Mangalitza eli villasika on kotimaista lähiruokaa herkullisimmillaan

Kyllä internet on ihmeellinen! En edes muista mitä olin hakemassa, kun ruudulle ilmestyi villasian kuva. Olin joskus aiemmin jo tutustunut niihin netissä ja sitten unohtanutkin. Piti tarttua uudelleen aiheeseen ja palauttaa mieleen se, mitä niistä tiesin. Tämä on vanha alkuperäisrotu, joka on lähtöisin Unkarista. Nämä siat kasvavat jalostettuja sikoja hitaammin eivätkä kasva yhtä suuriksi. Merkittävä ominaisuus on niiden nykysikaa huomattavasti paksumpi rasvakerros. Se sekä niiden pitkä karvapeite mahdollistavat niiden laiduntamisen ulkona ympäri vuoden. Rasvan ansiosta niiden liha on marmoroitunutta ja erittäin herkullista. Suomessa on muutamia tiloja, jotka ovat erikoistuneet mangalitzojen kasvattamiseen. Useimmat toimittavat lihat suoraan esimerkiksi huippuravintoloille eikä lihan saanti ole useinkaan mahdollista yksityisasiakkaalle.

Turun lähellä Vehmaalla on Vallilan tila, jossa kasvatetaan sekä villasikoja että maatiaissikoja. Tilan yhteydessä on myös tilateurastamo sekä lihapuoti Vallan Maukas Oy, joka on avoinna perjantaisin. Tilalla kasvatetut mangalitzat saavat ravinnokseen ainoastaan tilalla viljellystä ohrasta sekä härkäpavuista jauhettua jauhoa. Teollisia rehuja ei niiden tuotannossa käytetä lainkaan. Lisää tilasta ja sen kasvatustoiminnasta löytyy tilan nettisivuilta.

Heti seuraavana perjantaina päätin mennä käymään myymälässä. Tilalla vietettiinkin juuri sinä päivänä puodin 3 –vuotissynttäreitä ja samalla Suomalaisen ruoan päivää. Aivan ihana tuoksu tulvahti sieraimiini astuessani ulos autosta. Juhlan kunniaksi paikalla oli vehmaalaisyrittäjä Lehtisten Lukaali ja Kylän Isoin Grilli. Myytävänä oli edellisenä yönä tammi- tai omenapuusavulla (en huomannut kysyä kummalla) grillatun kokonaisen komean maatiaispossun nyhtökypsää lihaa. Vielä lämpimänä heti syötynä kirjaimellisesti sikahyvää. Tuplaespresso kameroineen ei tietenkään ollut mukana, joten joudutte käyttämään mielikuvitustanne tai käymään grillimestarin facebook sivuilla, jossa on kuvia aiheesta.

Heräteostona kassiin livahtaneen grillipossun lisäksi ostin palan mangalitzan ulkofileetä. Valikoimassa oli toki paljon muutakin. Himoitsemani villasian laardi oli kuitenkin lopussa enkä näin ollen tällä kertaa saanut sitä mukaani. Nyhtölihasta tehtiin kotona maukkaat burgerit, jotka katosivat lautasilta ennen kuin kamera ehti sanomaan ”räps”.

Mangalitzapossun uunifilee omenan, fenkolin ja sipulin kanssa

1,5 kg            mangalitzan ulkofileetä

1-2 kpl          kotimainen omena, ei hapan lajike

1                    fenkoli

1                    sipuli

1 rkl              karkeaa merisuolaa

0,5 rkl           kokonaisia mustapippureita

1 tl                fenkolinsiemeniä

5 dl                hyvää luomuomenasiideriä

Ota liha huoneenlämpöön ½ - 1 tunti ennen uuniin laittoa. Kuumenna uuni 175°C:een. Viipaloi fenkoli pystysuunnassa. Lohko omenat ja sipuli. Hienonna mausteet morttelissa tai maustemyllyllä. Mangalitzan liha on todella paksun rasvakerroksen peittämä ja sisältä marmoroitunutta. Ostamastani palasta oli jo poistettu kamara sekä enin rasva. Hiero liha joka puolelta maustesekoituksella. Laita pilkotut kasvikset uunivuokaan ja nosta filee niiden päälle. Kaada siideri vuokaan ja laita kaikkinensa uuniin. Paistoaika riippuu uunista ja halutusta sisälämpötilasta. Laitoin paistilämpömittariin lämpötilaksi 65°C ja sen saavuttamiseen meni noin 1,5 tuntia. Koska tämä liha on niin rasvaista, olisi se varmaankin kestänyt kuumentamisen 70°C saakka, jolloin rasva ja sidekudokset olisivat kokonaan sulaneet. Ensi kerralla kokeilen uunin lämpötilaa 125°C ja sisälämpötilaa 68 – 70°C. Ja se ensi kerta tulee varmasti – niin todella makoisaa tämä uusi tuttavuus oli.

Kastike uunifileelle

Uunipannun kasviksista ja liemestä syntyy lihalle mainio kastike. Laitoimme kasvikset uunipannulta blenderiin ja kaadoimme sinne osan nesteestä. Ajoimme sileäksi blenderissä, lisäsimme 
pari ruokalusikallista juoksevaa hunajaa, 
ripauksen suolaa, 
½ teelusikallista sinappijauhetta ja 
n. 1,5 dl kuohukermaa. 
Muista aina maistaa ennen kuin lisäät mitään, sillä pois sitä ei sitten enää saa.

Lisukkeiksi laitoin omenaa, fenkolia ja punasipulia – siis samoja kasviksia kuin possun kastikkeessakin - uunissa. Käytin lohkotut kasvikset ensin paistinpannulla ja kuullottelin niitä hetken öljyssä. Sitten laitoin ne toiseen uunivuokaan, maustoin hienolla merisuolalla ja rouhitulla mustapippurilla ja kypsensin niitä uunissa 200 asteessa puolisen tuntia.

P.S. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyökirjoitus. Epätrendikkään ruokablogin periaatteiden mukaisesti tuomme esiin ja jopa kehumme tuotteita, yrittäjiä ja yrityksiä silloin, kun ne mielestämme ovat sen ansainneet. Mainitsemme aina erikseen, mikäli postaukseemme liittyy sponsorointia.

Uusi lempijuoma

Minun lempidrinkkini on G&T. Yksinkertainen, raikas, helppo ja nopea sekoittaa. M oli ostanut kotimaista Kyrö distilleryn Napue giniä * kokeillakseen onko se niin hyvää kuin väitetään. Millä eväillä se voitti viime kesänä International Wine and Spirit Competitionin palkinnon, johon osallistui 150 giniä ympäri maailmaa? Mikä siinä on niin erikoista?

Jo pulloa avatessa Napuen tuoksu erottui kaikista muista elämäni aikana maistamistani gineistä. Yllättävän pehmeä makukin oli gininen, mutta omanlaisensa, johtuen tisleessä käytetyistä yrteistä. Yksinkertaisen tyylikäs pullo viimeistelee tuotteen niin, että tälle voi ennustaa hyvää menestystä maailmalla. Kyllä, se ON niin hyvää kuin väitetään, ellei jopa parempaakin. Ainakin minulle G&T on nyt Napue G&T.

Tämä ei ole maksettu mainos.

Napue G & T

4 cl Napue giniä

Indian Tonicia

tuore rosmariininoksa

muutama karpalo

(jäitä)

Sekoita lasissa, lisää mausteet ja nauti.

 * Gini tislataan perinteisesti viljasta ja katajanmarjoista. Napue-ginin valmistukseen käytetään ruistislettä sekä 16 yrttiä. Perinteisten kuivattujen giniyrttien lisäksi aromikkaassa tuotteessa makua antavat myös tuoreyrtit koivunlehti, karpalo ja tyrni sekä Pohjanmaan maakuntakukka mesiangervo. Nimensä gini sai Isossakyrössä 1714 käydyn Suuren Pohjan sodan viimeisen taistelun, Napuen taistelun, mukaan. Kyrö distillery tuottaa myös ruisviskiä. EU-lainsäädännön mukaan viski on viskiä, kun se on tislattu viljasta ja kypsynyt tammitynnyrissä vähintään kolme vuotta. Kyrö Distilleryn viski näkee päivänvalon vuonna 2017 Suomen täyttäessä sata vuotta.

Epäonnistumisen päivä 13.10. ja Nordic Haggis eli maksalaatikko

#DayForFailure 
Hyvää Kansainvälistä Epäonnistumisen Päivää 13. lokakuuta. Facebookissa sitä juhlitaan ainakin siten, että sana international eli kansainvälinen on epäonnistuneesti käännetty sanaksi kansallinen . Viimeinen virallinen päivitys siellä on viime vuodelta, joten tänä vuonna ilmeisesti epäonnistuttiin koko päivän muistamisessa.  

Epäonnistumisen päivänä ei kannata kokata itse, vaan ihan suosiolla ostaa eineksiä lämmitettäväksi.

Uutisissa kerrottiin, että lenkkimakkaran ja maksalaatikon suosio on hiipunut, ja niiden tilalle ostetaan nyt rahkaa sekä kanaa. Vaikka itsekin joskus valmistamme maksalaatikkoa, pidämme Saarioisten perinteistä maksalaatikkoa Suomen parhaana einesruokana (ei ole maksettu mainos). Se on myös oikeastaan ainoa einesruoka, jota joskus syömme. Mikä olisikaan helpompaa kuin hakea pari rasiaa maksalaatikkoa lähimmästä kaupasta silloin, kun kotikokkiin iskee täydellinen laiskuus. Kyllä, se laiskuus iskee joskus ahkerampaankin ruokaharrastajaan. Hiukan voita sulamaan paistinpannulle ja siihen maksalaatikot lämpiämään. Ruoka on lautasella noin kymmenessä minuutissa. Lisäksi tarvitaan vain ripaus Maldonsuolaa sekä puolukkahilloa ja/tai maustekurkkua. Mikrossa lämmittämällä maksalaatikosta ei tule läheskään yhtä hyvää kuin paistinpannulla.

Skotlannissa valmistetaan mielenkiintoista perinneruokaa nimeltä haggis. Kun selailee erilaisia haggis –reseptejä, huomaa miten maksalaatikkoa voisi hyvällä syyllä kutsua nimellä ”Nordic Haggis”. Jos tässä maassa olisi riittävästi halua ja markkinointiosaamista, laadukkaista aineksista valmistetusta maksalaatikosta voisi tulla vaikka kuinka trendikäs vientituote. Mutta eihän se kuitenkaan onnistu, eihän? No ei tietenkään, miten sellainen nyt voisi suomalaisilta muka onnistua. Mitä ne muutkin meistä ajattelisivat... Unohdetaan koko juttu. Kun ei yritä mitään, ei voi epäonnistuakaan.