Helmikuun harmaa ravintolapäivä

Tihkusateisen ja ikävän tuhruisen sunnuntaipäivän ruokailu oli tarkoitus kuitata tänään kokonaisuudessaan ravintolapäivän antimilla, päivällä lounas jossain pop-up-ravintolassa ja joistain muista paikoista mukaan pieniä take-away-annoksia illalla kotona lämmitettäväksi. Mutta ruokabloggajille tulikin ongelma: mistä sitä ruokaa lähtisi tällä kertaa etsimään… Muutenkin tämä helmikuun ravintolapäivä näyttää olevan vuodesta toiseen se kaikkein hiljaisin. Onko syynä hiihtoloma? Sää? Jokin muu syy? Emme halunneet mitään sellaista ruokaa, jota olemme juuri itse kokanneet tai johon meillä itsellämmekin on kaapissa/pakastimessa ainekset. Ravintolapäivän annosten pitää olla jotain sellaista spesiaalia, jota itse ei syystä tai toisesta tule laittaneeksi. Makeat kakut ja pullat saivat niinikään jäädä tällä kerralla kokonaan väliin. Ei meille siis mitään makeaa, ei blinejä, ei soppaa, ei italialaista eikä ehkä kalaakaan, kun sitäkin on viime aikoina syöty melko runsaasti. Pari kertaa olemme ravintolapäivänä käyneet syömässä nyhtöpossua, joten ei sitäkään tällä kertaa. Mekö muka ronkeleita?  Kenellä on tämän päivän parhaat tai muuten vaan meille sopivimmat tarjoilut? Kahvila, kahvila, kahvila, kahvila, ei kahviloita kiitos - missä niitä oikeita ruokapaikkoja on, klik, klik, klik, …

Jos asuttaisiin Torniossa, oltaisiin menty heti aamuyöllä hodareille, mutta Helsingistä sinne on vähän liian pitkä matka.

Löytyisikö kenties jotain eksoottista? Kesällä erilaiset Kaukoidän maut olivat tosi hyvin edustettuina, mutta entä nyt. Onhan niitä, mutta kovasti hajallaan eri puolilla kaupunkia. Narinkkatorilla näyttäisi kuitenkin olevan muutama vähän eksoottisempi ruokapaikka: marokkolaista, vietnamilaista, meksikolaista ja perulaista. Perulaiset eivät varmaankaan tarjoile marsua? Vahinko, sillä sitä voisin maistaa. Täytyy joka tapauksessa käydä tsekkaamassa Narinkkatori.

Uuden ylioppilastalon edessä tehdään jäätelöä hiilihappojään nestetypen (korjattu 17.02.) avulla. Mielenkiintoinen juttu, vaikka ihan vaan performanssina. Hyvällä jäätelöllä luulisi olevan kysyntää viileästä säästä huolimatta? Espalla ja Ruttopuistossa on ravintolakartalla R-kirjaimia huomattavasti vähemmän kuin kesän tapahtumapäivinä. Toivottavasti niissä laatu korvaa määrän. Teurastamon alueelle en tällä kertaa ehdi ja se jää nyt näkemättä. Joten takki päälle ja liikenteeseen.

Kaupungilla kiertelystä reppuun lopulta kertyi muutama erilainen annos päivälliseksi, mutta tästä päivästä ei jäänyt ihan yhtä hyvää kuvaa kuin aikaisemmista ravintolapäivistä.

Erityisen pahasti pisti silmään muutama liian(?) professionaalin näköinen ruokakioski, jollaisia hyvinkin ammattimaisilta haiskahtaneita etnisiä ravintoloita näytti jalkautuneen ainakin Narinkkatorille ja Espalle. Olen ymmärtänyt, että ravintolapäivän tarkoitus ei suinkaan ole tarjota päiväksi uutta (verotonta?) liikepaikkaa alv-velvollisille ravintoloille tai kioskeille. Hinnatkin näissä olivat sitä luokkaa, että ympärivuotisesta kahvila-sushi-kioski-kebaberiasta saa samat eväät halvemmalla tai ainakin samaan hintaan – ja kuitin kanssa. Paikoin myyntitiskillä oli jopa suoraan tukusta haettuja munkkipossuja ja berliininmunkkeja, melko suolaisella katteella nekin. Toivottavasti kuitenkin useimmat ravintolapäivän asiakkaat arvostavat enemmän pop-up-ravintoloitsijan itsensä valmistamaa ruokaa ja leivonnaisia. Vielä kivampaa, jos ne valmistetaan tai kypsennetään siinä asiakkaan nähden.



Asiakkaan näkökulmasta muutama toivomus ravintolapäivän pop-up-ravintoloitsijoille:

Soppatykistä tarjoiltu suomalainen hernerokka maistui diplomaatillekin. Etsi kuvasta suurlähettiläs.

* Ole näkyvä. Mitä korkeampi ja värikkäämpi kioski, sitä kauemmas se näkyy ja asiakkaat löytävät perille. Jos sinulla ei ole telttaa, käytä hyväksesi puita ja sähkötolppia (muista purkaa rakennelmat, kun poistut paikalta!). Kerro myös helposti havaittavalla ja luettavalla lapulla, mitä sinulla on tarjolla ja mitä se maksaa.

* Polvenkorkuiselle pöydälle (siihen koiran kuonon korkeudelle) ilman minkäänlaista katosta, avonaiseen astiaan aseteltu myytävä, oli se sitten leivonnaisia tai muuta ruokaa, ei ole kovinkaan houkutteleva.  Sellainen antaa ”vasemmalla kädellä” hutaistun vaikutelman ja jos siitä pitäisi vielä maksaakin, ei kannata ihmetellä jos kauppa ei käy kovin hyvin.

* Asiakkaat haluavat kierrellä ja maistella erilaisia ruokia. Älä tee kovin isoja annoksia. Moni sellainenkin joka haluaisi maistaa ruokiasi, kääntyy pois jos annos näyttää liian suurelta.

Keskittyminen hyödyttää paremmin kuin jos jokainen olisi jossain omassa yksinäisyydessään.

* Yritä keksiä jotain uutta. Tai vaikka jotain perinteistä, jota ei saa juuri mistään. Keskinkertaisia cupcakeseja osaa tehdä kuka tahansa, mutta oliko nyt missään yhtään läskisoosikioskia? Niinpä…

* Varaa sopivia astioita myös take-away-asiakkaille. Solumuovista valmistettu lautanen pitää kyllä lämpimän, mutta sitä ei voi viedä kotiin ilman että puolet ruoasta valuu matkan varrelle. Yritä tehdä diili vaikka lähikauppasi kanssa: saat maanantaina palauttaa ne kannelliset ruokarasiat, joita et sitten tarvinnutkaan?

* Pidä hinnat maltillisina äläkä kuvittele voivasi rahastaa samanlaisia hintoja kuin oikeat ravintolat oikeiden ja koulutettujen ruoka-alan ammattilaisten tekemästä ruoasta. Muista, että oikeassa ravintolassa ruoan hinta kattaa myös tilanvuokrat, palkat ja sosiaalikulut, verot, ym oikeaan liiketoimintaan kuuluvat menot. Jos ravintolapäiväsi ruoka koostuu pääasiassa halvoista hiilareista sekä parista halvasta lihanpalasta ja joku asiakas maksaa siitä silmää räpäyttämättä 20 euroa, hänellä ei todellakaan ole mitään käsitystä rahan arvosta. Toisaalta, olen kuullut sanottavan että ”on suorastaan rikollista antaa hölmöjen pitää rahansa”… 



Iso hatunnosto kuitenkin kaikille niille sitkeille sisseille, jotka uhmasivat helmikuisen sunnuntaipäivän kalseankosteaa säätä ja jaksoivat värjötellä koko päivän myymässä ruokiaan. Palataan asiaan taas toukokuussa.

Miksi ostaisin ravintolapäivänä tukusta haettuja ja teollisesti valmistettuja tusinapullia? Niitä saa Alepasta joka päivä.

Mieluummin paikan päälla valmistettua, tai edes muuten itse kokattua syötävää, kiitos.