sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Iltapäiväteetä kolmessa kerroksessa


Kun suomalainen keittää iltapäiväteen, hän kuumentaa veden, ottaa esiin muumimukin, yhden Liptonin keltaisen teepussin ja tekee ehkä juustovoileivän teen kanssa nautittavaksi. Tämän täydellinen vastakohta on perinteinen brittiläinen iltapäivätee, jonka juuret – vaikka tee olikin suosittu juoma jo 1600-luvulla - ulottuvat 1800-luvun alkupuolelle, kun varhaisen lounaan ja myöhäisen päivällisen välille haluttiin jotain syötävää. Tarina kertoo Annasta, Bedfordin herttuattaresta, joka pyysi palvelijoiltaan iltapäivällä teetä ja voileipiä. Vähitellen herttuattaren ystävät liittyivät seuraan ja pienet teekutsut alkoivat yleistyä. Kun kuningatar Victoria alkoi osallistua näille teekutsuille, niistä tuli jo suuremman luokan tapahtumia ja 1880-luvulla iltapäivätee oli jo muodostunut valtavirraksi brittiläisen ylhäisön keskuudessa.

Vaikka nykyisin Britanniassakin iltapäivätee on jo useimmilla kutistunut suomalaistyyppiseksi mukilliseksi pussiteetä keksin kanssa nautittuna, ravintolat pitävät edelleen yllä perinnettä. Monet näistä ravintoloista sijaitsevat hienoimpien hotellien yhteydessä. Jos/kun joskus vielä Britanniaan pääsee matkustamaan, kannattaa ehdottomasti googlata sieltä jokin hyvä ravintola, joka tarjoilee perinteistä iltapäiväteetä pienine voileipine, skonsseineen ja makeine herkkuineen, ja varata pöytä. Se on hintavaa, mutta ehdottomasti kokemisen arvoista.

Kun selvittelin näitä perinteitä, törmäsin erilaisiin nimityksiin, afternoon tea, five o’clock tea, light tea, full tea, cream tea, high tea... riippuen siitä mitä teen kanssa tarjoillaan. Jotkut ovat ruokaisampia kuin toiset, mutta jos ajatellaan sitä ehkä perinteisintä iltapäiväteetarjoilua, ensin haudutetun teen kanssa nautitaan pieniä kerrosvoileipiä, sitten skonsseja kerman ja hillon kera, ja lopuksi erilaisia pieniä makeita herkkuja, joiden joukossa näkee joskus mitä uskomattomampia konditorialuomuksia. Usein iltapäiväteen yhteydessä nautitaan myös lasillinen kuohuvaa. Kaikki tarjottava on pientä ja sormin syötävää. Haarukkaa ei normaalisti edes kateta pöytään. Pienet kerrosvoileivät ovat kahden tai kolmen suupalan kokoisia, skonssit halkaistaan käsin murtamalla ja nautitaan pieni pala kerrallaan hillon ja kerman kanssa. Joillekin on tärkeää hillon ja kerman ”oikea järjestys” ja britit jaksavatkin kinastella siitä, pitääkö skonssille laittaa ensin kermaa ja sitten hilloa – vaiko toisinpäin. Siitä kaikki kuitenkin ovat jokseenkin yhtä mieltä, että teellä tarjottavan skonssin tulee olla pyöreä eikä kolmikulmainen, teetä juodessa kuppia pitävän käden pikkusormea ei missään tapauksessa kuulu ojentaa suoraksi, eikä lusikkaa saa jättää kuppiin pystyyn.


Iltapäiväteen herkkuineen voi valmistaa itsekin, tosin ei ihan käden käänteessä eikä varsinkaan ihan vähäisellä tiskimäärällä. Harrastuneisuuden aste lienee suoraan verrannollinen siihen työmäärään, mitä näihin haluaa käyttää. Ensi sunnuntaina on ystävänpäivä, jolloin sitä tärkeintä ihmistä voisi muistaa pienellä hemmottelulla ja tehdä vaikka ihan pienenkin teetarjoilun. Siihen ei tarvita kristallikynttelikköä, ruusuasetelmaa hopeamaljassa eikä käsinmaalattua Royal Doulton –kahviastiastoa.


