maanantai 22. heinäkuuta 2013

Rautaisen hyvää ruokaa




Kun jossain sattuu näkemään hyvän näköisiä naudanmaksapihvejä, niitä on ihan pakko ostaa. Hyvän näköinen tarkoittaa sitä, että kauppias on poistanut maksasta kaikki kalvot ja mahdollisuuksien mukaan myös suonet. Tällaisen ruoan vastustamaton kolmiyhteys on maksa, sipuli ja omena. Jos sen vielä tarjoilee sopivan hiilarin, siis keitetyn riisin (tai perunasoseen) ja puolukkahillon kera, annos on liki täydellinen

Maksaruoasta elimistö saa paitsi rautaa, myös A-vitamiinia ja erityisesti B12 -vitamiinia eli folaattia, joka on tärkeää solujen uusiutumiselle.


Maksaa, omenaa ja sipulia (neljälle)

6 uutta sipulia/punasipulia
2 rkl voita
suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria myllystä
2 golden delicious omenaa

600 g naudanmaksaa
0,5 dl vehnäjauhoa
0,5 tl suolaa
valkopippuria myllystä
voita paistamiseen

Kuori sipulit ja leikkaa ne renkaiksi. Kuori omenat ja leikkaa ne ohuehkoiksi viipaleiksi. Sulata voi paistinpannulla ja kuullota siinä sipuli. Mausta suolalla ja ripauksella sokeria. Lisää pannulle omenaviipaleet ja hauduttele niitä sipuleiden kanssa vielä viitisen minuuttia. Mausta mustapippurilla ja laita odottamaan foliolla peitettynä.

(Tässä välissä valmistetaan perunasose tai keitetty riisi.)

Sekoita keskenään vehnäjauho, suola ja valkopippuri ja levitä seos tasaisesti isolle lautaselle. (Leikkaa maksasta noin sentin paksuisia viipaleita.) Huuhtele maksaviipaleet nopeasti kylmällä vedellä ja kuivaa ne talouspaperilla. Jauhota maksa kevyesti molemmin puolin. Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä voi. Lado maksaviipaleet kuumalle pannulle ja kypsennä niitä muutaman minuutin ajan molemmin puolin. Jos olet epävarma oikeasta kypsyysasteesta, leikkaa pihvi halki ja katso väriä. Maksan tulee olla pinnalta kauniisti ruskistunut ja samalla jäädä keskeltä hiukan roseeksi. Rosee ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin raaka! Mikäli paiston jälkeen maksapihvin päällä helmeilee punaisia pisaroita, se on sisältä vielä raaka. Jos maksa pääsee paistumaan liian kauan, se kuivuu, sitkistyy ja sen maku muuttuu tunkkaiseksi. Kokemus opettaa näkemään oikean kypsyyden.

Liian hyvää ruokaa? Piti ottaa kuva siitä oikeasta paistoasteesta, mutta ei ehditty...

6 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Haluaisin opetella valmistamaan myös maksaruokia, mutta meillä ei kukaan halua syödä maksaa. Paitsi koira. En ihan sitä varten taida alkaa pihvejä ja muita laittamaan.;) Maksan maku vähän jakaa ihmisten mielipiteitä. Toiset pitää, toiset ei.

Tuplaespresso kirjoitti...

Kouluruoasta on tullut kaikenlaisia kammoja, mm tilliliha, kanaviillokki, kesäkeitto ja maksakastike. Kouluruokalan maksa olikin yleensä rutikuivaksi käristettyä sianmaksaa, mistä syystä monet sanovat maksalle 'kiitos ei' vielä aikuisenakin. Onneksi minun äitini osasi valmistaa maksasta hyvää ruokaa, niin ainoaksi kouluruokakammokseni jäi makaronivelli :)

Oikeasti naudanmaksa on tosi hyvää.

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Minäkin olen perheessä ainoa, joka pitää maksasta, syönkin sitä silloin tällöin sitten ravintolassa. Mutta taidanpa rohkaistua ja paistaa ihan itselleni maksapihvit, syököön muut jotain, mikä kelpaa :D

Tuplaespresso kirjoitti...

Meillä maksa uppoaa kaikille, mutta M on ainoa joka pitää munuaisista. Pitäisiköhän vielä näin "vanhoilla päivillään" opetella syömään munuaisiakin? Kuulemma kaninmunuaiset olisivat tosi hyviä? Oliskohan ne jotenkin miedomman makuisia? Ehkä pitäisi aloittaa niistä, jos jostain joskus sattuisi löytymään :)

Anonyymi kirjoitti...

Meillä tykätään sekä maksasta että munuaisista, molempia saa onneksi karitsaisina vakiokaupastamme. Rohkeasti vain opettelemaan jälkimmäisen kanssakin ;).

Tuplaespresso kirjoitti...

Rohkea rokan syö, uhkarohkea kouluruuan - vai miten se menikään :)
Jospa sitä karitsan munuaista? Laittaisikohan M sellaisesta karitsaista munuaisrisottoa niin voisin minäkin ehkä maistaa...