Kasvissosekeitto joka lähtöön

Huomattiin taas kerran, että kasviksia saisi näkyä lautasella nykyistä enemmän. Pikalääkkeeksi päätin tehdä kevytlounaan kasvissosekeitosta. Ei siitä suositeltua puolta kiloa tule annosta kohden, mutta onpahan lisänä päivän kasvistarpeeseen.

Kun tekee riittävän ison sopan, sitä voi pakastaa sopivan kokoisina annoksina pakkaseen ja ottaa käyttöön tarvittaessa. Näin yhtä ja samaa soppaa ei tarvitse lusikoida päiväkausia. Tämä sopii hyvin myös vuoden alun jääkaapinsiivousprojektiin, kun kattilaan yhdistää viileälaatikosta löytyviä kasviksia. Useimmat juurekset toimivat hyvin yhdessä, mutta nyt halusin välttää liian voimakkaita makuja. Otin perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, kypsiä keltajuuria sekä fenkolia, joten siinä oli keltainen sosekeitto viittä vaille valmiina ja tämän kanssa voi yhdistellä montaa eri lisuketta pähkinöistä yrtteihin ja kukkakaalinnuppuihin. Sosekeitossa on sekin hyvä puoli, että kun ainekset on paloiteltu ja laitettu kattilaan liemeen, loppu sujuu melkein kuin itsestään.

Kasvissosekeitto joka lähtöön

(6 annosta)

1  pieni keltasipuli kuorittuna ja paloiteltuna

1200 g  kuorittuja ja paloiteltuja kasviksia ja juureksia

2 rkl  rypsiöljyä

1,5 - 2 l  kana- tai kasvislientä (miten sakeaa sopasta haluaa)

1 tl  sipulijauhetta

1 tl  valkosipulijauhetta

1 tl  jeeraa

1 tl  jauhettuja korianterinsiemeniä

0,5 tl  jauhettua mustapippuria

maun mukaan pikku tupsaus cayennea

1 tl  sitruunamehua

 

Kuumenna öljy kattilassa, lisää sipuli ja kuullota paloja hetki. Lisää loput kasvikset ja kääntele niitä öljyssä vähän aikaa. Lisää kana/kasvisliemi sekä mausteet ja keitä pienellä lämmöllä kunnes kaikki kasvikset ovat pehmeitä ja soseutettavissa. Soseuta valmis keitto blenderissä tai sauvasekoittimella ja mausta lopuksi cayennella sekä sitruunamehulla. Tarkista maku. Riippuen käytetystä kana/kasvisliemestä suolaa saattaa joutua lisäämään, mutta vasta tässä vaiheessa.

Tässä sosekeitossa oli (noin) 200 g fenkolia, 200 g kypsiä keltajuuria, 200 g palsternakkaa, 300 g porkkanaa ja 300 g perunaa. Kannattaa aina valita sellaisia kasviksia jotka sopivat keskenään niin maun kuin värinkin puolesta. Joskus sotkettaessa yhteen kovin eri värisiä kasviksia lopputulos saattaa olla enemmän oudon kuin herkullisen näköinen.

Annoksen pinnalla on oliiviöljytippoja, creme fraichea, pikkelöityä fenkolia (edellinen päivitys), hienonnettua kevätsipulia sekä suolapähkinöitä. Lisänä moniviljasämpylä jonka päällä grillikanaa. Loput sopasta meni pakkaseen ja seuraavien annosten lisukkeena voi olla jo taas jotain ihan muuta.

Kalaa ja kasviskimara

Otsikko taitaa kuulostaa ihan kouluruokalan perjantaimenulta? Toisaalta sellaisessa keittiössä perjantaina pitää käyttää pois sellaiset ainekset jotka eivät säily maanantaihin asti.

 

Eilinen kuhafilee oli niin mahtavan kokoinen, että siitä jäi ruokaa kahdelle vielä toiseksikin päiväksi. Frex-perunaakin jäi hiukan ja jääkaapissa oli muuten vaan monen sortin juuresta ja muuta kasvista. Ei niitä kaikkia kasviksia vielä tälläkään aterialla saada tuhotuksi, mutta kun yrittää suunnitella ruokalistaa vähän pidemmälle, niin tämän päivän ja huomisen ruoka oli enää vain tekemistä vaille valmis eikä tarvitse miettiä täytyykö käydä kaupassa.

 

Lopusta kuhafileestä ja kasviksista tuli eräänlainen kalapyttipannu eli uunijuureksia/muita kasviksia ja pannulla paistettuja kalanpaloja. Tästä ateriasta ei synny varsinaista reseptiä, mutta jonkinlainen lista siitä miten mahdollisesta hävikistä tulee herkkua.

Kasviksia ja juureksia ei kannata pilkkoa kuin se määrä, mikä kuluu yhdellä aterialla. Määrä taas riippuu ruokailijoiden lukumäärästä. Tähän uunivuokaan meni kahden hengen annos eli vajaa puolikas palsternakkaa, tomaatin kokoinen pala juuriselleriä, puolikas pieni fenkoli, yksi peruna, pari pientä punasipulia, pari brokkolinia, kymmenen sentin pätkä purjoa, pari kevätsipulia, yksi porkkana ja pari kourallista miniluumutomaatteja. Jokainen kasvis sai omanlaisensa leikkauksen. Perunaviipaleista tuli puolikuun muotoisia, porkkanoista ihan tavallisia viipaleita, juuriselleri meni kuutioiksi, palsternakka paksuiksi tikuiksi jne. Lopuksi kaadoin kasviksille hiukan oliiviöljyä sekä pikkulirauksen modenalaista balsamiviinietikkaa ja maustoin hienolla merisuolalla sekä mustapippurirouheella. Sekoittamisen jälkeen vuoka oli valmis uuniin.