Me teimme pienen ”kenraaliharjoituksen” näin viikkoa ennen ystävänpäivää. Alimmalla lautasella on neljää erilaista sormin syötävää kerrosleipää: munasalaattileipä, savulohileipä, coronation chicken –kanaleipä sekä se tärkein: kurkkuvoileipä. Keskimmäisellä lautasella on tosi pieniä Ø 5 cm skonsseja ja Vaasan leipomon minicroissanteja pakasteesta paistettuna sekä niiden kanssa kermavaahtoa, mansikkahilloa ja lemon curdia. Ylin lautanen on herkkulautanen. Siinä on minikokoisia millionaire’s shortbread –leivoksia, jotka lopuksi viimeistelin 24 karaatin kultalehdellä billionaire’s shortbreadiksi. Tuulihattu on täytetty passion-fraiche-kermavaahdolla ja kermaleivoksen sisällä ja päällä on vadelmaa. Lautasella on myös pieniä ambrosialeivoksia sekä veriappelsiini-valkosuklaavaahto-trifle. Teenä nautimme Earl Grey –teetä ja samppanjalasissa on veriappelsiinimehulla maustettu ”mimosa”.


Skonssireseptimme on julkaistu tässä
eikä hyvää ohjetta ole mitään syytä lähteä muuttamaan eikä keksimään pyörää uudelleen. Croissant ei kuulu brittiperinteeseen, mutta kun niitä nyt sattui olemaan pakkasessa, ne ovat kivan pieniä ja oikeastaan aika hyviäkin, niin...

Jotta tästä päivityksestä ei tule liian pitkää, jaan tekstit pienempiin osiin ja julkaisen loput reseptit seuraavien päivien aikana. Ensin leipäreseptit, sitten makeat herkut.


 

5 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Onpa hienon näköistä! Olen pari kertaa tehnyt skonsseja, ihme ettei niitä muista useammin tehdä aamiaisille tai tosiaan juuri iltapäiväteelle.

Nanna kirjoitti...

Kyllä kelpais kutsu tällaiselle minullekin! Me tehtiin siskon kanssa iltapäivätee viime keväänä, siitä on postaus myös.

Oli tosi eksyttävä viidakko tuo iltapäivätee- termistö minullekin, mutta opin myös sen, että ihan tavalliset britit puhuvat myös iltaruuasta nimellä "tea".

Ja voi! Päästäpä Lontooseen!

Tuplaespresso kirjoitti...

@ Sari
Muistaisikohan sen paremmin jos niitä olisi paistovalmiina pakastimessa? Viime kesänä testasin, että ne voi ihan hyvin muotoilla, pakastaa ja paistaa jäisinä sitten joskus kun ehtii. Ne kannattaa kuitenkin pakastaa erikseen peltitarjottimella ja vasta sitten siirtää pakastepussiin. Pysyy paremmin muodossaan. :)

@ Nanna
Niinpä, ja kun sillä iltaruualla ei edes juoda teetä.
Täytyisi varmaan syntyä Britanniaan ymmärtääkseen kaikkea sen kulttuurin vivahteita, vaikka on Suomessakin omanlaisia ilmaisuja... Satakunnassa on ollut tapana kutsua vieraita "tulkkast meil syömä vähä perunoit", mikä suomennettuna tarkoittaa: emäntä on häärinyt kaksi päivää keittiössä tarjotakseen juhlapäivällisen.

Birgitta kirjoitti...

Olispa ihanaa kohdata tämän pöydän antimet tulevana ystävänpäivänä. Näyttää todella herkulliselta. Setäni vaimo opetti mummoni aikoinaan keittämään oikeanlaista teetä. Hän toi kotimaastaan aidon teepannun ja vieläkin muistan montako pientä teelusikallista teepuruja laitettiin pannun pohjalle. Nytkin tulee elävästi sen teen tuoksu ja maku mieleen.

Kiitokset tästä ihanasta matkasta englantilaiseen malliin.

Tuplaespresso kirjoitti...

@ Birgitta
Oikea, haudutettu tee onkin todella hyvää. Kunnia sille, joka hauduttamisen taidon osaa. Minä en ole siinä mitenkään ekspertti, mutta ehkä joskus vielä opin. Nyt organisoit kotiväen yhdessä rakentamaan teille afternoon tea -tarjoilun, vaikka ihan pienenkin, juuri sellaisilla leivillä ja leivoksilla jotka ovat sinun sydäntäsi lähellä. Ja eihän kaikkea aina tarvitse tehdä itse, paitsi hauduttaa se tee :)