Kala on ihan parasta kesäruokaa

 

Jostain kumman syystä kesällä meillä tulee syödyksi kalaa paljon useammin kuin talvella. Tai ei se varmaan niin kovin ”kumma” syy ole, kun varhaisperunan kanssa melkein kala kuin kala maistuu ihan taivaallisen hyvältä ja onhan kalan paistaminen pannulla todellista pikaruokaa. Nyt uudet Annabellet olivat jo sen hintaisia, että niitä raaski ostaa pienen pussillisen paria ateriaa varten. Ja kun kalakauppiaalla sattui olemaan kampelafileitä, niin siitähän tulee ihan loistava ateria. Kampela on ihan helpoimpia valmistettavia, ruodottomat fileet maustetaan suolalla ja valkopippurilla, voita pannulle ja fileet paistumaan. Ateria on valmis tuossa tuokiossa. Sitten jos haluaa tehdä ”a la meuniere” eli myllärin tapaan, kuten tässä, niin fileet pyöräytetään vielä vehnäjauhoissa ennen paistoa. Kastikettakaan ei välttämättä tarvita, koska pannulla oleva voi toimii kastikkeena. Sen mausteeksi lisäsin hiukan suolaa ja pikkutilkan karhunlaukkaöljyä.

Pari viikkoa sitten tein jääkaappiin valmiiksi paahdettua voita, jota on kätevä käyttää paistamiseen. Puolet kaadoin varovasti yhteen astiaan ja loput toiseen, jolloin käytettävissä on ihan puhdasta paahdettua voita ja toisessa kulhossa sitten sitä hiukan voimakkaamman makuista, jossa ruskistuneet maitoproteiinit ovat vajonneet kulhon pohjalle. 

 

 

Molempi parempi hiukan eri tarkoituksiin. Kampelafileiden paistamiseen käytin sitä puhtaampaa.

 

 

Paistetut kampelafileet

 

3-5                kampelafileetä per ruokailija (riippuu fileen koosta)

hienoa merisuolaa

valkopippuria myllystä

vehnäjauhoa

voita

 

 

Mausta kalafileet molemmin puolin suolalla ja valkopippurilla. Kaada jauhoa lautaselle ja kääntele siinä fileet siten että ne ovat molemmin puolin tasaisen ohuen jauhokerroksen peitossa. Kuumenna paistinpannu melko kuumaksi ja lisää nokare voita. Kun voi on sulanut, nosta pannulle kalafileet ja ruskista ne molemmin puolin. 

 

Lisukkeeksi oli Annabellea sekä pikkelöityä punasipulia ja fenkolia. 

 

Jos jostain sattuu saamaan pyyntituoretta silakkaa, sellaista tarjousta kannattaa käyttää hyväkseen. Tosin perkaamiseen menee tovi, varsinkin jos ahnehtii lähes ämpärillisen silakoita mökkiviikonlopun askarteluksi. 

 

 

Ensin pää poikki ja sisuskalut lokeille. Sitten selkärangan irrottaminen, jotta fileistä saa nättejä silakkapihvejä. Silakkapihvien resepti löytyy täältä. No ihan kaikkea ei sentään jaksettu fileoida, vaan nautiskeltiin ihanista paistetuista silakoista. 

 

Mutta silakkapihvejä on nyt pakasteessa viiden aterian verran ja kun ne pakastaa yksitellen ja myös latoo pakasterasiaan papereiden väliin, pakasteesta voi ottaa vain juuri sen verran kuin kulloinkin tarvitsee. Kaiken lisäksi tällaiset valmiit silakkapihvit voi laittaa pannulle suoraan pakasteesta jäisinä ja paistaa ihan ilman voita. 

 

Vaikka kampela onkin hyvää, ahven on ihan paras suomalainen kala, ja sitä voi pyytää vaikka itse onkimalla. Mato-ongella kalastamiseen ei tarvita edes kalastuslupaa. Täällä vielä lisää herkullisia reseptejä ahvenelle ja hauelle.

