Makeannälkään: Maapähkinätoffeepiirakka

Jos namihammasta kolottaa ja kaapissa sattuu olemaan maapähkinävoita, toffeepiirakka on juuri oikea lääke makeanhimoon. Tämän piirakan valmistamiseen ei tarvita edes uunia. 


viikon kasvis   48 / 52     maapähkinä

Kasvitieteellisesti maapähkinä ei ole pähkinä, vaan se kuuluu hernekasveihin. Kukkimisen jälkeen kasvin varsi pitenee ja laskeutuu hiljalleen maahan. Kuihtuneista kukista kehittyvät palot painuvat maan alle ja kypsyvät siellä valmiiksi. Vaalean kuoren sisällä on 2-3 pientä pähkinää. Maapähkinän ravintosisällöstä lähes puolet on rasvaa ja neljännes proteiinia ja joidenkin tietojen mukaan noin puoli miljardia ihmistä saa päivittäin tarvittavan proteiininsa nimenomaan maapähkinöistä. 

kuva: consumeraffairs

Maapähkinä sisältää runsaasti B- ja E-vitamiinia ja sitä käytetään ruoanvalmistuksessa sellaisenaan, maapähkinäöljynä tai maapähkinävoina (joka on yksinkertaisimmillaan vain tahnaksi hierrettyjä maapähkinöitä).

Maapähkinäallergia on eräs tavallisimmista ruoka-aineallergioista. Siitä lisää tuolla consumeraffairsin sivuilla.

Maapähkinätoffeepiirakka

pohja

8 Digestivekeksiä muruina (= n. 3 dl keksinmuruja)

1/2 tl kanelia

1/4 tl inkivääriä

1/8 tl neilikkaa
1/8 tl kardemummaa

3 rkl sulatettua voita

2 rkl sokeroimatonta maapähkinävoita

täyte

4 rkl sokeroimatonta maapähkinävoita

2 dl ruokokidesokeria

1 dl kuohukermaa

pikku ripaus muskottipähkinää

1/3 tl hienoa merisuolaa

1/2 tl vaniljauutetta

päälle

1 dl kuohukermaa

1/4 tl vaniljauutetta

2 rkl tomusokeria

1/2 rkl maissitärkkelystä

pikku ripaus suolaa

kanelia

suolapaahdettuja maapähkinöitä

Rouhi digestivekeksit muruiksi ja sekoita niihin mausteet, kaneli, inkivääri, neilikka ja kardemumma. Sulata kattilassa voi ja hämmennä maapähkinävoi sen joukkoon. Lisää maustetut keksimurut ja sekoita massa tasaiseksi. Painele muruseos 17 cm piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin odottelemaan.

Kuumenna kattilassa kuohukerma, ruokokidesokeri sekä maapähkinävoi ja keittele niitä miedolla lämmöllä (seos kuplii vähän koko ajan) jatkuvasti sekoitellen muutaman minuutin ajan kunnes seos on tasaista ja alkaa paksuuntua. Vahdi kattilaa! Sokeri kuohahtaa liedelle nopeammin kuin uskotkaan. Lisää muskottipähkinä, merisuola sekä vaniljauute ja sekoita hyvin. Jäähdytä täytettä sen verran että se on vielä jotenkin juoksevassa muodossa, kaada täyte piirakkapohjalle, tasoita pinta ja laita vuoka takaisin jääkaappiin noin tunniksi. Jäähtyessään täytteestä tulee fudgen tyyppinen massa.

Vatkaa kuohukerma sokerin, vaniljauutteen, maissitärkkelyksen ja suolan kanssa kuohkeaksi vaahdoksi ja päällystä piirakka sillä. Ripottele pinnalle hiukan kanelia ja rouhittuja, suolapaahdettuja maapähkinöitä.

Poronmaksastroganoff - älä kokeile tätä kotona!

