Suomalaisiin kouluruokainhokkeihin kuuluvat median mukaan myös maksakastike/maksalaatikko, silakkapihvit sekä kanaviillokki. Kaikki ns inhokit lienevät yleensä sellaisia ruokia, joihin lapsi ei ole kotona tottunut. Eräältä työpaikaltani kauan, kauan, tosi kauan sitten, muistan nuoren kesäapulaisen, joka nirsoili kaikesta mitä oman keittiön todella taitava emäntä oli valmistanut. Kun sitten lopulta rohkaistuimme kysymään, mitä hän yleensä syö kotona, vastaus oli: ”Äiti paistaa mulle joka päivä pannukakkua.” . . . Seurasi hämmentynyt hiljaisuus, emmekä enää vaivanneet tätä nuorta tyhmillä kysymyksillä.
Saarioisten perinteinen maksalaatikko on kuulemma Suomen ostetuin valmisruoka, joten ei se nyt ihan outo ilmestys voi olla suomalaisessa ruokapöydässä. Vai syökö sitä vain aikuiset, ja lapsille tehdään lihapullia tms? Tuore maksa taas on nykyisin äärimmäisen harvinainen tuote suomalaisessa ruokakaupassa, joten on ihan ymmärrettävää, että harva siitä enää kotonaan valmistaa ruokaa. Ei siis ihme, että maksa maistuu oudolta, suorastaan epäilyttävältä, jos harvakseltaan pääsee maistamaan. Valitettava yleinen virhe maksaruokien valmistuksessa on myös se, että maksa paistetaan liian kypsäksi, harmaaksi ja kuivaksi, jolloin sen maku muuttuu sellaiseksi, etten minäkään sitä söisi.
Parhaat palat maksaruokien valmistuksesta
löytyvät tästä linkistä: ”Mitä maksaa”
Kannattaa kokeilla. Voipi jopa yllättyä, miten hyvää paistettu maksa oikeasti on.
Kalan osalta kouluruokailu taitaa kuitenkin olla enimmäkseen ruodotonta lohta tai kalapuikkoja seitipakasteesta? On melkoinen ihme, jos johonkin kouluruokalaan on vahingossa eksynyt silakkapihvejä. Silakka on täysin aliarvostettu kala. Vaikka ihmisiä pelotellaan merikaloihin kertyvillä ympäristömyrkyillä, silakan sisältämät hyvät rasvahapot ja niiden aikaan saamat terveyshyödyt ovat paljon suuremmat kuin kalojen terveysriskit. Kemikaalien riskinarvioinnissa käytetään sellaisia turvallisuusmarginaaleja, etteivät teoreettiset riskit helposti muutu todellisiksi. Nykyisin EU määrittelee silakan pyyntirajoitukset ja silakka onkin melkoinen harvinaisuus kalatiskillä. Mutta kun silakkafileitä saa, niitä kannattaa ostaa ja paistaa silakkapihvejä. Ruodotkaan eivät vaivaa, sillä fileestä on jo poistettu selkäruoto ja mahdolliset jäljelle jääneet hiuksenohuet pikkuruodot pehmenevät paistettaessa täysin huomaamattomiksi. Toki silakasta paistettaessa tulee hiukan käryä, mutta niin tulee muistakin kaloista.
Silakkapihveistä ja muista silakkaruoista ohjeita
löytyy tästä linkistä: ”OÄM = oma ämpäri mukaan”
Kanaviillokki-inhoa en sitten taas ymmärrä ollenkaan. Valmiiksi marinoitujen kanasuikaleiden myynti on suorastaan räjähtänyt viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana ja niistä valmistetaan ruokaa varmaan jokaisessa sellaisessa kodissa, missä yleensäkin kokataan edes jotain ruokaa. Mitä niin ihmeellistä voi olla currykastikkeessa tarjottavassa kananlihassa, että mieluummin mennään kauppaan ostamaan lounaaksi rasvainen vehnäjauhocroissant ja energiajuoma? Ei mikään laitoskeittiö voi niin pahasti tyriä broilerin valmistusta, että kanaviillokki olisi syötäväksi kelpaamatonta. Vaikka onhan se varmaan vähän eri makuista kuin Happy Meal tai mikrossa lämmitettävät einesateriat, jos sellaisiin on kotona tottunut.
Kanaviillokki (lue: broileriviillokki)
Sulata voi kattilassa. Lisää jauhot ja curry ja kuullottele ne voissa, mutta älä ruskista. Lisää lientä koko ajan vispaten niin, että jauhot eivät paakkuunnu vaan kastikkeesta tulee sileää. Anna kastikkeen kiehua hiljaa noin 10 minuuttia ja sekoita välillä koko ajan. Lisää pippuri, sokeri ja sitruunamehu ja tarkista maku. Lisää suolaa tarvittaessa.
Lisää lopuksi kypsä kananliha kattilaan ja sekoita. Anna kuumentua, mutta älä enää keitä. Tarjoile keitetyn riisin kera. Mustaherukkahyytelö on must tämän vanhan klassikon kanssa. Itse asiassa se on ainoa, mikä antaa annokselle edes hiukan väriä.
