Pavlova on täydellinen vappukakku

 

Pavlova on rapea päältä, pehmeä sisältä, pinnalla kermavaahtoa ja hedelmiä. Kun pavlovan leipoo illalla ja jättää jäähtyneeseen uuniin odottamaan, se on helppo vappuaamuna viimeistellä marjoilla, hedelmillä, suklaalla, tai mistä kukin tykkää.

Marenki ei vatkaannu kunnolla, jos valkuaisen joukossa on hiukankin rasvaa. Siksi kananmunien valkuaiset tulee aina erotella huolella siten, että valkuaisten joukkoon ei pääse tippaakaan keltuaista. Marengin vatkaamiseen käytetään aina puhdasta ja kuivaa lasi- tai metallikulhoa sekä mielellään myös sähkövatkainta, jolla tehokkaimmin saa vatkatuksi riittävästi ilmakuplia valkuaisvaahtoon.

Olen parikin kertaa, eri resepteillä, yrittänyt tehdä pavlovan airfryerissa, mutta ei niillä ohjeilla tullut ihan sellaista kuin olisi pitänyt. Olisikin mielenkiintoista kuulla, onko joku muu onnistunut siinä airfryerilla. Vegaaniseksihan tämä lienee helppo muuttaa vain käyttämällä valkuaisen sijasta aquafabaa (ja jotain makuainetta ettei marenki maistu hernesopalta). Mutta nyt palaan takaisin vanhaan hyvään reseptiin, munanvalkuaisiin, sokeriin ja tavalliseen uuniin.

Tämä pavlova (”kenraaliharjoitus”) sai perinteiset aussikoristeet, kermavaahtoa, mansikkaa, mangoa, kiiviä ja passionhedelmää. Vapunpäiväksi sitten uusi, ehkä samoin koristein, ehkä ei. Mistä sen vielä näin aikaisin tietäisi. Näillä tämä oli kuitenkin todella herkullinen, joten kannattaneeko hyvää enää yrittää parannella...

 

 

 

Pavlova

 

4                    munanvalkuaista (noin 140 g)

1 tl                 valkoviinietikkaa

200 g             sokeria

2 tl                 maissitärkkelystä

pikkuripaus   suolaa

(hiukan jauhettua vaniljatankoa)

kermavaahtoa

mansikoita

kiivi

mango

pari passionhedelmää

 

Laita uuni lämpiämään 95 asteeseen.

Sekoita keskenään sokeri, suola ja maissitärkkelys (sekä jauhettu vanilja). Mittaa munanvalkuaiset puhtaaseen, kuivaan metallikulhoon ja lisää valkoviinietikka. Vatkaa valkuaisia vaahdoksi sähkövatkaimella melko suurella nopeudella noin minuutin ajan ja lisää sitten sokeriseos vähän kerrallaan koko ajan voimakkaasti vatkaten. Vatkaa valkuaisvaahtoa edelleen muutaman minuutin ajan kunnes siitä tulee kovaa ja kiiltävää.

Kun valkuaisvaahto on valmista, nostele se nuolijalla keoksi keskelle uunipellille asetettua leivinpaperia ja levitä vaahto sopivan kokoiseksi (20-25 cm) ympyräksi. Muotoile keskelle kuoppa päällysteitä varten. Paista valkuaisvaahtokakkua uunin keskitasolla 95 asteessa noin 2 tuntia kunnes pinta varovasti sormella kokeiltaessa tuntuu jo kovettuneen. Mitä pitempään marenki on lämpimässä uunissa, sitä syvemmälle se kovettuu ja pehmeä sisus hiukan tiivistyy. Käännä uunin lämpö pois päältä ja anna pavlovan jäähtyä uunissa luukku kiinni vielä noin tunnin ja sen jälkeen kuivua luukku avoinna toisen tunnin ajan. Lopputulos on melko herkästi hajoava pehmeästä sisuksesta johtuen, joten irrota pavlova leivinpaperilta varovasti ihan ohuen paistinlastan avulla ja liu’uta se tarjoiluvadille.

Levitä pavlovan päälle kerros kermavaahtoa ja runsaasti hedelmäpaloja.

Jos Pavlovaa ei vielä päällystetä, pohja säilyy parhaiten kylmässä uunissa seuraavaan aamuun tai ilmatiiviisti pakattuna muutamia päiviä. Koristeltuna se vettyy nopeasti, joten silloin pitkä säilytys ei ole suositeltavaa ja Pavlova kannattaisikin nostaa pöytään suurinpiirtein heti koristelun jälkeen.

Yleensä pavlova kuvataan heti vastavalmistettuna ja kokonaisena. Harvemmin näkee kuvia, jossa kakku on leikattu. Ihan ymmärrettävää, sillä viimeistään ensimmäistä palaa leikatessa kakun keskiosa romahtaa kun ohut, rapea kuori ei enää jaksa kannatella koristeiden painoa. Siitä syystä pavlovaan joskus laitetaankin kaksi kerrosta koristeita, ensin kermavaahtoa ja marjoja/hedelmiä, ja sen päälle toinen kerros kermavaahtoa ja lisää hedelmiä jolloin kokonaisuus näyttää ryhdikkäämmältä. Kuvassa näkyy tarkemmin vajaan puolen sentin kuori ja vaahtokarkkimainen sisus.

Ai niin, passionhedelmistä kannattaa muistaa eräs pikkujuttu. Ostaessasi sileäpintaisen yksilön saat raa’an ja erittäin happaman hedelmän. Valitse mieluummin mahdollisimman ryppyinen hedelmä. Se ei ole pilalla, sillä vasta ryppyisenä passionhedelmä on täydellisen kypsä, makea ja mehukas.

