maanantai 28. lokakuuta 2013

Peruna-lehtikaalikeitto ja suolattuja possunkyljyksiä







Halusin kokeilla erilaisen keiton valmistamista. Idea sai alkunsa siitä, että täällä Portugalissa ei ole siskonmakkaroita, joista tehtyä keittoa alkoi tehdä mieli. Tämän keiton inspiraationa oli täällä tunnettu keitto caldo verde . Keitto on yksinkertainen ruoka, johon sen vähäeleisimmässä muodossa  käytetään perunaa, grelosta, oliiviöljyä ja suolaa. Grelos on kaalin ja parsakaalin sukulainen (ja jonka Suomessa voi korvata lehtikaalilla). Tunnetaan myös nimellä rapini. Kasvi ei muodosta kerää,vaan sen lehti, varsi ja nuput ovat syötäviä. Usein keittoon lisätään linguica-makkaraa, jonka voinee korvata chorizolla. Kokeilemaani versioon laitoin suolattuja possunkyljyksiä. Muutenkin kokkailin jääkaapin mukaisesti ja aloitetaan niistä suolatuista possunkyljyksistä:

Muistan äitini joskus tehneen perunakeittoa, jossa muistini mukaan oli suolassa olleita possunkyljyksiä. Joskus sitä isältäni kysellessäni hän ei muistanut kyseistä ruokaa. Asia on jäänyt se verran vaivaamaan, että päätin tempaista reseptin hatusta. Muistikuvani mukaan possunkyljykset oli suolattu kuten esimerkiksi lahnakin. Lihat pyttyyn, karkeaa suolaa palojen väliin ja päälle, sitten paino päälle ja kylmään. Käyttöön otettaessa todennäköisesti huuhdeltiin ylimääräinen suola pois.

Päätin suolata kokeilukappaleeni suolaliemessä. Laitoin kattilaan suolaa, sokeria, vettä ja mausteet, kuumensin ja sekoitin niin, että suola ja sokeri oli kaikki liuennut liemeen. Sitten jäähdytin liemen ensin liedellä ja sitten jäähtyneenä jääkaapissa kylmäksi.

Sitten possut astiaan, liemi päälle, lautanen painoksi, kansi kiinni ja jääkaappiin vuorokaudeksi. Voivat varmaan olla 2-3 vuorokauttakin, mutta yksikin riitti kokeiluuni.

suolatut possunkyljykset

1 ,5 l          vettä
1,5 dl         karkeaa merisuolaa
1 dl            ruokosokeria
2 – 3 kpl    laakerinlehteä
1 tl             kokonaisia mustapippureita
muutama   katajanmarja
2 kpl          valkosipulinkynsiä viipaloituina
pari            timjaminoksaa

Laitoin kokeilukappaleeni peruna-lehtikaalikeittoon, mutta nämä soveltuvat grillaamiseenkin. Liemessä suolaus pitänee lihan mehevämpänä kuin kuivasuolaus, joka poistaa lihasta nestettä. Mikään ei estä kokeilemasta kuivamausteilla hierottua possuakin.

Ja sitten siihen varsinaiseen reseptiin, jossa näitä tarvittiin:

 
Peruna-lehtikaalikeitto ja suolattuja possunkyljyksiä

1,5 l               vettä
1                    kasvisliemiamme
3                    suolattua porsaankyljystä
2 kpl              sipulia karkeasti pilkottuna
1                    valkosipulinkynsi viipaloituna
4                    minipurjoa viipaloituina
4                    perunaa kuutioituina
                      oliiviöljyä
1 nippu          lehtikaalia (suomessa) tai grelos couve (kuten pakettini päällä luki) suikaloituna

Kuullota kattilan pohjalla sipuli oliiviöljyssä ja lisää sitten possunpalaset, kuutioitu peruna, viipaloidut valkosipuli sekä purjo ja kuuma keitetty vesi (+kasvisliemiamme). Keitä n. 15 minuuttia (kunnes peruna on lähes kypsää), lisää lehtikaalisuikaleet ja keitä vielä viitisen minuuttia, jotta kaali muuttuu raukeaksi. Porsaankyljykset voit kypsentää kokonaisina luineen tai pilkkoa etukäteen pienemmiksi. Jos pilkot ennen keittämistä, niin laita silti luut mukaan kypsymään ja antamaan lisämakua keitolle. Poista luut ennen tarjoilua. Jos keität kokonaisia kyljyksiä, niin nosta ne pois keitosta ennen tarjoilua, pilko syötävän kokoisiksi paloiksi ja laita ilman luita takaisin keittoon.

Liemessä suolaus antoi niin paljon makua possunpaloille, että muita mausteita en keittoon laittanut, eikä kasvisliemikään ehkä olisi ollut tarpeeseen, varsinkaan kun siinä olevaa suolaa ei enää erityisesti kaivattu.

2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Mielenkiintoinen resepti. Haluaisin niin kokeilla lehtikaalia, mutta meidän lähikaupoissa sitä ei ole ollenkaan myynnissä. Ensi kesänä pitää yrittää kasvattaa sitä itse.:)

Tuplaespresso kirjoitti...

Lehtikaalia on kuulemma tosi helppo kasvattaa ja siitä voi korjata satoa vielä lumihangen altakin. Hiukan omintakeinen maku, kieltämättä, mutta oikein hyvää. Joskohan sinne sun upeaan hyötykasvitarhaasi ensi keväänä mahtuisi pieni lehtikaalipenkki :)
Sauvajyväsellä on juuri nyt hyvä postaus lehtikaalista.