 

Bebe-leivosten uudet maut, raparperi, pistaasi ja piparminttu

 

Kevät on kiireistä aikaa leipojalle, ensin oli pääsiäinen ja vappu, sitten tulee äitienpäivä ja kohta sen jälkeen erilaiset yo-juhlat ja muut valmistujaiset tai rippijuhlat. Vaikka bebe-leivosten valmistus on kokonaisuutena melko aikaaviepää puuhaa, sen voi jakaa osiin ja tehdä murotaikinakuoret hyvissä ajoin etukäteen. Ne säilyvät pakastimessa useita viikkoja tai vaikka kuukausia. Murotaikinakuoria ei tarvitse erikseen edes sulattaa, kun ne voi täyttää ja kuorruttaa.

Bebe on aina ollut vähän tylsä tarjottava, koska siinä ei ole juuri mitään makua… Täytteessä kermaa, sokeria, munaa, voita, ripaus vaniljasokeria, blaah. Mutta näiden minikokoisten bebe-leivosten täytteissä on makua. Vaniljavoikreemissä ei ole vaniljaa, vaan yhdessä versiossa on raparperisosetta, toisessa pistaasilevitettä ja kolmannessa piparminttujauhetta. Näitä kehtaa laittaa tarjolle kahvipöytään.

Kun kuitenkin joku sitä kysyy, niin tarvittaessa voi on mahdollista korvata Eleplantilla, jauhot gluteenittomilla jauhoilla ja kuohukerma vastaavalla kasvirasvatuotteella, mutta kananmunaa ei voi korvata millään, joten täysin vegaanisia näistä ei saa.

 

 

Bebe leivokset täynnä makua

 

Murotaikina

125 g             voita

1 dl                sokeria

1                    kananmuna

3 dl                vehnäjauhoa

Täyte

1 dl                kuohukermaa

2 rkl               sokeria

2 tl                 perunajauhoa

2                    keltuaista

125 g             voita

makuaineita

Kuorrute

3,5 dl             tomusokeria

3 rkl               kylmää vettä

0.5 tl              limettimehua

 

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa sitten joukkoon kananmuna. Lopuksi sekoita taikinan joukkoon vehnäjauho 1 dl kerrallaan. Laita taikina muovikelmuun käärittynä jääkaappiin puoleksi tunniksi ennen leipomista. Ota taikinasta pieniä paloja, pyöritä ne palloiksi ja taputtele leivosvuoan sisälle mahdollisimman ohuelti. Käytettäessä minimuffinivuokaa ota taikinasta noin 18 grammaa painavia paloja ja taputtele ne vuoan koloihin. Koska kylmää taikinaa on helpompi käsitellä, ota kerralla vain pieni määrä murotaikinaa ja pidä loput jääkaapissa. Jos on käytettävissä pieni snapsilasi, se toimii hyvin taikinan painelussa. Paista murotaikinakuoria 175 asteessa noin 10 minuuttia. Paiston jälkeen jäähdytä vuokaa hetki ennen kuin irrotat bebe-kuoret vuoastaan.

Jos paistat useampia pellillisiä, jäähdytä minimuffinipelti huolella ennen kuin alat täyttää sitä uudelleen. 

Täytettä varten mittaa kattilaan kerma, sokeri, perunajauho sekä keltuaiset. Varaa viereen jäävedellä täytetty astia, johon voit nostaa kattilan jäähtymään. Kuumenna aineksia koko ajan voimakkaasti sekoittaen kunnes seos alkaa paksuuntua. Kun seos on kiissseliä, nosta kattila heti jäävesikulhoon ja jatka sekoittamista. Näin keltuaiset eivät ehdi kuumentua liikaa ja muuttua kokkeliksi. Jäähdytä seos. Vatkaa kylmä voi kuohkeaksi vaahdoksi ja lopuksi vatkaa joukkoon kylmä kiisseli.

Tässä vaiheessa täytteeseen lisätään makuaineet. Jaa seos kolmeen osaan eri kulhoihin ja Vatkaa makuaine täytteen joukkoon. Yhteen lisäsin hapahkoa raparperihilloa, yhteen valmista pistaasilevitettä ja yhteen piparminttukarkeista hienonnettua jauhetta. Maistamalla tietää, milloin makuainetta on sopiva määrä.

Siirrä täyte pursotuspussiin, täytä kuoret ja tasoita pienellä palettiveitsellä. Kun kaikki kuoret on täytetty, laita ne tarjottimella jääkaappiin muutamaksi tunniksi, jotta täyte jähmettyisi kunnolla.

Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. Lisää nestettä varovasti, ettei kuorrutteesta vahingossa tule liian löysää. Erilaiset täytteet kannattaa kuorruttaa eri värisillä kuorrutteilla tai ainakin ripotella pinnalle erilaisia strösseleitä tms erottamaan eri maut toisistaan. (Tuubissa myytävät geelivärit ovat käyttökelpoisimpia leivonnassa.) Nosta lusikalla pieni määrä kuorrutetta täytteen päälle ja kääntele sen verran että kuorrute tasoittuu. Laita valmiit bebet jääkaappiin tekeytymään yön yli ennen tarjoilua.

Muita makuja beben täytteen mausteeksi voi kokeilla: valmista lakritsikastiketta ja pieni lakupala pinnalle, espressojauhetta ja kahvisuklaapapu pinnalle, jauhettua pakastekuivattua mansikkaa ja punaisia strösseleitä, suolalla maustettua dulce de lecheä ja pinnalle ruokokidesokeria… Saa itse keksiä lisää.

 

 

Wienermunkit raparperitäytteellä

 

Vappu tulee, oletko valmis? Onko vappua ilman sokeroituja munkkeja ja millainen sen vappumunkin pitäisi olla? Useimmat varmaan äänestäisivät sitä tuttua, pientä pyöreää, mutta jospa tänä vuonna vaivutaankin nostalgiaan ja paistetaan wienermunkkeja. Moniko on koskaan edes kuullut wienermunkista?

Meille dinosaurusten sukupolvelle wienermunkki on tuttu, se luumumarmeladilla täytetty, hiiva-voitaikinasta leivottu, rapean lehteväksi uppopaistettu ja sokeroitu munkki, joka suorastaan sulaa suussa. Sitä ei siis leivota munkin tapaan hiivataikinasta (vaikka hiivataikina sisältäisikin voita), eikä joulutortun tapaan voitaikinasta, vaan hiiva-voitaikinasta, jossa voi kaulitaan ja käännetään hiivataikinan väliin kuten voitaikinassa. Wienermunkki ei ole mikään perinteinen vappumunkki, mutta niitä meillä tehdään tänä vuonna – raparperitäytteellä.

Vanhempia vappuleivonnaisiamme löytyy täältä:   rosetit,   Norjan munkit,   æbleskiver,   kleinur,   New Orleans beignets,   pökälemunkit,   pannupipari,   g&t vappukakku,   margaritakakku.

 

Wienermunkit 

 

1 ¼ dl            maitoa

12,5 g ( ¼ pkt)  tuorehiivaa

2,5 rkl            sokeria

¼ tl                suolaa

1                    muna (koko M)

20 g               voisulaa

3,5 - 4 dl        vehnäjauhoa

120 g             kylmää voita

raparperimarmeladia (tai luumumarmeladia)

paistoöljyä (esim puolet kookosrasvaa ja puolet rypsiöljyä)

hienoa sokeria

 

Valmista raparperimarmeladi hillo-marmeladisokeripaketin ohjeen mukaan ja anna valmiin marmeladin jäähtyä yön yli jääkaapissa ennen käyttöä.

Sekoita keskenään taikinaksi kylmä maito, hiiva, sokeri, suola, muna, voisula sekä jauhot.

Kauli taikina levyksi. Leikkaa tai höylää juustohöylällä ohuita viipaleita voita ja levitä ne tasaisesti taikinan pinnalle. Taittele taikina kolmin kerroin päällekkäin, kauli ja taita taas kolmin kerroin. Anna taikinan levätä jääkaapissa 15 minuuttia, minkä jälkeen taas kauli, taittele ja anna levätä. Toista sama vielä muutaman kerran, minkä jälkeen taikina saa levätä jääkaapissa vielä 15 minuuttia ennen leipomista.

Kauli kylmä taikina ohueksi, suorakaiteen muotoiseksi ja leikkaa neliöiksi. Pursota taikinaneliöiden keskelle marmeladipötkö.

 Käännä neliöiden reunat yhteen, asettele ne jauhotetulle leivinpaperille saumapuoli alaspäin ja jätä liinan alle kohoamaan. 

Lopuksi kypsennä wienermunkit 170-180 -asteisessa (käytä paistomittaria!) upporasvassa kullanruskeiksi. Paistoaika on noin 2 - 2,5 minuuttia kummaltakin puolelta.

Jäähdyttyään wienermunkit kieritetään hienossa sokerissa ennen tarjoilua.