 

Spaghetti cacio e pepe

Cacio e pepe on pastaruokien klassikko, roomalainen ikoni. Se on kermainen pasta ilman kermaa, voita tai öljyä.

Cacio e pepe, juustoa ja pippuria, mutta mitä yksinkertaisempi ruoka ja vähemmän aineksia, sitä huolellisemmin tuo ruoka tulee valmistaa ja sitä laadukkaampia raaka-aineiden pitäisi olla, vaikka kyse ei todellakaan olisi kuin pastasta ja juustosta.

Pasta

Tavallista spagettia voi käyttää jauhelihakastikkeen tms paksun kastikkeen kanssa, mutta mitä ohuempi pastakastike, sitä karkeampi pastan tulee olla. Tavallinen spagetti on aivan liian liukasta jotta ohut kastike tarttuisi siihen kiinni ja silloin kastikkeen joutuisi lopuksi lusikoimaan vasta lautasen pohjalta. Tähän pastaruokaan käytetään parempilaatuista, pronssisuutinten läpi puristettua pastaa, jolloin tuon suuttimen reuna tekee pastaan karhennuksen johon ohuempikin kastike tarttuu. Tällaisen spagetin (tai bucatinin) pakkauksessa lukee ”al bronzo” tai ”lenta lavorazione”.

Juusto

Cacio e pepe valmistetaan perinteisesti kovasta Pecorino Romano –juustosta, joka raastetaan mahdollisimman hienoksi hiutaleeksi mikroraastimella. Isommat juustosuikaleet tai lastut eivät sula kunnolla pastakastikkeessa. Jos ei ole pecorinoa, voi käyttää parmesaania.

Pastan keitinvesi

Tässä reseptissä yksi merkittävä raaka-aine on pastan keitinvesi, jonka tulisi olla mahdollisimman tärkkelyspitoista. Pastaa keitetään siis tavallista pienemmässä vesimäärässä.

 

Spagetti cacio e pepe

(kahdelle)

 

1,5 l               vettä

1 rkl               karkeaa merisuolaa

200 g             spagettia (tai bucatinia)

80 g               hienoksi raastettua Pecorino Romano juustoa

1 tl                 kokonaisia mustapippureita

 

Mittaa kattilaan vesi, punnitse pastaa oikea määrä, raasta pecorino omaan astiaansa ja rouhi mustapippurit hienoksi morttelissa.

Kuumenna vesi kiehumispisteeseen, lisää suola ja kun suola on liuennut kiehuvaan veteen, lisää spagetti ja keitä sitä vähän runsas puolet siitä ajasta mitä pakkauksen kyljessä ilmoitetaan (esim 10 minuuttia, keitä 6 minuuttia).

Valuta pasta siivilässä niin että säästät kuuman keitinveden. Sekoita pecorinoraasteen joukkoon sen verran pastan keitinvettä että aineksista muodostuu pehmeä tahna. Kuumenna paistinpannu ja paahda siinä mustapippurirouhetta sen aikaa (noin 30-60 sekuntia) että pippuri alkaa tuoksua mutta se ei pala. Lisää pippurien joukkoon 1 dl pastan keitinvettä, sekoita ja lisää sitten puolikypsä pasta. Sekoittele pastaa pannulla ja lisää tarvittaessa keitinvettä vähän kerrallaan siten että pasta ei tartu pannuun, mutta se kypsyy valmiiksi ns, "al dente". Ota sitten pannu pois lämmöltä.

Anna pastan jäähtyä pannulla puolisen minuuttia, minkä jälkeen lisää joukkoon juustoseos ja sekoittele aineksia kunnes juusto on sulanut. Lisää tarvittaessa lämmintä pastan keitinlientä. Kun juusto on sulanut ja kastike on täysin sileää, pastan voi jakaa kahdelle lautaselle. Lopuksi pinnalle hiukan pecorinoraastetta ja ripaus mustapippuria.

 

Kahden aineksen linssiohukaiset

 

Jokaisella lienee nykyisin kavereita, jotka ovat vegaaneja ja/tai gluteenittomia? Kun testasin tätä ohukaisreseptiä, huomasin että tämähän sopii kaikille. Kahden aineksen linssiletut ovat sekä gluteenittomia että vegaanisia. Resepti kaikkineen vaikutti niin helpolta, että se ei mitenkään voi toimia – mutta toimipas kuitenkin. Pelkistä punaisista linsseistä ja vedestä paistuu ihan oikea ohukainen! Ja koska hyvä idea täytyy jakaa, se tulee tässä. Nämä letut voi täyttää ja kääriä rullalle tai sitten tarjoilla ihan tavallisina suolaisina ohukaisina vaikka brunssilla. Taikinasta tulee kahdeksan teevadin kokoista ohukaista. Ainoa erikoisväline mitä tarvitset, on tehokas blenderi joka jaksaa jauhaa linssit hienoksi lettutaikinaksi.

 

 

Linssiohukaiset

 

2 dl                punaisia linssejä

4 dl                vettä

(0,5 tl            hienoa merisuolaa)

 

Mittaa linssit sekä vesi blenderin kannuun ja anna linssien turvota huoneenlämmössä 3-4 tuntia.

Kun vesi on imeytynyt linsseihin, käynnistä blenderi ja soseuta ainekset lettutaikinaksi. Mikäli kaipaat suolaa, lisää suola valmiiseen taikinaan ja pyöräytä ainekset kevyesti vielä kerran sekaisin.

Paista letut pienehköllä tarttumattomalla pannulla melko matalalla lämmöllä. Mittaa paistinpannulle noin 3/4 dl taikinaa ja anna ruskistua. Käännä lettu sen jälkeen kun sen saa helposti irrotetuksi paistinlastalla. Sekoita taikina tasaiseksi joka letun välillä.