Tällainen kasvisvuoka (uunijuurekset) kypsyy 200 asteessa puolisen tuntia tai vähän yli. Välillä voi tökkiä haarukan kanssa ja kokeilla kypsyyttä. Jossain 20-25 minuutin kohdalla voi ottaa kalan käsiteltäväksi. Kala pienemmiksi paloiksi, mausteeksi suolaa sekä valkopippuria ja paistamiseen voita. Nopea paisto pannulla ja kun kasvikset uunissa ovat kypsyneet, ruoka on valmista.

Jotain unohtui? Ai niin, jos tämä on kalapyttipannu, niin pyttäriin tarvitaan se paistettu kananmuna. Kas tässä.

 

 

Lihapullia, mustatorvisientä ja palsternakkaa

Kun niitä lihapullia (edellinen blogipostaus) ja mustatorvisieniä nyt sattui olemaan käytettävissä, niistä sai aivan taivaallisen ihanan sunnuntaipäivällisen palsternakan kanssa. Olin jo unohtanut miten ihanaa palsternakkapyree voi olla ja jotta koko annos ei olisi ollut pelkkää pehmeää, frittasin palsternakkojen kuoret rapsakaksi makulisäksi. Palsternakkapyree on todella makeaa, joten lautaselle kannattaa lisätä vastapainoksi myös jotain hapanta, kuten puolukkaa ja/tai maustekurkkua.

Tämä ruoka on parasta kausiruokaa mitä voi valmistaa. Eilisen päivityksen lihapyörykät nousivat ihan uudelle tasolle tekemäni mustatorvisienikastikkeen ansiosta ja kun siihen sopivasti yhdistää syksyisen kasvimaan makuja, aterian jälkeen voikin onnellisena kellahtaa vatsansa viereen ruokatorkuille. Ohje on neljälle.

Mustatorvisienikastike

3 rkl  mustatorvisienijauhetta (kuivatuista sienistä) + 0,5 dl lämmintä vettä

1  sipuli

5 dl  tuoreita mustatorvisieniä

2,5 rkl  voita

2,5 rkl  vehnäjauhoa

1  kanaliemikuutio
3 dl  kuumaa vettä

2 dl  Arlan fraiche kermaa (tai 100 g creme fraichea ja 1 dl kermaa)

mustapippuria myllystä

lisää vettä jos kastiketta tarvitsee ohentaa

Laita ensin mustatorvisienijauhe likoamaan lämpimään veteen. Kuori sipuli ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi.

Haihduta tuoreista torvisienistä ensin ylimääräinen kosteus pyörittelemällä niitä kuumalla paistinpannulla. Jos sienet vain tuntuvat takertuvan kuumalle pannulle, lisää pari ruokalusikallista lämmintä vettä, niin johan alkaa nesteet virtaamaan. Hetken kulutua pannulla on jo melkein desilitra sienistäkin irronnutta nestettä ja kun se lopulta on kiehunut loppuun ja sienet kuivahtaneet, ota sienet pois pannulta ja leikkele ne pieniksi paloiksi. Älä pese pannua välillä.

Sulata paistinpannulla voi ja kuullota siinä sipuli. Lisää kaikki sienet (myös se liotettu sienijauhe) ja sekoita. Lisää sitten jauhot ja kun jauho on hetken kuluttua sopivasti ruskistunut, murenna joukkoon kanaliemikuutio, lisää kuuma vesi ja sekoita ainekset tasaiseksi. Keittele kastiketta välillä sekoitellen 5-10 minuuttia jotta jauho kypsyy kunnolla.

Lisää kastikkeeseen fraiche kerma ja kiehauta vielä kerran. Mausta mustapippurilla ja jos kastiketta tarvitsee ohentaa, siihen voi vielä lisätä pikkutilkan kiehuvaa vettä.

Palsternakkapyree

500 g  kuorittua palsternakkaa

3 dl  maitoa

6 dl  vettä

3 rkl  kylmää voita

1,5 - 2 tl  suolaa

Huuhtele ja kuori palsternakat ja leikkaa ne peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Säästä kuoret friteerattavaksi.

Kaada kattilaan maito, vesi, puolet suolasta sekä kuoritut palsternakkapalat. Keitä palsternakkaa niin kauan että palat ovat kauttaaltaan todella pehmeitä. Siivilöi osa kattilassa olevasta nesteestä pois, lisää voi ja soseuta palsternakat silkinsileäksi pyreeksi. Lisää kuumaa nestettä tarvittaessa. Palsternakka sisältää luonnostaan paljon sokereita, joten pyree on aika makeaa. Lisää suolaa tarpeen mukaan.

Friteeratut palsternakan kuoret

2 – 3  palsternakan kuoret

4 – 5 dl  rapsiöljyä

hienoa merisuolaa

Kuumenna öljy kattilassa 100-110 asteeseen ja lisää palsternakan kuoret. Öljy alkaa kuplia kun palsternakan sisältämä vesi haihtuu. Kuumenna öljyä todella hitaasti välillä kuoria sekoittaen. Kun öljyn lämpötila lähestyy 170 astetta, palsternakan kuoret alkavat rapeutua ja ruskistua. Silloin kuoret voi reikäkauhalla nostaa pois öljystä talouspaperille kuivumaan ja maustaa ne suolalla. Tarkkaile kuorten rapeutumista ja varo etteivät ne pääse kärähtämään.

Friteerattuihin palsternakan kuoriin tulee hiukan pähkinäinen aromi.