Siis ei pasta carbonara, vaan parsa carbonara :)
Jossain ulkomaisessa tv-ohjelmassa vilahti kuva ruoka-annoksesta, joka silmänräpäyksen ajan näkyvän tekstin mukaan oli parsa carbonara tai jotain sinne päin. Jäin tuijottamaan kuvaruutua, mutta suureksi pettymyksekseni annosta ei sen jälkeen enää koskaan näytetty. Sen verran kiva ajatus kuitenkin oli tuo suikaleiksi leikattu vihreä parsa nauhapastan joukossa, että meilläkin tehtiin parsa carbonaraa! Sellaiseen ei tarvita edes reseptiä, jos on edes jonkinlainen käsitys siitä miten tavallinen pasta carbonara valmistetaan: pitkää pastaa, pekonia, munankeltuaista ja parmesaaniraastetta, todella yksinkertaista! Lisäksi tarvitaan vain sitä parsaa. Vähän vaan harmittaa nämä Suomessa myytävät parsat, jotka useimmat ovat matkanneet tänne aivan liian kaukaa ja aivan liian kauan. Kun varsista napsauttaa poikki kuivan osan, jäljelle jää enää vain surkean lyhyt puolikas. Niistä pätkistä ei saa leikatuksi kovin kauniita, pitkiä, nauhapastaa muistuttavia suikaleita, mutta täytyy yrittää lautasella naamioida niitä pastan näköisiksi. Parsa antoi todella hyvän ja raikkaan rouskuvan lisän perinteiseen carbonaraan.
Jossain ulkomaisessa tv-ohjelmassa vilahti kuva ruoka-annoksesta, joka silmänräpäyksen ajan näkyvän tekstin mukaan oli parsa carbonara tai jotain sinne päin. Jäin tuijottamaan kuvaruutua, mutta suureksi pettymyksekseni annosta ei sen jälkeen enää koskaan näytetty. Sen verran kiva ajatus kuitenkin oli tuo suikaleiksi leikattu vihreä parsa nauhapastan joukossa, että meilläkin tehtiin parsa carbonaraa! Sellaiseen ei tarvita edes reseptiä, jos on edes jonkinlainen käsitys siitä miten tavallinen pasta carbonara valmistetaan: pitkää pastaa, pekonia, munankeltuaista ja parmesaaniraastetta, todella yksinkertaista! Lisäksi tarvitaan vain sitä parsaa. Vähän vaan harmittaa nämä Suomessa myytävät parsat, jotka useimmat ovat matkanneet tänne aivan liian kaukaa ja aivan liian kauan. Kun varsista napsauttaa poikki kuivan osan, jäljelle jää enää vain surkean lyhyt puolikas. Niistä pätkistä ei saa leikatuksi kovin kauniita, pitkiä, nauhapastaa muistuttavia suikaleita, mutta täytyy yrittää lautasella naamioida niitä pastan näköisiksi. Parsa antoi todella hyvän ja raikkaan rouskuvan lisän perinteiseen carbonaraan.
Parsa carbonara
(kahdelle)
1
nippu vihreää parsaa
150
g nauhapastaa (tagliatelle tai pappardelle)
80
g pekonia (tai pancettaa)
2
raakaa munankeltuaista
3-4
rkl parmesaaniraastetta
mustapippuria
myllystä
Napsauta
parsojen kuivat päät pois irtipoikki ja roskiin, huuhtele parsat ja leikkaa ne
pitkittäin ohuiksi suikaleiksi kuorimaveitsellä, Laita pastan keitinvesi
lämpiämään isoon kattilaan. Paista pekonit rapeiksi paistinpannulla ja nosta ne
talouspaperin päälle valumaan ja kuivahtamaan. Kaada paistinpannulta pekoneista
jäänyt rasva pastan keittoveden joukkoon. Kun vesi kiehuu, lisää siihen ensin pieni
kourallinen merisuolaa ja sen jälkeen pasta. Keitä pastaa pakkauksen ohjeen
mukaan kunnes keittoaikaa on jäljellä 3 minuuttia. Lisää parsasuikaleet, anna
kiehua valmiiksi ja valuta kaikki siivilässä. Annostele parsasuikaleet ja pasta
lautasille, murskaa pekonit pastan päälle, ripottele annokselle
parmesaaniraastetta ja viimeistele munankeltuaisella sekä ripauksella
mustapippuria.
8 kommenttia:
Parsacarbonara on namia, sekä vihreästä että valkoisesta parsasta.
On namia, vihreästä tulee vaan vähän näyttävämpää :) Ja jos rakastaa parsaa yli kaiken, tuon pastan voisi varmaan korvata valkoisella parsalla? Onneksi Suomessa voi käyttää raakaa keltuaista.
Hyvä, eli loistava idea. Täytynee kokeilla lähiopäivinä. Kiitosta taas kivasta vinkistä ;)
Tuli mieleen ihan hullu ajatus: entäs jos tämän tekisi ilman pastaa vain vihreästä ja valkoisesta parsasta, ja sen valkoisen parsan savustaisi kevyesti? Antaisiko se annokselle jotain lisäarvoa vai pilaisiko kokonaan :) Jos joskus kokeilet tällä tavalla, niin kerro kuinka kävi.
Mielenkiintoin ajatus tuo parsan savustus. Täytynee ehtiessä kokeilla. Savu kyllä makuna varmasti tuohon sopisi, onhan siinä pekoniakin. Itse olen monasti tehnyt kesäkurpitsasuikaleista pastaruokia ilman pastaa ja yllättävän hyvältä maistuu.
Onpa kauniisti koottu annos. Pitääkin tehdä joku päivä tällainen kanssa, kun on niin herkullisen näköistä.
Ihana annos!:) Parsa on meillä suurta herkkua. Nytkin jääkaapissa on kolme nippua vihreää ja kaksi valkoista. Jotain niistä täytyisi taas kehitellä. Tässä yksi hyvä vaihtoehto.:)
Kiitos :)
Tämä oli kyllä tosi onnistunut ruoka. Jos haluaa kauniin näköisen annoksen pitkästä pastasta, kannattaa käyttää pappardellea :)
Lähetä kommentti