Koulukeittolat ovat onnistuneesti pilanneet loistavan suomalaisen ruokalajin, tillilihan. Kun pienet koululaiset ovat joutuneet nieleksimään lihanpaloja, jotka ovat olleet todella sitkeitä, lähes pelkkää kalvoja, jänteitä ja rasvaa, onko mikään ihme jos tilliliha on sen jälkeen ruokainhokkien top-10-listan kärkipäässä. Mutta kun tillilihan tekee kunnolla, se ei tarvitse edes mitään hienoa ylimääräistä twistiä ollakseen suorastaan gourmetia.
Maukkaan
lihan salaisuus on riittävän pitkä keittoaika, joten tilliliha ei todellakaan
ole pikaruokaa. Tai miten se nyt ottaa. Jos lihan keittää edellisenä iltana,
antaa sen rauhassa jäähtyä, perkaa täysin puhtaaksi kaikista syömistä
haittaavista osista ja laittaa yön yli odottamaan jääkaappiin, kastikkeen tekee lopulta
aika nopeasti sillä välin kun perunat kiehuvat. Tilliliha valmistetaan yleensä naudan, vasikan tai lampaan
lihasta; rinnasta, lavasta tai kyljestä. Fileetä tai paistia ei käytetä, sillä
ne ovat aivan liian kuivia ja mauttomia ruhonosia tähän tarkoitukseen.
Joko täällä on maistatukset valmiina? |
1,2
kg naudan kylkeä tai rintaa tai
lapaa
sopivasti vettä
2 porkkanaa
1/4
juuriselleri
1 palsternakka
1 purjo
1 sipuli
¼
tl kokonaisia
mustapippureita
¼
tl kokonaisia
valkopippureita
½
tl kokonaisia
maustepippureita
suolaa
Kyllä minä haistan, että ne lihat ovat tuolla. |
3
rkl voita
3
rkl vehnäjauhoa
5
dl lihalientä
1
rkl sitruunamehua
1
rkl etikkaa
1
tl sokeria
0,5
dl hienonnettua tuoretta
tilliä (tai pakkasesta mutta ei ruukkutilliä)
sopivasti suolaa
Sulata
voi kasarissa ja lisää vehnäjauhot. Anna jauhojen kiehua miedolla lämmöllä
niitä koko ajan sekoitellen noin viisi minuuttia. Varo etteivät jauhot pääse
ruskistumaan. Lisää lihalientä noin desilitra kerrallaan ja anna kastikkeen
välillä kiehahtaa. Kun kaikki neste on lisätty, keitä kastiketta miedolla
lämmöllä vielä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. Lisää kastikkeen joukkoon
sitruunamehu, etikka sekä sokeri, sekoita ja tarkista maku. Mausta vielä
tillillä sekä suolalla ja lisää kastikkeeseen lihanpalat. Keitä tillilihaa
kunnes lihat ovat lämpimiä. Tarkista mausteiden riittävyys ja tarjoile keitettyjen
perunoiden kanssa. Lisukkeeksi voi tarjoilla maustekurkkua, etikkapunajuuria,
vihreitä salaatteja tms.
8 kommenttia:
IHANAAAAAA!
Tillilha nousuun!
Oli tosi ihanaa. Täytyy varmaan kokata tätä vähän useamminkin kuin kerran kymmenessä vuodessa ;)
Eläväisen näköisen korvat teidän ihanilla maistajilla! Mikä rotu?
Korvakoirien rotu on keskikokoinen karkeakarvainen portugalinpodengo ja lisää juttua korvakoirista on tagissa "Söpö & Höpö"
http://epatrendikasruokablogi.blogspot.fi/search/label/S%C3%B6p%C3%B6%20%26%20H%C3%B6p%C3%B6
Siellähän oli lisää hyviä kuvia! Podengo oli yksi roduista, joita me harkitsimme aikoinaan. Ennen kuin hoksattiin että sienestäjien pitää hankkia sienikoira.
Metsästyskoira mikä metsästyskoira. Erona on se, että sienet eivät juokse karkuun ;)
Hei!
Tilliliha on mun suosikki jos keskikouluajalta, kun se tehtiin itse köksätunnilla. Kaikki tykkäsivät ja monille meistä se jäi vakkariksi jatkossakin.
Olen ollut tosi hämmästynyt kuinka nykyteinit inhoaa sitä??
Teidän ohje oli tosi hyvä idea palauttaa mieleen tämäkin edullinen ja helppo ruokalaji, kiitos siitä!
Yksi kysymys: miksi tilliä noin vähän ja miksei ruukkutilliä, muutakaan kun ei ole kaupoissa...
Hei Anonyymi ja kiitos kommentistasi.
Tilliä on noin "vähän" siksi ettei se peittäisi kaiken muun makua, kun lihankin pitäisi sieltä jostain pohjalta maistua.
Ja siitä ruukkutillistä... Tilli on vaikea kasvatettava. Ruukkutillit kyllä ulkomuodoltaan muistuttavat etäisesti tilliä, mutta useimmista niistä kasvihuoneessa keinovalossa kasvatetuista ruukkutilleistä (samoin kuin ruohosipulista) puuttuu täysin sekä maku että tuoksu. Sen "tillin" voisi yhtä hyvin korvata vihreästä paperista leikatulla koristeella...
Talvella kaupoista saa hyvää espanjalaista tai italialaista leikkotilliä (50-100 g paketti), joka tuoksuu ja maistuu lähes yhtä hyvältä kuin kesän kotimainen. Muutoin kannattaa säilöä tillit kesällä pakastimeen talven varalle, veitsellä hienoksi ja pieniin lasipurkkeihin. Silloin se ei ota makua pakastimesta ja lasipurkista sitä on helppo käyttää sen verran kun kerralla tarvitsee, minkä jälkeen kansi kiinni ja takaisin pakkaseen.
Lähetä kommentti