Uusin somehitti: raparpekoni eli rhubacon - täydellinen grillattava

raparperi   pekoni    raparpekoni

Satuin törmäämään Turun Sanomien juttuun, jossa kerrottiin hauskasta ideasta yhdistää raparperi ja pekoni. Siitä oli tullut hetkessä somehitti ja jopa meidän epätrendikäs keittiömme innostui heti tästä makuyhdistelmästä. Suolaista, makeaa, hapanta ja rasvaa sekä kevyesti savua – se ei voi olla muuta kuin hyvää. Itse asiassa se on täydellistä. Raparpekonia tullaan grillaamaan kesän aikana varmaan monta kertaa uudestaankin, sillä niin loistavan keksinnön nämä Tiirikkalan ”kaks kokkii” olivat tehneet. Raparpekoni toimii niin grillissä kuin paistinpannulla. Ja jotta tästä suomalaiskeksinnöstä tulisi kansainvälinen grilliruokahitti, sen nimi pitää kääntää englanniksi, jolloin se lienee rhubacon .

Raparpekoni

raparperia

sokeria

pekoniviipaleita

Levitä pekoniviipaleet leikkuulaudalle ja ripottele niiden päälle ohut kerros sokeria. Nimenomaan pekonille, ei raparperille, sillä sokeri tarttuu paremmin pekoniin. (edit: sokeria on oltava riittävästi jotta sen maku nousee esiin, ja jolloin se toimii eräänlaisena siltana rasvaisen pekonin ja happaman raparperin välillä). Kuvan kauniit ja lihaisat pekoniviipaleet ovat merkiltään Rainbow, valmistaja HKscan/Puola - kun sitä nyt sattui olemaan lähikaupassa. 

Aseta sopivan mittaiseksi (noin 10 cm) pätkäisty raparperinvarsi sokeroidun pekoniviipaleeen toiseen päähän hiukan vinottain ja rullaa se pekonin sisään. Tee näitä niin monta kuin tarvitaan ja aseta ne kypsymään aluksi melko haalealle pannulle tai grilliin jotta pekonin rasva alkaa irrota. Nosta lämpötilaa ja kypsennä raparpekonit kauniin ruskeiksi ja rapsakoiksi. Kun pekoni on valmista, raparperi pekonin sisällä on juuri sopivan pehmeää, mutta ei vielä mössöä.

Täydellistä!

Makeat wontonit

Viikonloppuna tehdystä kesäkurpitsa-limettikakusta oli jäljellä vajaa purkki dulce de lecheä, hedelmäkorissa sopivasti banaani, pari persikkaa ja luumua sekä pakastimessa paketti wontonlevyjä. Eihän niistä voi tulla muuta kuin makeita wontoneita.

Makeat wontonit

250 g kuutioituja luumarjoja (persikka, luumu, aprikoosi, nektariini)

1 pienehkö banaani

1 rkl creme fraichea

5 rkl dulce de lecheä (karamellisoitu kondensoitu maito)

1 rkl maizenaa

1/8 tl suolaa

1 tl limettimehua

1 paketti wontoneita

1/4  dl voisulaa

tomusokeria

Ota wontonpaketti ajoissa jääkaappiin sulamaan. Paketissa on noin 40 kpl 8x8 cm paperinohutta levyä tuorepastaa.

Kuori persikat tms, poista kivi ja pilko hedelmäliha vajaan sentin kuutioiksi. Kuori banaani ja leikkaa sekin pieniksi paloiksi. Sekoita keskenään hedelmäkuutiot, crème fraiche, dulce de leche, maizena, suola sekä limettimehu.

Avaa wontonpaketti ja ota 1-2 levyä kerrallaan käsittelyyn. Kostuta wontonin reunat kevyesti vedellä, laita levyn keskelle pieni lusikallinen täytettä ja nosta kulmat ylös, ensin vastakkaiset kulmat ja sitten näiden väliin loput kaksi kulmaa. Painele saumat hyvin kiinni ja laita nyytti leivinpaperille uunipellille. Kun kaikki nyytit on kasattu, voitele ne voisulalla.

