Tämän
italialaisen keittiön klassikon juuret juontavat miltei tuhannen vuoden taakse
Amatricen kukkuloiden vehreille rinteille, jonne lammaspaimenet ottivat
mukaansa lampaanmaidosta tehtyä juustoa sekä suolattua ja ilmakuivattua porsaan
poskea evääksi ollessaan pitkään poissa kotoa. He kypsensivät niitä
rautapannullaan ja tekivät tuoretta pastaa jauhoista ja vedestä langan ympärille.
Näin siitä muodostui ontto pasta, bucatini, jota käytetään tässä pastaruoassa
edelleen. Alkuperäistä kastiketta kutsutaan nykyisin nimellä ”valkoinen
amatriciana”. 1700-luvun loppupuolella tomaatti ja chili tuotiin Amerikasta
Italiaan, ja silloin syntyi moderni amatriciana. Ensimmäinen maininta tomaattia
sisältävästä pastakastikkeesta löytyy Francesco Leonardin keittokirjasta
L’Apico Moderno vuodelta 1790.
Amatricen
kaupungin viranomaisten mukaan aitoon amatricianaan kuuluu kuusi ainesosaa. Ne
ovat paikallinen guanciale (porsaan poski) ja pecorinojuusto, valkoviini, San
Marzanon tomaatit, pippuri ja suola. Jos ainesosia lisää tai muuttaa, muuttaa
samalla makua ja tulee samalla rikkoneeksi lähes tuhatvuotista, sukupolvelta
toiselle siirtynyttä perinnettä, sanovat paikallisviranomaiset. Heistä tärkeää
on oikeaoppinen kastike, mutta bucatinin voi halutessaan korvata spagetilla ja
jopa rigatonellakin. Al denteksi keitetty bucatini on hankalahko käsiteltävä
spagettiin tottuneelle syöjälle ja rigatonen käyttö voi säästää solmion ja
puvuntakin pesulamatkalta. (Lähteinä mm. Wikipedia ja The Guardian). Mutta
kyllä, italialaiset ovat TODELLA tarkkoja perinneruoistaan.
Valmistamassani
versiossa on lisänä kerettiläisiä aineksia (kursiivilla) ja pyydän anteeksi silti
käyttämääni perinteikästä nimeä. Aitoja paikallisia aineita ei meillä
kuitenkaan ole saatavana. Maussa sen sijaan ei ole mitään anteeksipyydeltävää.
Spagetti
all’Amatriciana
100 g pancettakuutioita
(tai ohuita viipaleita guancialea, jos sitä on käytettävissä,
sillä sen maku on
voimakkaampi ja sopii täydellisesti tähän ruokaan)
½ tl chilihiutaleita
(käytin yhden hienonnetun linnunsilmächilin)
½ tl vastarouhittua
mustapippuria
1 pieni
sipuli hienonnettuna
2 hienonnettua
valkosipulinkynttä
loraus kuivaa
valkoviiniä (ehkä ½ desiä)
400 g tölkki
San Marzanon tomaatteja
suolaa
raastettua
pecorinoa
160 g spagettia
(tai bucatinia tai penne rigatonea)
oliiviöljyä
Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa keskilämmöllä ja
lisää pancettakuutiot. Paistele rapeiksi, noin 4 minuuttia. Lisää hienonnettu
sipuli ja valkosipuli ja hauduta ne pehmeiksi koko ajan sekoitellen. Mausta
chilillä sekä mustapippurilla ja sekoita. Lorauta sitten viini pannulle ja anna
sen kiehua puoleen. Lisää tomaatit, alenna lämpö pienelle ja anna poreilla
hiljaa välillä sekoittaen kunnes kastike sakenee, noin 15 – 20 minuuttia.
Keitä sillä aikaa, kun kastike kiehuu, vettä tilavassa
kattilassa, mausta suolalla ja kypsennä pasta siinä ohjeen mukaan, mutta jätä
keittoaika hieman vajaaksi al dentestä (1 – 2 minuuttia). Valuta pasta ja
säästä pari desiä keitinvettä. Laita pasta paistinpannulle, lisää juustoraaste
ja sekoita kastikkeeseen. Lisää desilitran verran pastan keitinvettä, nosta
lämpöä ja anna kiehua kunnes pasta on al dente (1 – 2 minuuttia). Lisää lopuksi
vielä keitinvettä, jos kastike on liian paksua, ja nostele lautasille. Voit
halutessasi lisätä vielä raastettua pecorinoa lautaselle.
Less is more... |
2 kommenttia:
Nam! Ja perusteellista taustatutkimusta :)
Kiitos:) Uteliaana etsin mielelläni asioiden taustoja. Turhan usein luullaan, että tiedetään eikä tiedetä, että vain luullaan. Maku on löähes ikiaikainen.
Lähetä kommentti