Taste of
Helsinki –ruokafestivaali on täällä taas, Helsingin Kansalaistorilla, ihan
rautatieaseman vieressä. Tapahtumaan on pääsymaksu, mutta sitten porttien
sisäpuolella kymmenen huippuravintolaa tarjoilee pieniä maisteluannoksia
sopuhinnalla sunnuntai-iltaan asti, kuten muutamana vuonna tätä aiemminkin.
Sinne piti siis meidänkin päästä herkuttelemaan heti ensimmäisenä päivänä.
Varsinkin, kun sähköpostiin saapui kutsukortit tapahtuman järjestäjältä.
Tapahtuma-alueella
käytetään ihan omaa valuuttaa, Taste markkaa, joita saa ostaa Tasten ”pankista”
kurssiin 1€ = 1 Taste markka. Niillä maksetaan niin ruoka kuin juomakin.
Jokainen ravintola tarjoilee neljää erilaista annosta, jotka maksavat 5-6
markkaa, paitsi ravintoloiden nimikkoannokset, jotka ovat hiukan arvokkaampia.
Ruoan seuraksi on tänä vuonna tarjolla entistäkin laajempi valikoima viinejä, samppanjaa sekä olutta. Uutuutena on Taste Spirit Pavilion, jossa neljä Suomen huipputislaamoa tarjoavat upean kattauksen palkittuja tisleitä ja teräviä makuja.
Ruoan seuraksi on tänä vuonna tarjolla entistäkin laajempi valikoima viinejä, samppanjaa sekä olutta. Uutuutena on Taste Spirit Pavilion, jossa neljä Suomen huipputislaamoa tarjoavat upean kattauksen palkittuja tisleitä ja teräviä makuja.
Taste of
Helsingin pääyhteistyökumppanina jatkaa Electrolux ja muita
yhteistyökumppaneita ovat tänä vuonna Sinebrychoffin House of Beer,
samppanjatalo André Clouet, American express, Stopteltat, Jubilee sekä Viisi
Tähteä. Suomen kokkimaajoukkue yhteistyössä Electroluxin kanssa järjestää
päivittäin kokkauskursseja, joissa tapahtumayleisön on mahdollisuus itse päästä
valmistamaan ruokaa Suomen Kokkimaajoukkueen opastamana. Neljän päivän aikana
kursseille mahtuu noin 600 vierasta.
Koska
aikaa on vähän ja ruokaa on paljon, paikalle tulee saapua nälkäisenä. Siis
todella nälkäisenä, jotta ehtisi nauttia mahdollisimman monesta annoksesta.
Tällaista kattausta näin kohtuullisella hinnalla on vaikea löytää muualta. Neljästäkymmenestä
erilaisesta annoksesta ehdimme testata 15, joiden joukossa oli sekä
huippusuorituksia että pari hiukan vähemmän onnistunutta. Kaksi ravintolaa jäi
testaamatta kokonaan, mutta onhan tässä aikaa mennä jatkamaan herkuttelua vielä
jonain toisenakin päivänä.
Aloitimme
kierroksen TuOHi –villiyrttiravintolasta. Se on Chef & Sommelierista tutun
Sasu Laukkosen pop-up ravintola, jossa kokkaavat myös Ragnar Eiriksson
islantilaisesta ravintola Dillistä, hävikkiruokakokkaamisesta tunnettu Ossi Paloneva sekä Ilkka Isotalo ravintola C:stä.
Kalaterriiniä
jogurtin ja villiyrttien kera
Terriinin
maku oli niin mieto, että se lähes peittyi jogurtin happamuuden ja
kuusenkerkkien alle. Mielenkiintoinen aloitus kuitenkin. Kuusenkerkkä näytti
olevan tänä vuonna SE juttu.
Ternimaitoblini,
Pihka kermaa ja Hapatettua tattarihunajaa
Pikkuruinen
perusblini ei valitettavasti saanut lisäarvoa siitä, että sen valmistukseen oli
käytetty ternimaitoa. Ketunleipien alta löytyi kiva yhdistelmä kermaa ja
hunajaa, jotka täydensivät annoksen ihan uudelle tasolle.
Tuohesta
matka jatkui Savoyn tiskille.
Grillattua
vuohenjuustomoussea, rosmariini-hunajamanteleita ja romesco-kastiketta
Grillattu?
Savustettu? Salaatin päälle pursotetusta vuohenjuustomoussesta oli grillauksen
maku jäänyt hiukan vajaaksi, sanoisinko lähes olemattomaksi. Moussse ei
jaksanut nousta romescokastikkeen yli tai edes rinnalle, mistä syystä romesco
dominoi kokonaisuutta.
Savoyn
Vorschmack
Vorschmack
on vorschmack on vorschmack . . . Tämä annos jakoi mielipiteitä. Pitää varmaan joskus
käydä Savoyssa maistamassa. Parhaan käsityksen annoksesta sai, kun onnistui
saamaan lautasen kaikkia viittä elementtiä samaan haarukalliseen.
Turkulaisen
Ludun annokset olivat taattua Ludua.
Härkätartar,
selleri-kurkkusalaattia, briossia ja sinappihollandaisea
Tartarpihvin
ystävälle tämä on täydellinen annos.
Lahna
Wallenberg, varhaisperunaa Rymättylästä, bouillabaissemajoneesia ja
herneenversokastiketta
Lahna
Wallenberg oli mielestämme koko Taste of Helsingin ehdottomasti paras annos.
Maukas, mutta ruotoinen lahna oli vedetty niin moneen kertaan lihamyllyn läpi,
että lopputulos oli täydellisen kuohkea Wallenberg. Pahuksen kauniskin annos ja
huomio kiinnittyi mini mikrokokoisiin kurpitsankukkiin.
Samppanjalasien
täytön jälkeen matka jatkui ravintola Tocaan.
Tocan
vitello tonnato
Vasikanliha
(vitello) oli viipaloitu todella ohuiksi siivuiksi. Hyvä annos, joskin olisin
kaivannut hiukan enemmän sitä tonnatoa.
Bianco,
rosso, verde, raviolit juustotäytteellä, basilikakastike ja tomaattipöly
Basilikakastike
ansaitsee erityismaininnan herkullisuudestaan. Ravioleissa oli hyvä täyte,
mutta pastan kypsennys jäi aavistuksen liikaa al denteksi ollakseen minun
makuuni.
Ravintola
Pastor ei koskaan petä.
Bistek
tataki con shiitake – Black Angus –härkää, shimejisieniä, pikkelöityjä siitakesieniä,
punaista jalapeñoa, soijamajoneesia
Hyvä
rakenne, vahvoja makuja Pastorin tyyliin. Erinomaista.
Pulpo
con causa y huevas de trucha – Grillattua mustekalaa, perunaterriiniä,
kylmäsavustettua kirjolohenmätiä
Mustekala
oli täydellisen kypsää, pehmeää ja suussa sulavaa, mutta hiukan ylisuolaista.
Kylmäsavustettu kirjolohenmäti toimi hyvin mustekalan kanssa.
Bistro O
Mat on jo vanha tuttu tässä tapahtumassa.
Grillattua
porsasta, parsaa ja farrottoa
Possu
maistui possulta, mutta jotain jäi puuttumaan. Hiukan varovaisesti maustettu.
Farrosta olisi ehkä voinut käyttää myös sen suomenkielistä nimeä: speltti.
Omenasorbettia,
paahdettua valkosuklaata ja suolakinuskia
Tämä
yhdistelmä oli enemmän kuin osiensa summa, eli täydellinen jälkiruoka.
Grön
valittiin vastikään vuoden ravintolaksi.
Villi –
kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukan siemeniä, maitohappoa
ja kuusenkerkkäkinuskia
Tämä
annos oli tarkoitettu syötäväksi sormin. Auringonkukansiemenkeksien väliin
pakattu jäädyke kuusenkerkkäkinuskeineen oli todella herkullinen kokemus.
Annoksen kuusenoksa oli kuitenkin vahvasti liioiteltu. Hiukan pienempikin oksa olisi
riittänyt, kiitos.
Liha –
kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan
nahkaa
Lupasi enemmän
kuin antoi. Tämä oli koko kierroksen ainoa annos, jota emme pystyneet syömään.
Sitkeäksi grillattu sipuli, tolkuttoman paljon kananmaksakreemiä, eikä rapeaa
kanan nahkaa näkynyt missään. Annoksen vilja oli kyllä ihan hyvää.
Päätimme
tämän kierroksen ravintola Passioon.
Passiopusu
Kuva
puhukoon puolestaan. Erinomainen päätös kierrokselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti