Lunta oli luvassa taivaan täydeltä ja tulisi hanget korkeat nietokset. Päätimme varautua huonoon keliin ja täydensimme muonavaraston siltä varalta, että ei tarvitsisi pahimman Valtteri-myräkän aikana käydä edes kaupassa. Kaapissa oli valmiiksi kuivia herneitä, joten hernekeittoa varten hankittiin vain savupotka. Kattilallisesta rokkaa riittäisi hyvinkin kolmelle aterialle meille kahdelle. Netistä osui silmiimme brittiresepti, joka erosi meidän perinteisestä siinä, että keitolle tehtiin pohjaksi soffritto eli pieneksi kuutioidun sipulin, varsisellerin ja porkkanan muodostama ”pyhä kolminaisuus”, jota kuullotellaan voin ja öljyn sekoituksessa ennen muiden ainesten lisäämistä. Koska ainekset olivat käytettävissämme, päätimme testata tuoko tämä lisäarvoa jo ennestään hyvään keittoon vai pilaako mahdollisesti koko jutun.
Hiukan erilainen hernekeitto
500 g kuivia herneitä (liotettuna runsaassa vedessä yön yli)
Laita herneet edellisenä päivänä kattilaan runsaaseen veteen likoamaan. Siivilöi herneet ja kaada liotusvesi pois. Kiehauta lisää vettä valmiiksi.
Kuutioi kasvikset ihan pieneksi ja kuullota niitä kattilassa voi/öljyseoksessa viitisen minuuttia. Lisää sitten mausteet, kuuma vesi ja huuhdellut potkapalat (sahattaessa pinnalle jää aina hienoa luujauhoa, joka kannattaa huuhtoa pois, jotta sopan pinnalle ei tule harmaata vaahtoa). Kuumenna kattila kiehuvaksi, pienennä lämpöä ja anna sopan porista hiljaa kannen alla 2 tuntia. Kuori alussa vaahto pois, jos sitä tulee kattilan pinnalle.
Kahden tunnin kuluttua nosta reikäkauhalla potkapalat pois, mutta anna kattilan edelleen porista hiljaa samalla kun irrotat luut ja kamaran lihoista. Laita lihat takaisin kattilaan ja keitto on valmis.
Kun annostelet keiton lautasille, ripottele samalla hieman tuoretta meiramia pinnalle. Jokainen voi maun mukaan sekoittaa lautasella joukkoon sinappia. Meillä se on kotitekoista makeaa sinappia, jota syödään jouluna kinkun kanssa. Pienenpienet sipulikuutiotkin sopivat hernekeiton viimeistelyksi, vaikka tähän niitä ei laitettukaan koska sopassa on jo sipulia.
Valtteri tuli ja meni. Kinokset eivät sittenkään saartaneet meitä (olimme Turussa), mutta niin meni keittokin. Oikein maittavaa siitä taaskin tuli. Soffritto ei sitä pilannut jos nyt ei nostanut ”nextille levelillekään”. Aito savupotka antaa niin paljon makua, että se hallitsee keitossa. Kokeilkaa, jos siltä tuntuu – tai sitten ei. Laskiainen on jo ovella ja silloin hernekeitto on ihan must.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti