Mitä
herkkua isänpäivän ruokapöytään? Lihaa? Kalaa? Lintua…, kyllä, lintua! Mutta
mikä tipu laitetaan lautaselle? Ratkaisuksi keksittiin Eero Mäkelä, tuo ravintolamaailman
legenda, suomalaisen gourmetin kuningas ja kaikkien ruokafriikkien guru, joka
ansaitsi Suomeen ensimmäisen Michelin-tähden. Kirjasta Ruokaa Eero Mäkelän tapaan (Kauppalehti business books 1987) löytyi
resepti, jota M muisteli kokanneensa viimeksi joskus 90-luvulla, Riekkoa
Palacen tapaan. Alkuperäinen ohje tarjoilee riekon ruukusta voitaikinakannen
alta, mutta voitaikinakansi ei nyt houkutellut, vaan lisäkkeeksi mietittiin
ankanrasvassa paistetut pariisinperunat. Lisukkeiden osalta ohjetta on siis
muokattu, mutta muuten se on täysin Mäkelän käsialaa – ja niin herkullinen,
että minä leijuin seitsemännessä ruokataivaassa vielä pitkään ruokapöydästä
noustuani.
Onneksi
Vanhassa Kauppahallissa on Markkasen lintumyymälä, josta yleensä saa riistaa
kuin riistaa. Miten kauan? Muuttaako Markkanen muiden kauppiaiden mukana
remonttia evakkoon Hietalahden halliin? Ja jos muuttaa, tuleeko takaisin
remontin valmistuttua? No se on sen ajan murhe. Nyt vaan riekot jääkaappiin
sulamaan sunnuntaita varten. Stockan herkusta ruokakoriin tarttui ohjeessa tarvittava
tölkki hanhenmaksamoussea. Itse ruokaan sitä ei tarvita kuin hitunen. Aijai, on
se vaan niin kauheaa kun tölkin loppu pitää yrittää tuhota vaikkapa
paahtoleivän päällä, mutta mitäpä uhrauksia kokki ei tekisi hyvän ruoan tähden
;)
M
joutui itse kokiksi, vaikka isänpäivä olikin. Saapahan sellaista kuin haluaa. Minä sain sentään avustaa mm kuorimalla
viinirypäleet ja viipaloimalla herkkusienet. Mäkelä tuskin olisi hyväksynyt
näin rosoista kuorimajälkeä, mutta parhaani yritin: 16 kuorittua rypälettä,
vassokuu.
Ankanrasvassa
paistettujen pariisinperunoiden ja yleensäkin ankanrasvan kanssa saa olla tosi
varovainen. Se on kuin hienonhienoa voiteluöljyä, joka kavalasti löytää tiensä
lattialle pieninä roiskeina, hiipii salamatkustajaksi sukanpohjiin ja leviää
joka paikkaan ympäri huushollia.
Riekkoa
(melkein) Palacen tapaan
2 patavalmista riekkoa
3 dl kuohukermaa
1 rkl voi-jauhosuurusta
½ porkkanaa
½ keltasipulia
6 katajanmarjaa
1 tl
mustaherukkahyytelöä
1 tl sinihomejuustoa
4 tl hanhenmaksasosetta
16 viinirypälettä
12 tuoretta
herkkusientä
Sido riekot, ruskista
ne, laita pataan jossa on paloiteltu porkkana ja sipuli, katajanmarjat ja
kahvikupillinen vettä. Laita kansi päälle ja hauduta 180-asteisessa uunissa 1 ½
- 2 tuntia. Huolehdi, että padassa on paistamisen aikana nestettä.
Ota riekot pois ja
siivilöi liemi. Jäähdytä riekot.
Kuumenna kerma ja
riekkoliemi yhdessä, suurusta voi-jauhosuuruksella, keitä 10 minuuttia ja
vatkaa hyvin niin että kastikkeesta tulee sileää. Viimeistele kastike
mustaherukkahyytelöllä ja pienellä määrällä sinihomejuustoa, suolaa ja
vastajauhettua valkopippuria. Siivilöi kastike.
Paista peratut
viinirypäleet ja viipaloidut herkkusienet vähässä voissa. Jäähdytä.
Irrota riekkojen
rinnat, leikkaa jokainen viistoon kahtia, sivele leikkauskohtaan
hanhenmaksasosetta ja paina yhteen. Laita rinnat paistonkestävään vuokaan
(Mäkelä laittaa jokaisen annoksen erikseen omaan ruukkuun ja lopuksi peittää
ruukun voitaikinakuorella), laita rintapaloille viinirypäle-herkkusieniseosta
ja kastiketta. Peitä vuoka kannella ja paista vielä 200-asteisessa uunissa 20
minuuttia.
Tarjoile ankanrasvassa
paistettujen pariisinperunoiden, vihreän salaatin, mustaherukkahyytelön ja
hanhenmaksamoussen kera.
2 kommenttia:
Upea mutta ehkä liian suuritöinen minulle.
Olihan tässä kieltämättä työtä, mutta lopputulos oli kaiken sen vaivan arvoista.
Lähetä kommentti