Paista wontonit 180 asteessa 15-20 minuuttia kunnes nyyttien saumat alkavat saada tummempaa väriä. Viimeistele tomusokerilla.

Makeat wontonit, rapeat päältä ja pehmeät sisältä, sopivat hyvin dipattaviksi johonkin sopivaan kastikkeeseen. Emme M:n kanssa päässeet yhteisymmärrykseen mikä olisi paras. Hän ehdotti mansikkasosetta, minä kookoskermavaahtoa. Molempi parempi. Valitse niistä tai keksi joku oma dippi.

Viiriäistä saltimbocca

Viiriäinen on mahtava lintu. Kokoisekseen se munii suhteellisen kookkaita munia, jotka ovat olleet herrojen herkkua aina Euroopan historiassa, kuten myös itse linnutkin. Saatavuus ja hinta ovat aikoinaan pitäneet ne pois tavallisten kansalaisten ulottuvilta ja jättäneet kuninkaallisten herkuksi. Nyt viiriäisen munia löytyy marketeista ja itse viiriäinenkin löytyy joidenkin kauppojen lihatiskiltä tai pakastealtaista. Valmistamani viiriäiset olivat luuttomiksi käsiteltyjä ja pakasteena. Luuttomuus tässä tarkoittaa, että ranka on poistettu, mutta siipien ja koipien luut ovat edelleen tallella samoin kuin nahka. Viiriäinen on siitä hankala paistettava, että sen rintalihat ovat kovin pienet ja näin ollen ne helposti ylikypsyvät ja kuivuvat, kun taas koivet eivät ole vielä edes kypsiä. Tähän on oiva ratkaisu, josta tulee samalla mielenkiintoinen ja hyvän makuinen ateria. Tarjotaan viiriäiset kuten vasikanliha Italiassa eli parmankinkun kera. Viiriäisen maku ei silti peity ja kypsentäminen onnistuu.

Ehkä ensimmäistä kertaa meidän viiriäisissämme koko lintu, sekä rintalihat että koivet olivat samanaikaisesti täydellisen kypsiä.

Viiriäinen saltimboccan tapaan

4                    luutonta viiriäistä

2                    viipaletta parmankinkkua

4                    isompaa tai 8 pienempää salvianlehteä

                      hienoa merisuolaa

                      mustapippuria myllystä

                      rypsiöljyä

½ dl               kuivaa valkoviiniä

½ - 1 tl          vasikanfondia

Taputtele viiriäiset kuiviksi ja levitä ne työlaudalle hankapuoli alaspäin. Asettele salvianlehdet tai niiden puolikkaat rintalihojen päälle. Aseta niiden päälle puolitettu parmankinkun viipale ja kiinnitä se kahdella cocktailtikulla. Käännä linnut nahkapuoli ylöspäin ja mausta ne maltillisesti suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna rypsiöljy pannulla ja laita linnut pannulle nahkapuoli alaspäin. Paista niitä 2 – 3 minuuttia ja käännä ne. Paista vielä pari minuuttia ja lisää sitten pannulle valkoviini ja fondi. Anna kiehahtaa ja ateria on tältä osin valmis. Nosta linnut lautasille ja laita lusikalla pannulta lientä niille. Tämä vaativallekin ruokailijalle maistuva herkku on helppo valmistaa eikä vie tuntikausia aikaa keittiössä. Nämä linnut eivät halua odotella ruokailijoita, joten ne tulee tarjota heti kuumina.

Lisukkeeksi viiriäisten kanssa uunissa paistui vihreää parsaa, persikkaa ja miniluumutomaatteja. Ne kaikki kypsyivät maltillisesti maustettuina saman ajan samassa uunivuoassa. Kun parsa on sopivaa, kaikki muukin on valmista.