lauantai 18. toukokuuta 2013

Restaurant day / Ravintolapäivä


Kompassitorilla aloitellaan päivän tarjoiluja.
Ihanaa, että ravintolapäivä on keksitty! Tosin välillä on tullut miettineeksi, onko neljä kertaa vuodessa toistuva tapahtuma jo vähän liikaa vaiko juuri sopivasti. Taidan kallistua sille kannalle, että ravintolapäivä kaksi kertaa vuodessa voisi olla ihan riittävästi. Kerran vuodessa on ehdottomasti liian harvoin, mutta neljä kertaa alkaa tuntua jo vähän turhan ammattimaiselta pelkäksi harrastuspäiväksi. Itse emme ole koskaan osallistuneet päivän tapahtumiin muuten kuin asiakkaina, emmekä aiokaan pystyttää omaa ravintolaa. Meitä asiakkaitakin tarvitaan.

Vanhankirkon puistossa oli ruokateltta poikineen.
Suomalaisten suurimmat ennakkoluulot ravintolapäivää kohtaan lienevät jo lähes karisseet? Olen saanut paljon hupia niistä julkisuudessa esitetyistä kommenteista, joissa on vaadittu tällaisia hirvittäviä harmaan talouden ilmentymiä vero- ja arvonlisäverovelvollisiksi, kauhisteltu hygieniapassin mahdollista puuttumista ja peloteltu ruokamyrkytyksillä, vaadittu yhden päivän ravintoloitsijoita järjestämään niin järjestyksenvalvojat kuin käymälätkin valtaville(?) asiakasmäärilleen, surkuteltu oikeiden ravintoloiden asiakaskatoa tapahtumapäivinä tai muuten vaan taivasteltu miten kamalaa on kun ihmisillä on kivaa. Söisivät ihmiset vaan einespitsaa kotonaan!


Päätimme tällä kertaa tutustua ravintolapäivän tarjontaan ”lähiruokaperiaatteella” ja poimimme tapahtuman nettisivuilta muutamia mielenkiintoisimpia ravintoloita tästä ihan oman kodin lähistöltä. Yksi näistä oli tietysti jo viime kesänä suuren vaikutuksen tehnyt We Got Pork!, jonka ammattilaisen ottein valmistettu pulled pork oli tänä vuonna vähintään yhtä hyvää kuin ennenkin ja sämpylä vielä parempaa. Kimchillä maustettu mehukas coleslaw istui burgeriin kuin nenä päähän ja kympin annokseen sisältyi myös juoma. Hiukan hintavaahan tuo oli, mutta oli siinä makuakin.


Mausta puheen ollen, Merisatamanrannan toisessa päässä oli Waroeng Podjok, indonesialaisten pystyttämä ravintola jossa ison ja iloisen porukan voimin tarjoiltiin sikäläistä street foodia. Oli vaikeaa valita hyvän näköisen kanacurryn ja grillissä tuoksuvien satayvartaiden välillä, mutta lopulta otimme ne vartaat, erinomaisesti maustetut 2 naudanlihavarrasta kastikkeineen ja paljon riisikakkua vitosella. Vartaat grillattiin hiiligrillissä siinä odotellessa ja kastikkeessa oli niin paljon potkua, että pitää kysyä reseptiä kun taas seuraavan kerran näen nämä kaverit. Kaikkien mausteiden lisäksi satayssa maistui rakkaus ruokaan.


Vahinko että ihmisellä on vain yksi vatsa, joka tulee täyteen jo vaivaisesta parista ruoka-annoksesta. Mutta aina voi ottaa mukaansa ”doggy bagin” ja sellainen haettiin Kapteeninkadun ”Helppo nakki” ravintolasta, jossa oli tarjolla ranskalais-saksalainen menu: ranskalaistyyppisiä itse tehtyjä makkaroita ja saksalaistyyppistä perunasalaattia. Niistä makkaroista tuli paistinpannulla ihan loistava iltapala. Parhaaksi makkaraksi rankkasimme yrttimakkaran. Siinä oli paras rakenne, vaikka yrttejä olikin vähän ”hulahtanut” makkaramassaan.


Kotiovella muistui mieleen, että kunnon ateriaan kuuluu myös jälkiruoka. Kipaisin vielä Tehtaankadulle Katie’s pop up konditoriaan hakemaan yhden annoksen suklaakakkua ja toisen vaniljaista marjakakkua, jotka laskettiin korilla suoraan ikkunasta. Ne oli pakattu kätevästi pilttipurkkeihin, josta ne on helppo syödä. Makeus oli juuri sopiva ja lusikat sekä lautasliinat kuuluivat pakettiin. Loistavaa tuotekehittelyä!


Ravintolapäivän ravintoloiden määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Toivottavasti kaikille riitti asiakkaita niin, ettei ruokia jäänyt. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, moniko näistä pop-up ravintoloista oikeasti jää taloudellisesti plussan puolelle sen jälkeen kun päivän tuotoista on vähennetty raaka-aine- ja muut kulut. Harrastamiseen käytetyille työtunneille ei voi edes laskea todellista hintaa. Luin jostain että jotkut ovat jopa ottaneet viikon loman päivätyöstään voidakseen valmistella ruokia ja osallistua ravintolapäivään. Se on todellista omistautumista harrastukselle! 

Nyt vaan jäädään odottamaan seuraavaa ravintolapäivää. Edelleen asiakkaina.
 
Koffin puiston meno hiljeni kummasti, kun lätkämatsi alkoi.


3 kommenttia:

Admin kirjoitti...

Hienoja Kuvia :) Omasta mielestäni tuo neljä kertaa vuodessa on hieman liikaa, mutta aika näyttää kokeeko tapahtuma inflaatiota...

Jaska Jokunen kirjoitti...

Joo, neljä kertaa on kyllä aika usein. Mutta hieno blogaus!

Tuplaespresso kirjoitti...

Kiitos :)
Muuten kyllä tosi kivaa kun ravintolapäivinä Stadin puistot täyttyvät tällaisella aktiviteetilla pussikaljajengin sijaan.