OÄM = oma ämpäri mukaan = tuoretta rysäsilakkaa pannulle

Lupaan etten vähään aikaan valita, miten mistään ei saa tuoretta silakkaa. No nyt sai, todella pyyntituoretta silakkaa, kun toi oman ämpärin mukanaan. Tästä ämpärillisestä riitti naapurillekin.

M oli sattumalta huomannut facebookissa ilmoituksen silakanmyynnistä. Taivassalon Hakkenpään kylätoimikunta järjesti helatorstain jälkeen vuoden ensimmäiset pienimuotoiset "silakkamarkkinat", perinteisen silakkatapahtuman, jossa paistettujen, säilöttyjen ja savustettujen silakoiden lisäksi oli mahdollisuus ostaa tuoretta ”silak suoraan paatist”. Ilmaisia ämpäreitä ei jaettu, mutta silakka omaan ämpäriin oli puoli-ilmaista: rysäpyydettyä tuoretta silakkaa kuusi euroa/ämpäri. Ei paha. Kun paikka oli vielä sopivasti ”melkein mökkimatkan varrella” (=ei ylivoimaisen isoa koukkausta), niin tässä olikin meille vuoden ensimmäinen kesätapahtuma. Ja taas aika moneksi päiväksi kalaruokaa... Alkaakohan meille kohta kasvaa kidukset?

Operaatio jatkui tietysti silakoiden perkaamisella. Pää poikki, vatsa auki ja sisälmykset ulos, pää poikki... ja niin edelleen. Ämpäriin mahtuu aika monta silakkaa. Mutta lopulta sekin homma oli hoidettu. Osa peratuista silakoista päätyi fileiksi ja siitä silakkapihveiksi.

Mitään uusia silakan kypsennystapoja ei nyt kokeiltu, ellei sellaiseksi lueta silakoiden halstraamista, jota ollaan tehty ennenkin. Siitä vaan valitettavasti ei taaskaan muistettu ottaa kuvia, joten palataan halstraamiseen joskus myöhemmin. Tässä kuitenkin muita hyviä ruokia, mitä silakoista voi valmistaa.

 

 

Silakkapihvit

 

800 g             silakkafileitä

3 dl                ruisjauhoja

1 rkl              suolaa

1 tl                valkopippuria

tilliä, suolaa, valkopippuria

voita paistamiseen

 

Lado silakkafileet voipaperille nahkapuoli alaspäin. Ripottele fileille hiukan suolaa, valkopippuria ja tilliä.

Laita silakkafileet kaksi päällekkäin siten, että nahkapuoli jää ulkopuolelle. Sekoita keskenään ruisjauhot, suola ja valkopippuri. Kasta jokainen silakkapihvi erikseen ruisjauhoseoksessa siten, että koko pinta peittyy molemmin puolin. Jos haluat vielä rapeamman ja karkeamman pinnan, osan ruisjauhoista voi korvata hienoksi jauhetulla hapankorpulla..

Paista silakkapihvit paistinpannulla voissa molemmin puolin kullanruskeiksi.

 

Silakkapihvejä voi maustaa myös erilaisilla täytteillä, kuten:

Vedä suoraan tuubista pätkä mätitahnaa silakoiden väliin

Tai sekoita savusilakasta, creme fraichesta, tillistä ja raastetusta piparjuuresta tahna ja laita sitä fileiden väliin.

 

Jauhota ja paista kuten tavalliset silakkapihvit ja tarjoile perunamuusin kanssa.

 

 

 

Suutarinlohi

 

500 g             pienehköjä silakkafileitä

1 dl                väkiviinaetikkaa

2 dl                vettä

3 rkl               sokeria

3 rkl               karkeaa merisuolaa

1                    iso sipuli ohuina renkaina

0,5 rkl            maustepippureita hiukan murskattuna

 

Lado silakkafileet vuokaan tai lasitölkkiin kerroksittain sipulirenkaiden, suolan ja maustepippureiden kanssa. Sekoita keskenään etikka, vesi sekä sokeri ja kuumenna lähes kiehuvaksi, sen verran että sokeri sulaa. Kaada jäähtynyt liemi silakoiden päälle ja anna maustua pari vuorokautta.

Suutarinlohen tuhti maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa ruisleivän tai makean saaristolaisleivän päällä.

Jos haluat todellista gourmettia, fileoi silakat nahattomiksi ja valmista ne suutarinlohen tavoin.

