Menu
on pitkä ja – miten se nykyään hienosti sanotaan – haastava valmistaa, ainakin näin pelkälle, joskin innokkaalle
harrastajalle. Ammattikokilla ei varmaan olisi mitään ongelmia.
To-do-listan
haastavimmat tarvike- ja raaka-ainehankinnat sekä kokkauskokeilut
- Metsäjänis,
Martti kyselee pupusia tutuilta metsästäjiltä.
- Poronvasan
kateenkorva, kyseltävä kauppahallista, Stockalta tai jostain muusta kaupasta.
- Herkkutatteja,
valmiina pakastimessa, testattava moussen maku ja koostumus.
- Raparperi-mesimarjahilloke,
raparperia on, mesimarjaa ei, etsittävä jostain.
- Puolukkamarenki
ja mustikkamarenki, valmistettava etukäteen ja säilytettävä ilmatiiviisti
etteivät pehmene.
- Jotain
hyvännäköisiä kertakäyttölautasia, laseja ja aterimia, lautasliinoja ja
valkoisia paperipöytäliinoja, alkuruokaa varten amuse bouche astioita.
* Maaliskuussa
ei pitäisi alkaa etsiä poronvasan kateenkorvaa. Teurastushan on syksyllä…
Kävin
kauppahallista kysymässä poronvasan kateenkorvaa, mutta jokainen lihaa myyvä kauppias
levitteli käsiään ja tarjosi eioota, väärä vuodenaika, nääs. Kävin Stockalta
kysymässä, mutta siellä levitettiin käsiä ja tarjottiin eioota, väärä
vuodenaika, nääs. Kävin Hakaniemen hallissa, mutta sielläkin kauppiaat
levittelivät käsiään ja tarjosivat eioota. Laitoin sähköpostia Maulavirralle,
mutta hänkään ei pystynyt auttamaan tässä asiassa. Ja minähän en tästä
raaka-aineesta luovu ennen kuin olen kääntänyt jokaisen kiven tässä maassa.
Kaivoin netistä Lapin Lihan yhteystiedot ja sain selville, että sieltä vielä
saisi, mutta se pitää mennä jonkun kauppiaan kuorman kautta ja että ainakin
isompiin K-marketteihin tulee säännöllisesti tavaraa Lapin Lihasta. Lähin iso
Cittari on Ruoholahdessa, joten soitin sinne kauppiaalle ja kas kummaa, parin
viikon kuluttua kauppias ilmoitti että tilaamani tavarat ovat saapuneet. –
check
Ensimmäinen
kokeilu kateenkorvan valmistamisesta onnistui niin hyvin, että se oli siinä.
* Etsiskelin
netistä herkkutattimoussen reseptejä ja tein pieniä koe-eriä, mutta en ollut
tyytyväinen yhteenkään niistä. Onneksi kaikki ne yritelmät sai liitetyksi
jonkin liha-aterian yhteyteen, etteivät hyvät sienet menneet hukkaan. Lopulta
hylkäsin kaikki löytämäni ohjeet ja aloin kehitellä ihan omaa reseptiä. Pienellä
hienosäädöllä siitä tulikin juuri sen makuista kuin olin ajatellut. Ei siis
paniikkia tästäkään – enää.
* Raparperi-mesimarjahillokkeesta
puuttui puolet raaka-aineista. Mesimarjoja ei ole missään, eikä oikein
meinannut löytyä valmista hilloakaan. Mistä ne marjat mesimarjalikööriin oikein
tulevat? Lopulta löysin Mannerheimintien Eat & Joysta purkillisen mesimarjahilloa.
Se ei kuitenkaan ollut niin hyvää kuin olisin toivonut. Lopulta päätin suunnistaa
Alkoon ja käyttää likööristä redusoitua siirappia raparperien maustamiseen.
* Marjamarenkien
ohje on helppo, mutta minä en ole mikään kondiittori joka osaa pursottaa ihan
mitä vaan. Hankin siis pari koristetyllaa ja aloin harjoitella ruusujen ja
lehtien pursottamista valkuaisvaahdosta. Ensimmäiset yritelmät olivat aika
masentavan näköisiä, mutta harjoitus tekee mestarin – tai ainakin jotain vähän sinnepäin.
Muutaman marenkierän jälkeen uskoin jo niin paljon kykyihini, että uskalsin
pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa jälkiruoan suhteen.
* Entä
se metsäjänis josta piti tehdä aladobia?
Elettiin
jo heinäkuuta eikä sellaisesta ollut vielä tietoakaan ja päivälliset
lähestyivät uhkaavasti. Edellisenä vuonna jo myöhään syksyllä oli tullut niin
paljon lunta, että jäniksenmetsästys oli lähes pysähdyksissä, kun koirat ja
metsästäjät eivät pystyneet liikkumaan paksussa hangessa. Vanhan kauppahallin
Markkanenkin oli valitellut jänispulaa. Epätoivo kasvoi, mutta ihmeitä voi
joskus tapahtua. En tiedä oliko Martti käyttänyt paikallisiin metsästäjiin
uhkailua, kiristystä vai lahjontaa, mutta joka tapauksessa pari viikkoa ennen
päivällisiä hänen pakastimessaan oli kuin olikin kaksi umpijäistä jänistä. Minä
Helsingissä, jänikset Joensuussa. Ei siis mitään mahdollisuutta testata
reseptiä, mutta luotin Jaakko Nuutilan jänisaladobiohjeen onnistuvan niin kuin
pitääkin.
* Tukusta
löytyi kertakäyttöaterimia, jotka näyttävät ihan teräksiseltä, Vasta
koskettaessa huomaa sen olevan muovia. Niitä siis. Tukusta tulivat myös leveät
paperipöytäliinarullat ja monenlaiset kertakäyttölasit. Etolasta löytyi amuse
bouche kippoja ja Stockalta vihreitä muovisia katelautasia, Casparin kauniita vihreäreunaisia
pahvilautasia sekä niihin sopivia lautasliinoja. Vielä muutamia kynttilöitä ja
se on siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti