keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Raparperiruudut


Raparperia alkaa taas puskea maasta enemmän kuin siitä ehtii valmistaa herkkuja. Nyt kokeilin leipoa raparperiruutuja vähän samalla reseptillä millä valmistetaan herkulliset lemon bars –leivokset. Ensimmäinen kokeilu muutama viikko sitten ei onnistunut ihan siten kuin olisin toivonut, sillä erehdyin käyttämään makuaineena raparperisosetta. Ne palat eivät juurikaan maistuneet raparperilta, väri jäi vähän omituiseksi eikä purutuntumakaan ollut sellainen kuin piti. No sattuuhan sitä. Tässä toisessa yrityksessä ymmärsin jo, että jos lemon barsiin käytetään sitruunamehua, raparperiruudut tarvitsevat raparperimehua, ei sosetta. Siispä sitten kuorin raparperinvarsia ja pilkoin ne kattilaan pienen vesimäärän kanssa. Keittelin raparperia 10 minuuttia ja annoin sen jälkeen vielä hautua kannen alla 20 minuuttia, niin johan kattilassa oli runsaasti aromikasta raparperimehua. Sen vielä siivilöin ja keitin kokoon niin, että pieneen mehumäärän tiivistyi mahdollisimman paljon makua. Ah, tämä oli tässä! Kevään herkullisin raparperiresepti.

 

 

Raparperiruudut

 

1000 g  raparperinvarsia
1 dl  kylmää vettä
2 rkl  limettimehua

175 g  haaleaa voisulaa

80 g  tomusokeria
200 g  vehnäjauhoa
1/8 tl  hienoa merisuolaa

6  huoneenlämpöistä kananmunaa (koko L)

240 g  sokeria
2 dl  redusoitua raparperimehua
80 g  vehnäjauhoa
1/8 tl  hienoa merisuolaa
(hiukan vihreää elintarvikeväriä)
 

 

Aloita tekemällä raparperimehu. Kuori raparperinvarsista ohut kuori siten että varsi on kauttaaltaan vihreä. Punertavaa sävyä on yleensä vain kuoressa. Leikkaa kuoritut raparperit vajaan sentin viipaleiksi, laita kattilaan ja lisää 1 dl kylmää vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä raparperipaloja pienellä lämmöllä 10 minuuttia kunnes ne alkavat hajota ja sen jälkeen peitä kattila kannella ja anna hautua vielä 20 minuuttia.
 


Valuta raparperista irronnut neste kankaan läpi (siivilään harsokangas, caritaliina tms). Minun raparpereistani mehua tuli noin 5 desilitraa. Siivilään jääneen raparperisoseen voi keittää sokerin kanssa hilloksi, jolloin mitään ei mene hukkaan. Lisää raparperimehuun 2 rkl limettimehua, kaada mehu kattilaan ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Redusoi mehua niin paljon että kattilaan jää enää vain 2 dl mehua. Tämä käytetään raparperiruutujen makuaineeksi. Jäähdytä mehu.

 


Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Ota esiin metallivuoka, jonka pohjan mitat ovat noin 20 x 30 cm. Vuoraa vuoka leivinpaperilla. Vatkaa voisulaan tomusokeri, merisuola sekä vehnäjauho. Taputtele näin muodostunut murotaikina vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Paista pohjaa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia kunnes se alkaa saada hiukan väriä. Ota sitten vuoka ulos uunista ja anna jäähtyä 20-30 minuuttia, minä aikana valmista täyte. Älä sammuta uunia välillä!

 


Laita pieneen kulhoon raparperimehu sekä vehnäjauho ja sekoita pienellä vispilällä kunnes seos on täysin tasaista eikä siinä ole yhtään jauhopaakkua. Riko munat isoon kulhoon ja riko munien rakenne käsivispilällä. Älä käytä tässä sähkövatkainta, sillä se muodostaa vaahtoa eikä täytteeseen saa jäädä kuplia. Lisää sokeri sekä suola ja sekoita käsivispilällä kunnes sokeri on sulanut. Koska raparperimehu on melko vaaleaa ja munankeltuaiset voimakkaan keltaisia, täytteeseen voi tässä vaiheessa lisätä varovasti vihreää elintarvikeväriä että siitä saa kauniin raparperinvihreää. Mutta varovasti! Väriä voi aina lisätä, mutta liikaa ei voi ottaa pois.

 


Yhdistä ainekset ja sekoita huolella. Maista täytettä ennen kuin kaadat sen paistovuokaan. Happaman ja makean tasapainottaminen on joskus hiukan vaikeaa. Jos täyte maistuu ihanan kirpeältä raparperilta, mutta on liian makeaa, lisää vielä pieni ylimääräinen ripaus suolaa ja sekoita uudelleen. Suola balansoi liian makeuden. Kaada sitten täyte hiukan jäähtyneen pohjan päälle, laita vuoka uuniin ja paista 175 asteessa noin 30 (25-35) minuuttia kunnes täyte on reunoitaan hyytynyt, mutta keskeltä vielä hiukan hyllyvää.

 


Täyte kiinteytyy jäähtyessään. Jäähdytä ensin huoneenlämmössä pari tuntia ja sen jälkeen vielä jääkaapissa seuraavaan päivään asti, jolloin leivonnaisen voi leikata paloiksi. Kun reunat on ensin siistitty, tästä tulee ainakin 20 palaa.

 


Lemon barsin päälle yleensä ripotellaan tomusokeria. Tälle raparperileivoksellekin voi niin tehdä, vaikka minä viimeistelinkin palat syötävillä orvokinkukilla.

 


Nämä leivokset voi pakastaa. Kakkulevy leikataan paloiksi ja palat pakastetaan irrallisina metallitarjottimen päällä. Kun palat ovat jäätyneet, ne erotellaan leivinpaperisuikaleilla ja pakataan tiiviisiin rasioihin, joista paloja voi ottaa vaikka vain yhden kerrallaan. Tällöin tomusokerointi suoritetaan vasta kun palat on sulatettu pakkasesta.

 


perjantai 20. toukokuuta 2022

Pikkusuolaista kevään juhlapöytiin



Lakkiaiset, muut valmistujaiset, rippijuhlat,… juhlia riittää lähiviikkojen aikana ja lehdet ovat täynnä toinen toistaan ihanampia makeita leivontareseptejä. Pelkkä makea ei kuitenkaan riitä, vaan suolaistakin tarvitaan. Tässä muutama herkullinen suolainen piirakkaresepti kevään juhlavaan noutopöytään. Pääset reseptiin klikkaamalla kuvan alla olevaa nimeä.

 

Tapenade Tarte Soleil

 

Ratatouillepiirakka lehtitaikinaan

 

Korvasienipiirakka

 

Parsa-katkarapupiirakka

 

Parsakaali-sinihomejuustopiirakka

 

Viikuna-vuohenjuustopiirakka

 

Anjovis-poropiiras

 

Savuahvenpiirakka

 

Lohi-pinaatti-fetapiirakka

 

Parsapiiraat à la pastel de nata

 

Neljän juuston piirakka

 

Savusilakka-fenkoli-juustokakku


keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Finnbiff eli norjalainen poronkäristys


Niin hyvää kuin perinteinen poronkäristys onkin, halusin kokeilla valmistaa samasta aineksesta jotain muuta. Löysin norjalaisten naapuriemme perinteisen herkun, finnbiffin. Nimi ei taida tulla Suomea tarkoittavasta sanasta, vaan viitannee Finnmarkin alueen nimeen. Muun muassa siellä Norjan puolella asuvien saamelaisten poroelot laiduntavat.

Tässä poronkäristyksessä Norjassa saatetaan käyttää paikallista ruskeaa vuohenjuustoa yhtenä ainesosana, mutta jätin sen suosiolla pois enkä edes yrittänyt korvata sitä millään muullakaan juustolla. Ilman sitäkin tehtynä maku oli todella erinomainen. Tästä reseptistä riittää kahdeksalle, mutta ainesten määräthän on helpot pienentää.


 

Finnbiff eli norjalainen poronkäristys

1 kg               poron paistikäristystä

500 g             säilykekantarelleja (nettopaino)
300 g             pekonikuutioita
400 g             creme fraichea
1-2 dl            maitoa
1                    hienonnettu keltasipuli
                      hienoa merisuolaa
                      valkopippuria myllystä
1 tl                kuivattua timjamia
n. 10 kpl        murskattua katajanmarjaa
                      voita paistoon
 


Esikuumenna uuni 150°C:een. Valuta sienet ja puristele kuivaksi. Pannuta niistä ylimääräinen neste pois, kuullota ne voissa ja siirrä sivuun odottamaan. Laita pekonikuutiot pannulle ja ruskistele niitä keskilämmöllä niin, että rasva samalla sulaa pannulle. Siirrä pekonit sienten seuraksi mutta jätä rasva pannulle. Kuullota siinä sipulikuutiot ja lisää voita tarvittaessa. Siirrä sipulit makurasvoineen toisten seuraksi. 

 


Pienennä veitsellä kohmeiset poronlihat pienemmiksi. Kuumenna pata levyllä ja ruskista poro siinä 3-4 erässä. Siirrä ruskistettu erä aina sienten ja muiden seuraan odottamaan. Kun kaikki on ruskistettu siirrä koko konkkaronkka pataan. Mausta suolalla ja pippurilla sekä timjamilla ja katajanmarjoilla. Sekoita joukkoon creme fraiche ja maito. Laita kansi päälle ja hauduta pataa uunissa 1,5 tuntia tai kunnes lihat ovat pehmenneet.

Käristyslihoissa on eroa ja esimerkiksi lapakäristys tarvitsee enemmän aikaa kuin paistikäristys. Jos pata on kovin paksua, voit ohentaa sitä lisäämällä hieman kiehuvaa vettä. Tarjoa perunamuhennoksen kanssa. Jallupuolukat ovat erinomainen lisäke samoin kuin maustekurkkukin.