 

 

Tuoresilakkalaatikko

 

400 g              tuoreita silakkafileitä

                       karkeaa merisuolaa

n. 800 g          kiinteää perunaa ohuina viipaleina

2 - 3                punasipulia karkeana silppuna

1                     pienehkö purjo viipaleina

8 viipaletta     n. 5 mm paksua pancettaa

3 dl                 kuohukermaa

1 dl                 maitoa

2                     kananmunaa

                       mustapippuria myllystä

                       maustepippuria myllystä

 

Levitä silakkafileet lautaselle, suolaa ne todella reilusti karkealla merisuolalla ja anna niiden maustua pari – kolme tuntia. Valuta silakat ja saksi ne suuhun sopivan kokoisiksi paloiksi. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi myös punasipuli sekä purjo. Leikkaa puolet pancettaviipaleista pienemmiksi paloiksi. Voitele uunivuoka ja laita pohjalle kerros perunaviipaleita. Levitä sen päälle sipulia, purjoa, silakkaa sekä pancettaa ja rouhi niille myllystä mauste- ja mustapippuria. Levitä uusi perunakerros päälle ja toista kunnes lopuksi pinnalle tulee kerros perunaviipaleita.

Laita loput pancettaviipaleet laatikon pinnalle ja kaada hyvin vatkattu muna-kermamaitoseos vuokaan. Laita 180 ˚C uuniin tunniksi, laske sen jälkeen lämmöksi 150 ˚C  ja anna kypsyä vielä 1 tunti.

Tarjoile perinteisten lisukkeiden, etikkapunajuurten ja suolakurkkujen kanssa.

 

 

 

Silakkakeitto

(ohje neljälle)

 

1 l kalalientä (kuhan ruodoista)

                           kalaliemi:

                           1,5 l vettä (ja hiukan kuivaa valkoviiniä)

                           200 g sipulia

                           100 g juuriselleriä

                           100 g palsternakkaa

                           800 g kuhan ruotoja

                           muutamia kokonaisia valko- ja maustepippureita

                           1 laakerinlehti

                           muutamia tillinvarsia

4 dl                Hyla kuohukermaa

250 g             pieneksi kuutioitua sipulia

500 g             kuutioitua kiinteämaltoista perunaa (esim Nicola tai Siikli)

500 g             silakkafileitä

hakattua tilliä

150 g             voita

suolaa ja pippuria

 

Kuullota kuutioidut sipulit voissa.Lisää joukkoon kuutioidut huuhdotut perunakuutiot ja jatka kuullottamista.

Lisää joukkoon kuuma kalaliemi.

Keitä perunat miltei kypsiksi.

Lisää joukkoon kerma, anna kiehahtaa ja lisää sitten huuhdellut silakkafileet.

Anna kalojen kypsyä keittämättä.

Mausta voilla, tillillä ja suolalla.

Tarkista maku ja nauti!

(resepti: Etelä-Suomen Keittiömestarit ry)

Ai niin, ne peratut silakat voi tietysti ihan vaan paistaa kevyesti ruisjauhotettuina (hiukan suolaa jauhojen joukkoon) pannulla voissa ilman sen kummempia hifistelyjä. Sitten vaan pyrstöstä kiinni ja syömään.  

Läskisoosi - ravintola Elite / Vesku Loiri

Hesari kertoi, että Vesku Loiri sai nimikkoannoksen ravintola Eliteen, läskisoosin. Ei sianlihakastiketta, vaan ihan rehellisen, oikean läskisoosin. Tässä uusintapostaus meidän vanhasta, hyvästä läskärireseptistämme. Siitä "ainoasta oikeasta" :)

Läskisoosi valmistetaan perinteisesti vähimmästä mahdollisesta määrästä raaka-aineita: rasvaisesta siankyljestä (ei pekonista!), sipulista sekä vehnäjauhosta (+ vedestä) ja maustetaan suolalla. Huolimatta ikävän sitkeän rasvaisia mielikuvia herättävästä nimestään läskisoosi on todellista herkkua ja jos sen valmistaa oikein, siinä ei ole yhtään näkyvää rasvaa, vaan kaikki siankyljen silava on sulanut kastikkeen joukkoon, kastikkeen väri syventynyt ja maku kehittynyt ihan omanlaisekseen hitaan haudutuksen aikana. Ei se toki mitään terveysruokaa ole, mutta ah, niin hyvää, ja jopa vielä parempaa seuraavana päivänä lämmitettynä – mikäli jotain sattui jäämään (useimmiten ei). Mielenkiintoinen havainto, että jos ruokanyrpistelijälle kertoo tarjoavansa läskisoosia, tämä ei koskekaan annokseen. Mutta jos keksii läskisoosille jonkin trendikkäämmän ulkomaankielisen nimen, kuten ”Sauce au Lard de Porc”, soosi muuseineen katoaa lautaselta alta aikayksikön vuolaiden kehujen saattelemana.