Reinin lihan tiskillä oli niiiiiiin hyvän näköinen poron maksa, että sen ohi oli täysin mahdotonta kulkea ostamatta sitä. Sitten alkoikin ihmettely, kun yritimme etsiä jotain uutta tapaa kypsentää se. Siis ettei aina sitä samaa vanhaa, paistettuna pelkän sipulin kanssa ja kaveriksi polentaa tai pottumuusia, vaan jotain muuta, jotain uutta, ehkä. Kun arviolta parisataa maksareseptiä oli tutkittu, niin lukuun ottamatta patee/terriinireseptejä, joita emme nyt hakeneet, noin 90 % oli paisto-sipuli-pottumuusi-linjalla. Sitten oli joitain sellaisia raaka-aineyhdistelmiä, että niitä saattoi vain katsella silmät ymmyrkäisinä ja yrittää ymmärtää, että kaikkien ihmisten makuaisti ei ole samanlainen. Lopulta löytyi tunnetun kokkiammattilaisen kirjoittama ohje, maksastroganoff, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikutti oikein hyvältä reseptiltä.

Olemme kokanneet poron maksaa aikaisemminkin ja ainakin pihvin muodossa naudan maksan voi hyvin korvata poron maksalla. Suurin yllätys poron maksan kanssa tulee sitä paistettaessa. Sen tuoksu on melko voimakas, voimakkaampi kuin sian maksaa kypsennettäessä, ja silloin joskus ensimmäisellä kerralla meillä ehdittiin jo miettiä, mitenkähän vahvalta se oikein mahtaakaan maistua. Seuraava yllätys tuleekin sitten maksaa maistettaessa. Maku on todella mieto, pehmeä ja ihan erilainen, kuin mitä paiston tuoksuista olisi voinut päätellä. Sanalla sanoen: herkullinen. 

Ei ihme, että tätä täytyy saada ostaa ja kokata joka syksy. Tämä on todella hieno raaka-aine. Vahinko, että suurin osa siitä tiettävästi päätyy kuivattuna koiranruoaksi. Söpö ja Höpö yrittivätkin selittää että poronmaksa kuuluu heille. Nuorempi ja innokkaampi Höpö esitti keittiössä porokoiraa tai virallista esimaistajaa, ja Söpö makasi ”muina koirina” olohuoneen sohvalla, josta on suora näköala keittiöön, valmiina nousemaan ja ampaisemaan keittiöön sitten jos jotain maistiaisia alkaa tipahdella.

Mutta siitä stroganoffreseptistä...

Miten erinomainen raaka-aine voidaan pilata väärällä valmistustavalla:

Ohjeen mukaan ensin maksa puhdistetaan jänteistä ja kalvoista ja leikataan pienemmiksi paloiksi. Ostamamme poron maksa oli niin täydellinen, ettei siinä ollut jänteitä eikä kalvoja, siis se vain leikattiin paloiksi. Sitten ohjeessa käskettiin ruskistaa maksa, maustaa suolalla sekä mustapippurilla ja laittaa se pataan. Näin teimme. Sitten ruskistettiin sipulia ja porkkanaa ja ne lisättiin pataan. Tämän päälle ripoteltiin vehnäjauhoa, lisättiin vettä ja jätettiin stroganoff puoleksi tunniksi kiehumaan. Ohjeen mukaan. Puolen tunnin kuluttua pataan lisättiin reseptin muut ainekset ja valmistettiin perunamuusi. Mutta…

Maksastroganoffin maksa maistui juuri sellaiselta, jolta aikanaan kouluruokana tarjottu maksa maistui, ja minkä jälkeen ei suin surminkaan haluaisi edes maistaa maksaa enää ikinä. Ellei tietäisi, että siitä saa aikaan jotain paljon maukkaampaakin. Maksa oli pitkään keitettäessä kuivunut täysin ja sen maku oli voimistunut juuri sillä tavalla ”maksaiseksi”, jota ei hyvällä tahdollakaan voi kehua. Ihan sama oliko kastikkeessa sian-, naudan- vai poronmaksaa. Pilalla mikä pilalla. Kastike itsessään ilman maksanpaloja maistui onneksi kuitenkin kelvolliselta, ettei sentään jääty ihan ilman päivällistä.

