Metrilakua ja makkaraperunoita

Eikä unohdeta myöskään niitä tönkkömuikkuja ja pehmytjäätelöä. Siinä pähkinänkuoressa suomalainen festarimättötarjonta, jonka tuttu ja turvallinen menu valloitti myös Tall Ships’ Races -alueen Helsingin Hietalahdessa. M on nähnyt suuret purjelaivat niin moneen kertaan, ettei viitsinyt lähteä katsomaan laivoja saati sitten ruokakojuja. Sanoi mieluummin laittavansa kunnollista välipalaa omassa keittiössä ja lähti Hietalahden Hallista ruokakasseineen kohti kotia, kun minä lähdin kiertelemään tapahtuma-aluetta.

Missä on kapteeni Jack Sparrow?

Tallshipsraceshelsinki.fi:n mukaan ” Tapahtumassa jokaisen catering-toimijan on tarjottava ainakin yhtä kasvisvaihtoehtoa ja kahta vapaavalintaista luomutuotetta. Tarjolla ei saa olla WWF:n kalaoppaan punaisella listalla olevia uhanalaisia lajeja, kuten tonnikalaa.” Mielenkiintoisia reunaehtoja, joilla ei tainnut lopulta olla mitään todellista vaikutusta kokonaistarjontaan. Kunhan vähän puhdistettiin tapahtuman järjestäjien omatuntoa.

Saisiko olla muovipussissa haudutettua hattaraa?

Makkaraperunat luomu ranskalaisilla - wau!

Suomalaista meriruokaa: järvimuikkuja, norjalaista viljeltyä lohta ja mustekalaa :-)

Aloitin kiertelyn telakan suunnalta Tehtaankadun päästä ja alueen toisessa päässä Jätkäsaaren puolella alkoi tuntua siltä, että jotain pientä suolaista voisi jopa haukata. FB:ssa kerrottiin tähtiravintola Luomon sisarravintola Pure Bistron pop-up paikasta näin:

”The Tall Ships Races -tapahtumassa 16.-20.7. tiedossa gourmet hodareita, SeaDogeja, erittäin mielenkiintoisessa miljöössä. Unohda pyttärit, nauti korkealuokkaista tapahtumaruokaa laituriloungessa!” Siispä suunnistin Jouni Toivasen gourmetdogille suurin odotuksin.

Saatuani käteeni €7,50 maksaneen ”gourmet seadogin” tunsin oloni vähän, miten sen nyt kauniisti sanoisi, höynäytetyksi… Hodari oli sanana saanut aivan uuden (designatun?!) merkityksen. Hodari = hot dog = kuuma koira = lämmin välipala, osoittautuikin olevan kylmä sämpylä kylmillä täytteillä. Olisin mielelläni hehkuttanut kehuja tälle tuotteelle, mutta ei pysty, ei vaikka olisi kuinka huippukokin reseptiikkaa. Seadog oli osittain gourmet, katkaraputahna oli kyllä maukasta, mutta punasipuli olisi kaivannut pidemmän marinoinnin ja ainakin minun annoksessani ollut ilmava ciabatta oli kuiva, sitkeä ja mauton. Ciabatta on upea leipä vastapaistettuna, mutta se ei ole parhaimmillaan päivän seisseenä hodarisämpylänä. Tai mitä ihmettä minä hodareista horisen. Kylmä täytetty sämpylä on kylmä täytetty sämpylä eikä siitä muuksi muutu, vaikka sitä kuinka yrittäisi nimittää ”design seadogiksi”.

Kylmä sämpylä, kylmät täytteet, täytteestäkin valtaosa pelkkää vihreää salaattia.

Seadogiin pettyneenä kävelin churrokioskille, joka mainosti coxinha-annosta. Coxinha on brasilialainen, ja myös Portugalissa suosittu, friteerattu kanajauhelihapallero. Sen pääraaka-aineen pitäisi olla kananliha. Näissä pääraaka-aine oli vehnäjauho, minkä lisäksi niissä maistui vain paistinrasva. Viidestä frittipallerosta sain nieltyä yhden, mutta annoin vielä churrolle mahdollisuuden. Megakokoinen churro olikin ehkä päivän parasta ruoka-antia tässä tapahtumassa.

Toisaalta, turha marista. Ei kukaan lähde mihinkään tapahtumaan itse ruoan vuoksi, ellei koko tapahtuman aihe ole ruoka. Useimmat ovat ihan tyytyväisiä siihen, että saavat nälkäänsä kahdeksan euron makkaraperunat ja jälkiruoaksi kolmen euron pehmiksen. Kaikki muu on ekstraa.

Purjelaivat lähtivät lauantaina kohti Latviaa. Niiden lähtöä seuratessa oli hyvä piipahtaa virvokkeelle kahvila Mattolaiturin yläterassille, josta on komeat näköalat merelle.