Muutama ravintola on sinnikkäästi pitänyt läskärin listallaan. Ihan tavallisena kotiruokana aikoinaan niin kovin suosittua läskisoosia ei kuitenkaan perheissä ole tehty varmaan vuosikymmeniin johtuen osaltaan vallitsevasta erikoisdieetti-, kevytruoka- ja vegaanitrendeistä ja toisaalta siitä, että sianlihan paistamisesta tulee jonkin verran käryä (mutta ei sen enempää kuin pekoninkaan paistamisesta). Toisaalta tätä joutuu myös hauduttelemaan vähintään tunnin, mieluummin kaksi, jotta lopputulos olisi oikeanlainen. Ei siis mitään pikaruokaa. Suurin ongelma tänä päivänä kuitenkin on löytää riittävän rasvaista siankylkeä, mistä syystä joissain näkemissäni resepteissä on neuvottu lisäämään kastikkeeseen jopa voita. Olen törmännyt myös ohjeisiin, joissa joku neropatti ilmeisen tosissaan neuvoo leikkaamaan sianlihan läskin pois ja korvaamaan sianrasvan naudan maitorasvalla eli voilla, mitä neuvoa en ymmärrä alkuunkaan. Mausta tulee ihan erilainen. Ei se ole enää mitään läskisoosia. Sillä, kuten sanottu, silava sulaa kastikkeen joukkoon. Tutkiskelin Finelin taulukoita ja niiden perusteella näyttäisi siltä, että silava olisi jopa terveellisempää rasvaa kuin voi. 

Jos läskisoosi jo itsessään on harvinaista gourmetia, annos nousee ihan uudelle tasolle kun sen tarjoilee perinteisten kuoriperunoiden sijasta ihanan kuohkean perunasoseen kanssa. Lisänä tietysti punajuurta ja maustekurkkua. Resepti on sama vanha, jolla niin äitini kuin isoäitinikin valmisti läskisoosia. Vain viisi ainesta ja valurautapannu, joka sekin on perintökapistus.

Aterian lopputoteamus: taivaallista… wau… miksei meillä tehdä tätä useammin… miten näin vähistä aineista voikaan tulla jotain näin hyvää?!...

 

 

 

Läskisoosi (se "ainoa oikea")

 

800 g        rasvaista siansivua 0,5-1 cm paksuina viipaleina (ei kamaraa! ei pekonia!)

2               sipulia pieninä kuutioina

6 rkl         vehnäjauhoa

                 kiehuvaa vettä

                 suolaa

 

Leikkaa siansivuviipaleet ensin vähän pienemmiksi paloiksi. Kypsennä palat hitaasti 3-4 erässä paistinpannulla kohtalaisen matalalla lämmöllä siten, että niistä sulaa mahdollisimman paljon rasvaa pannulle. Nosta valmiit, ruskistuneet palat reikäkauhalla valurautapataan tai paksupohjaiseen kattilaan. Kun kaikki possunpalat on kypsennetty, pannulla pitäisi olla runsaasti sulaa silavaa ja padassa lähes pelkkää rapeaksi ruskistettua sianlihaa.

 

Kaada pannulle sipulikuutiot ja kuullota niitä silavassa kunnes ne ovat hiukan pehmenneet. Nosta sipulit reikäkauhalla pataan. Ripottele vehnäjauhot paistinpannulle ja ruskista ne silavassa koko ajan sekoittaen. Siis todellakin: ruskista. Ruskistaminen ei tarkoita vaaleaa beigeä, vaan ihan reilusti ruskeaa. Kun jauhoissa on sopiva väri, kaada pannulle kiehuvaa vettä ja pidä pääsi kaukana pannun päältä, sillä veden lisääminen aiheuttaa kuuman höyrypilven. Sekoita koko ajan jotta kastikkeesta tulee tasaista. Lisää vettä jos on tarpeen ja sekoita taas.

Kaada ruskea kastike paistinpannulta lihanpalojen ja sipulien päälle pataan. Kaada pannulle vielä vähän kiehuvaa vettä ja ”pese” kaikki hyvät maut mukaan pataan. Lisää vettä sen verran, että kastikkeesta tulee hiukan liian löysää. Hauduta läskisoosia matalalla lämmöllä 1,5 – 2 tuntia välillä sekoittaen ja lisää kuumaa vettä, jos kastike näyttää keittyvän kokoon liikaa. Mausta suolalla (jotkut käyttävät myös pippuria) ja keitä sen jälkeen vielä muutaman minuutin ajan. Tarjoile perunan/perunasoseen, maustekurkun ja etikkapunajuurten kanssa.