Hukkaan meni hyvä raaka-aine, vai? No ei sentään. Maksanpalat paloiteltiin vielä pienemmiksi, laitettiin 12 tunniksi 50-asteiseen uuniin jolloin niistä tuli kuivattua poronmaksaa koirille. Söpö ja Höpö kiittivät. Mitä tästä opimme: Jos valtaosa resepteistä ehdottaa maksaa vain paistettavaksi sipulin kera, täytyy uskoa että sillä tavalla siitä tulee parasta. Ei pidä yrittää korjata sellaista, mikä ei ole rikki. Ensi kerralla poron maksa valmistetaan taas vanhaan malliin paistamalla se hiukan roseeksi sipulin kera.

Jauheliha palaa juurilleen

Lihamureketta tulee usein tehdyksi niin paljon, että se ei mene kerralla. Jos lihamureketta on sattunut jäämään erityisen paljon, sille voi tehdä kuten naapuritalon entinen baarinpitäjä, rikkoa sen uudelleen muruiksi ja tarjota jauhelihakastikkeena ruskeaan kastikkeeseen upotettuna. Näin ei tarvitse syödä montaa päivää samaa – tai ainakaan ihan samannäköistä – ruokaa.

(Hiukan huvittuneena muistelen, miten tällä naapuritalon baarilla 70-80-luvulla oli luovuus ja säästäväisyys huipussaan. Jos maanantain kaurapuurosta oli jotain jäänyt jäljelle, se upotettiin tiistaina lihapulliin tai lihamurekkeeseen jotka tarjoiltiin ruskean kastikkeen kera, ja jos mureke ei loppunut vielä keskiviikkoiltaan mennessä, siitä tuli torstaina jauhelihakastiketta ja lopulta jauhelihakastikkeen rippeet upotettiin perjantain pataruokaan, ”talon erikoiseen”.)

Jauhelihakastikkeen kanssa toimii juuressose (perunaa tai bataattia tai porkkanaa tai selleriä tai palsternakkaa tai vaikka näitä kaikkia yhdessä), sillä jotain juureksia on yleensä aina kaapissa ja muutamasta lehtikaalin lehdestä saa hetkessä haudutettua tälle aterialle vihreän ja terveellisen lisukkeen. Tällainen on aivan loistava arkiateria.

Lihamurekkeesta jauhelihakastikkeeksi

1 pieni salottisipuli

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoa

3 dl kuumaa vettä

puolikas lihaliemikuutio

noin 400 g valmista lihamureketta

(tilkkanen kermaa)

Kuori salottisipuli ja leikkaa se ihan pieniksi kuutioiksi. Sulata paistinpannulla voi ja kuullota sipuli siinä. Lisää vehnäjauho ja anna sen hiukan ruskistua koko ajan sekoitellen. Kaada pannulle kuuma vesi ja murustele joukkoon lihaliemikuutio. Hämmentele kastiketta kunnes se on tasaista ja suurustunut sopivasti. Tähän menee 5-10 minuuttia, jolloin jauhot ovat kypsyneet. Lisää kastikkeen joukkoon veitsellä hienonnettu lihamureke ja anna sen lämmetä. Viimeistele kastike tarvittaessa tilkkasella kermaa.

Nopea haudutettu lehtikaali

4 lehtikaalin lehteä

0,5 dl vettä

ripaus suolaa

Revi lehdet pieniksi paloiksi lehtiruotien ympäriltä ja heitä pois paksut lehtiruodit. Kaada paistinpannulle vesi ja lisää lehtikaalin palat. Kuumenna pannua koko ajan hämmentäen. Kun vesi on haihtunut, lehtikaali on valmista. Mausta ripauksella suolaa.

Sopisiko tällainen ankka sinun keittiöösi? Vielä muutama päivä aikaa, katso ohjeet TÄÄLTÄ.