tiistai 9. helmikuuta 2021

Minikokoiset ambrosialeivokset


Ambrosiakakku lienee jo täysin vanhanaikainen (epätrendikäs?) leivonnainen, koskapa en ole enää aikoihin nähnyt niitä myytävänä yhtään missään. Ennenvanhaan sellainen oli kaikkien lähikauppojen pullahyllyssä ihan vakiotuote. Sellainen sellofaaniin pakattu matalahko, vienosti appelsiinin makuinen pyöreä murokakku, valkoinen sokerikuorrute ja siinä pinnalla hillottuja appelsiininkuoripaloja. Muistathan? Etkö? Onko siitä jo niin pitkä aika? Apua!... Sitä suuremmalla syyllä minun oli pakko minimuffinipellillä leipoa pieniä ambrosialeivoksia, ”jumalten ruokaa” kuten wikipedia selittää kreikankielestä johdetun sanan *ambrosia”. Tiedähäntä siitä jumaluudesta, mutta oikein hyvää retroherkuksi.


Itse asiassa leivoin nämä jo viime marraskuussa, maisteltiin muutama heti tuoreeltaan ja säilöin loput pakastimeen. Ihan kaikkea tähän iltapäiväteetarjoiluun ei siis tarvinnut tehdä alusta lähtien. Etsiessäni silloin sopivaa reseptiä selasin netin ja vanhat keittokirjat. Muutamassa reseptissä kakku oli halkaistu ja laitettu väliin vaniljamoussekerros, mutta kohtalaisen pitkän elämäni aikana en ole ikinä Suomessa nähnyt sellaista ”täytekakkua” ja olen kuitenkin syönyt ambrosiakakkua palan, jos toisenkin. Ehkä sellaisia on tapana tehdä jossain muussa maassa? Iltapäiväteelle nämä minileivonnaiset tuntuivat sopivan vallan erinomaisesti, joten sulatin pakastimesta muutaman, kostutin ja kuorrutin. Samalla vaivalla on tullut myös todistetuksi, että kuorruttamattoman ambrosiakakun/leivokset voi pakastaa vierasvaraksi.


 

Pienet ambrosialeivokset

100 g  sulatettua ja jäähdytettyä voita

1,25 dl  sokeria
2  huoneenlämpöistä kananmunaa
1,5 tl  raastettua appelsiininkuorta
2 dl  vehnäjauhoa
1 tl  leivinjauhetta
2 rkl  kermaa

vuokaan

voita ja korppujauhoa

kostuttamiseen

maitoa

kuorrute

tomusokeria
munanvalkuaista
vettä

 

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen ja voitele ja korppujauhota minimuffinipellin kolot.
Sulata voi ja anna sen jäähtyä huoneenlämpöiseksi, kuitenkin edelleen juoksevaksi. Sekoita keskenään vehnäjauho ja leivinjauhe.

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon appelsiininkuoriraaste. Kääntele jauhoseos taikinaan vuorotellen voisulan ja kerman kanssa. Täytä minimuffinivuoan kolot noin ¾ täyteen ja paista uunin keskitasolla 15-20 minuuttia kunnes pinta on kullankeltainen ja leivokseen painettuun puutikkuun ei enää tartu taikinaa. Jäähdytä leivonnaiset ja kuorruta tai pakasta heti.

Kuorrutettaessa kostuta pinta ensin maidolla ja anna sen imeytyä hetken aikaa. Pikkuleivoksen kostuttamiseen riittää noin 1 tl maitoa minileivosta kohden. Sekoita sitten munanvalkuaisesta ja vedestä (puolet/puolet) sekä tomusokerista kuorrute lautaselle. Ensin tomusokeria ja sitten varovasti sekoittaen nestettä. Kuorrutteen tulee olla sellainen sopivan tahmean notkea, ei liian vetinen. Paina leivoksen yläpinta kuorrutteeseen, käännä leivos takaisin oikeinpäin ja ripottele pinnalle hillottuja appelsiininkuoripaloja. Kun kuorrute on kuivunut, leivos on valmis nautittavaksi.

 

P.S. Iltapäivälehtien reseptejä selatessa tulee joskus luetuksi myös kommentit. Useimmiten niissä kerrotaan mitä vikaa reseptissä on, miten se pitäisi tehdä, tai millaisia parempia ja terveellisempiä leivonnaisia/ruokia kommentoija itse tekee. Tästä reseptistä voin heti kertoa, että ambrosiakakun aineksia ei voi korvata rypsiöljyllä, stevialla, chiansiemenillä tai hirssijauhoilla, eikä kuorrutetta pidä yrittää tehdä rasvattomasta raejuustosta ja sokeroimattomista puolukoista :)

2 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Minulla melkein kello kilahtaa ambrosiakakun kohdalla, mutta en ihan varma voi olla. Asuin tosin elämäni alkupuolen tuolla pohjoisosassa maata, siellä kampanisuvyöhykkeellä, jossa ei niin hienoja leipomuksia ollut tarjolla.

Tuplaespresso kirjoitti...

:) En ole osannut ajatella sitä mitenkään hienona leipomuksena hienosta nimestä huolimatta. Se oli enemmänkin sellainen kohtuullisen halpa hätävara, joka haettiin lähikaupasta yllätysvieraille, jos pulla tuntui liian jokapäiväisen tylsältä :) Ehkä se oli sitten eteläisen Suomen juttu? Tai sitten siitä on oikeasti jo niiiiiiiiin pitkä aika kun niitä on viimeksi ollut myytävänä... huh...