Tuore kala ei haise miltään, mutta tänä
päivänä aika harvalla suomalaisella on pienintäkään mahdollisuutta kokea
tuoreen kalan tuoksua, mausta puhumattakaan, ellei kalasta itse. Tähän asti kauppias on kuitenkin joutunut
kertomaan kuluttajalle päiväyksen, jolloin kala on pyydetty. Valitettavan
monessa tapauksessa se päivä on ollut noin viikon tai jopa kaksi viikkoa
aiemmin. Nyt Maa- ja metsätalousministeriö on viemässä kuluttajalta tämänkin tärkeän
oikeuden saada kysyä ruokansa tuoreudesta.
Viikon valitukset.
Ei
aprillipäivänä, vaan toukokuun 8:n päivän Hesarin taloussivuilla oli pieni uutinen, että jos maa- ja metsätalousministeriön valmistelema esitys menee
läpi, kauppiaiden ei enää tarvitse lainkaan ilmoittaa kuluttajalle kalan
pyyntipäivää.
Neuvotteleva
virkamies Sebastian Hielm kertoo esityksen tekevän kalakaupan tasapuolisemmaksi.
Kun ulkomaisen kalan pyyntiaikaa on joskus vaikea selvittää puutteellisten
merkintöjen takia, merkintävelvollisuus tulee poistaa kaikilta. Hielmin mukaan
muutos helpottaa kauppiaiden työtä. Kauppias toki saa vapaaehtoisesti ilmoittaa
pyyntipäivän niin halutessaan, mutta ensi joulukuussa se ei enää olisi
pakollista.
Kalankasvattajaliiton
hallituksen puheenjohtaja, Johannes Åberg, kummastelee MMM:n valmistelemaa
esitystä, joka oleellisesti heikentää kuluttajan tiedonsaantia.
Muutama kyseisen uutisen kommentoija
ehti epäillä jopa sellaista, etteivät ministeriön virkamiehet sittenkään olisi niin lahjomattomia ja korruptoitumattomia kuin mitä yleisesti luullaan…
Olin aika tyrmistynyt ja sanaton
luettuani tämän uutisen, johon Hesarin pääkirjoitussivu palasi vielä äitienpäiväsunnuntain pääkirjoituksessaan. Eikö kukaan koskaan lue talousuutisia tai
pääkirjoitussivuja, kun en ole missään muualla nähnyt ihmeteltävän MMM:n
suunnitelmia? Vai eikö raa'an kalan tuoreus yksinkertaisesti kiinnosta ketään? Mielivaltaisesti
määritelty kalan ”viimeinen käyttöpäivä” on yhtä tyhjän kanssa. Pitääkö tässä
maassa olla kermapyllyinen ökyruokasnobi, jotta voi kysellä kalan pyyntipäivää? Joka tuutista syydetään kuluttajille luomuinfoa ähkyksi asti, mutta raa'an kalan tuoreus
tai terveellisyys ei kiinnosta sen enempää ministeriötä, tutkijoita kuin
kuluttajiakaan. Joku pieni inahdus on sentään kuulunut huolestumisesta graavikalan ja jauhelihan kylmäketjun katkeamattomuudesta.
Tällä hetkellä monen kalatiskin
seinällä on luettelo, josta asiakas voi tarkistaa kalan pyyntipäivän.
Epäilyttävämmät kauppiaat pihtaavat tätä päiväystä, mutta joutuvat kuitenkin
kertomaan sen kysyttäessä. Tai oikeamminkin kysyttäessä sitä toisen kerran, sillä
ensimmäinen vastaus alkaa yleensä sanoilla: ”se on tullut meille…”. Toisella
kysymisellä vastaus tulee pienellä viiveellä ”oota vähän, mä käyn kysymässä
tuolta takahuoneesta”.
Suomessa ylpeillään puhtaalla,
tuoreella ruoalla – ja samalla kalatiskissä myydään ”raakakypsytettyä” kalaa,
jota ei söisi kissakaan, mutta suomalaiselle sen pitää kelvata. Jos vuoden
lopulla pyyntipäivääkään ei enää tarvitse kertoa, alan yhä enemmän ymmärtää Silvio Berlusconia ja Jacques Chiracia, jotka taannoin haukkuivat suomalaisen ruoan
kelvottomaksi. Niistä kommenteista syntyi tiettävästi muutamia uusia, lukuisten
tutkijoiden sekä monenlaisten julkimoiden tähdittämää ruokahanketta ja
-seminaaria, jotka ainakin tämän Hesarin jutun mukaan ovat kuitenkin olleet
enemmän pelkkää puuhastelua sekä rahan- ja ajanhukkaa kuin todellisia
parannuksia ruokakulttuuriin.
MMM:n
valmistelema esitys puolestaan romuttaa viimeisenkin toivon siitä, että
suomalaista ruokaa kehtaisi kehua maailmalla. Kotimainen kala on niin
hintavaa, että sillä rahalla soisi saavansa lautaselleen edes tuoretta ruokaa.
Muutenkin Suomessa kulutettavasta kalasta vain noin 30% on täällä kotimaassa tuotettua ja/tai kalastettua ja loput 70% tulee mistä mikäkin, aika kaukaa joka tapauksessa. Ilmeisesti kuitenkin saamme vastaisuudessa ruokapöytäämme tasapuolisesti yhä
vain vanhempaa ja vanhempaa kalaa, vaikka se ei liene kenenkään etu? Vai onko,
ja jos on, niin kenen etu…? Siirrymmekö yhä enemmän ulkomaisten raakakalapakasteiden kuluttajiksi, vaikka Suomessa on 187.888 yli viiden aarin kokoista järveä sekä 52.471 neliökilometriä merialuetta, jotka kaikki kuhisevat kotimaista kalaa?
Toivottavasti Maa- ja
metsätalousministeriöstä löytyy edes sen verran tervettä järkeä, että tällainen
järjetön suunnitelma haudataan kaikessa hiljaisuudessa. Ainakin minä haluan tietää, koska kalani on nostettu vedestä.
5 kommenttia:
Niin monesti, niin monesti olen kääntynyt kaupungin parhaan ruokakaupan kalatiskiltä pois kun tuoreinkin kala on ollut kolme päivää vanhaa. Sitä ei voi pieni ihminen tajuta, miksei tässä Päijänteen ja muiden järvien keskellä voi olla oikeasti tuoretta kalaa tarjolla.
Vielä vaikeammin ymmärrettävän asiasta tekee, että ymmärtääkseni edes kauppa ei halua muutosta huonompaan tässä asiassa.
Kalastajana olen tosi nirso tuoreuden suhteen, eikä enää kauppahallista saati kaupasta meinaa pystyä ostamaan kalaa, vaikka mielelläni sen tekisin. Tässä ala tekee kyllä karhunpalveluksen itselleen!
Tasapuolisuuteen vetoaminen on aika kaukaa haettua. Yhtä hyvin voi sanoa että kun jotkut yrittää tulla Suomeen ilman passia niin keneltäkään ei tartte enään kysyä passia. Ottaiskohan ne tälläsen ajatuksen hallitusohjelmaan?
Toinen käsittämättömyys on tämä pikkumuikkujen tilanne: http://yle.fi/uutiset/herkullista_neulamuikkua_tuotantoelaimille_ja_monttuun/6332650
(Uutinen on jo päiväykseltään vähän vanha, mutta silti ajankohtainen.)
Lähetä kommentti