Kalastus on ollut Itäisen Algarven tärkein elinkeino
antiikin ajoista lähtien. Tärkeimpiä saaliskaloja ovat olleet anjovis, sardiini
ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tonnikala. Jo Foinikialaiset pyydystivät
täällä tonnikalaa valtavilla kiinteillä verkoilla. Kolmannella vuosisadalla
ennen Kristusta elänyt kreikkalainen historioitsija Appian kuvaili laajasti sen
aikaista tonnikalan pyyntiä ja kirjoitti ”verkosta tehdyistä ansoista, jotka
heitettiin mereen, joissa oli ovia ja huoneita, joihin suuri määrä tonnikalaa
jäi satimeen”.
Polybius on loistava esimerkki siitä, miten nokkelat
paikalliset veivät jo silloin kulttuurielämyksiä hakevaa matkailijaa kuin
pässiä narussa. Hän kirjoittaa vakavissaan, miten Lusitaniassa tammia
istutetaan syvälle meren pohjaan. Tonnikalat syövät niiden terhoja ja lihovat
kuin possut, ja siksi niiden maku on niin herkullinen ja niitä kutsutaan
hyvästä syystä merisioiksi. Tällaista markkinointistrategiaa ei toki tule
aliarvioida ottaen huomioon, että iberialaisen terhoja syöneen possun liha,
”pata negra” oli Caton mukaan arvostettu vientituote jo noinakin aikoina.
Todennäköisemmin lusitanialaisen tonnikalan erinomainen laatu johtui siitä,
että ne niin silloin kuin nytkin pyydystetään ennen niiden kutua.
Tonnikalojen pyynti antoi aikoinaan ensin
kreikkalaisille ja sitten roomalaisille nykyisen Algarven siirtomaa-asukkaille
hyvän elinkeinon. Kalafileet säilöttiin täällä tuotettuun merisuolaan ja
sisämaasta tuotuun oliiviöljyyn ja vietiin saviruukkuihin säilöttyinä ympäri
Rooman valtakuntaa. Tonnikalan merkityksestä kertoo sekin, että aiemmin
mainittu Balsan kaupunki oli yksi niistä kolmesta Rooman Keisarikunnan kaupungeista,
joilla oli oikeus lyödä omaa rahaa. Noin 10-centtisen kolikon kokoinen raha oli
lyöty lyijystä ja sen kääntöpuolen kuvana oli tyylitelty tonnikala.
Valtavat tonnikalapyydykset, armações de atum,
työllistivät satoja kalastajia. Ne otettiin uudelleen käyttöön 1500-luvun
lopulla Algarven rannikolla. Vanhojen opaskirjojen huikeat tarinat kalojen
kanssa mittelevistä kalastajista ovat mennyttä historiaa. Saaliit alkoivat
huveta 1960-luvulla ja rannikon viimeinen armação lopetti vuonna 1972.
Nykyaikaiset tonnikalanpyyntitilat sijaitsevat Olhaõssa ja Isla Cristinalla
Andalusiassa. Niistä viedään tonnikalaa Japaniin. Faron merimuseossa on
pienoismalleja armações de atumeista. Pyydys oli 4535 metriä pitkä ja sitä piti
paikoillaan 139 ankkuria. Se laitettiin veteen 30. huhtikuuta ja nostettiin 30.
kesäkuuta.
Tämä Cape Saint Maryn pyydys oli Faron edustalla ja
pyydysti Välimerelle kutumatkalla olevia kaloja. Heinä-elokuussa kutemasta
palaavia kaloja pyydystettiin Taviran ulkopuolella. Alueella toimi aikoinaan
useita verkkokuntia. Aluksi alueelle tultiin vain pyyntikauden ajaksi ja
Taviran lähellä oleva Cabanaskin oli alue, jossa oli verkkovajoja ja
kalastajien kausiasumuksia, majoja, cabanas. Arraial Ferreira Neto oli yksi
kalastusyhtiöistä eli osuuskunnista. Nykyisin Arraial Ferreira Neton alueella
toimii hotelli.
Upea dokumenttifilmi almadravasta, kuten pyydystä myös
kutsutaan, tästä. Työtä on ollut
paljon ja niin on ollut tekijöitäkin.
Kuva Taviran matkailuesitteestä |
Praia do Barril sijaitsee Taviran ja Fusetan välillä saarella. Arraial Ferreira Neton lisäksi siellä olevat rakennukset ovat ainoita, jotka ovat säilyneet almadravojen ajoista. Niissä on ravintola ja muita tiloja. Monissa matkailukuvissa esiintyvä ankkuririvistö ei ole rantataidetta, vaan ankkureita säilytettiin maissa pyyntikauden ulkopuolella. Nyt ne ovat enää muisto menneestä.
Sardiinit, kuten tonnikalakin, suolattiin ennen
säilyvyyden vuoksi. Kun purkitusmenetelmä keksittiin, syntyi alueelle
purkittamoja. Algarven vanhin yritys Conservas Ramirez perustettiin Villa Real
de Santo Antonioon lähelle Espanjan rajaa vuonna 1853. Nykyisin tällä
perheyrityksellä on tehtaat Matosinhosissa ja Penichessä. Tärkeimmät tuotteet
tehdään sardiineista, tonnikalasta, makrillista, mustekaloista ja kalmareista. Yrityksen nettisivuilta löytyy kuvakertomus suvun ja
yrityksen historiasta (memories of five generations).
Mustekalapyydyksiä: tursas kömpii sisään ruukkuun ja ruukku saaliineen nostetaan ylös. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti