Meidän talossa tehtiin turkiskuoriaismyrkytys. Turkiskuoriaiset ovat Helsingin kantakaupungin talojen ikuinen riesa. Kun yhdessä huoneistossa myrkytetään, ne siirtyvät naapuriin, hormeihin ja välipohjiin, ja kun yhdessä koko talossa myrkytetään, ne pakenevat tilapäisesti naapuritaloon. Kaikkein järkevintä olisi myrkyttää ötökät kortteli kerrallaan, mutta se lienee liikaa toivottu naapuriyhteistyöltä. Turkiskuoriaisia näkee harvemmin, mutta niiden jälkiä silloin tällöin kun johonkin villavaatteeseen tai muuhun luonnonkuituvaatteeseen on selittämättömästi ilmestynyt reikä. Kodin siisteydellä ei ole mitään tekemistä turkiskuoriaisten kanssa, joten niitä on turha häpeillä. Vaatteiden kausisäilytyksen aikana ötököillä on täysi rauha tehdä tuhojaan. Seetriöljyn ja seetrilastujen väitetään karkottavan turkiskuoriaisia. Voi pitää paikkansa. Minä olen ostanut muutaman seetripuisen henkarin, joilla kausivaatteita on roikkunut säilytyksessä vinttikomerossa vaatepussissa ja toistaiseksi se on toiminut – tai sitten minulla on vain ollut hyvä tuuri.
Myrkytys
suoritettiin kahteen kertaan, joiden myrkytysten välillä oli kaksi viikkoa.
Söpö ja Höpökin pääsivät evakkoretkelle näinä parina päivänä. Asukkaita kehotettiin laittamaan avonaiset ruokapakkaukset myrkytyksen ajaksi
jääkaappiin, mutta mitä sinne muka mahtuu? Täysinäiseen jääkaappiin! Tai
joillain ehkä mahtuu, meillä ei. Siispä M ajoi Bauhausiin ostamaan kannellisia
muovilaatikoita. Värittömät olivat lopussa, joten hän joutui tyytymään
vihertävänsinisiin (läpinäkyviin kuitenkin), joiden väristä minulle tuli
mieleen wc-pöntön puhdistusaine. Ne olivat kuitenkin ainoat sopivan kokoiset (sopiva koko = varastohyllylle sopiva), joten
oli paras olla valittamatta ja yllättävän nopeasti silmä sitten tottui siihenkin väriin
kun tiesin, ettei niitä laatikoita kovin montaa viikkoa tarvitse katsella.
Laitoimme varmuuden vuoksi kaikki, avaamattomatkin, ruokapakkaukset piiloon tiiviisiin muovilaatikoihin. Myrkytysten välillä sitten arvailimme, mistä laatikosta kannattaisi yrittää etsiä
mitäkin ruoanlaitossa tarvittavaa kuivaruoka-ainetta.
Tästä ruljanssista oli se hyvä puoli, että koko kodin lisäksi tuli
perusteellisesti siivotuksi myös mm kuivaruokakomero. Muutamasta sieltä löytyneestä pussinpohjasta
leivoin pellillisen leipää. Jos kuivaruokakomerossa olisi ollut sopiva pussinpohja auringonkukansiemeniä ja kauraleseitä, nekin olisivat sopineet tähän leipään.
Pähkinäinen peltileipä
5
dl vettä
50
g hiivaa
2,5
dl kaurahiutaleita
1,5
dl ruishiutaleita
7
dl vehnäjauhoa
1
dl tattarijauhoa
1
tl suolaa
1
rkl hunajaa
0,5
dl ruokaöljyä
3
dl pähkinöitä rouhittuna
(tässä
pekaani-, hassel- ja cashewpähkinöitä)
pinnalle
oliiviöljyä
suolahiutaleita
(Maldon)
pistaasipähkinärouhetta
Sekoita
hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää ensin kaura- ja ruishiutaleet ja alusta sen
jälkeen taikinaan muut jauhot, joihin on sekoitettu suola. Lisää hunaja sekä
ruokaöljy ja alusta taikinaa viitisen minuuttia. Kääntele pähkinärouhe taikinan
joukkoon ihan viimeksi ja jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan liinan alle
noin tunnin ajaksi.
Lämmitä
uuni 225 asteeseen. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja tasoita
taikina uunipellin kokoiseksi. Sivele leivän päälle ohuelti oliiviöljyä,
ripottele öljytylle pinnalle ihan hiukkasen suolahiutaleita ja lopuksi
pistaasirouhetta. Jaa leipä taikinapyörällä tasakokoisiin osiin ja anna leivän
kohota vielä noin 10 minuuttia.
Paista
peltileipä uunin alatasolla 20-25 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti