Wallenbergare ei ole kevytruokaa

Pakastimen tyhjennys jatkuu eikä taaskaan tarvinnut vaivata lihakauppiasta. Ylimmän laatikon uumenista kaivoin paketin hevosen(tarjous)jauhelihaa. Siitä tulee ihania, pulleita wallenbergareita, kuohkeita jauhelihapihvejä perunamuusin ja metsäsienimuhennoksen kanssa. Hevosenliha on niin vähärasvaista, että se sopii erinomaisesti wallenbergareen, kermalla jatkettuna ja voissa paistettuna. Ei siis mitään ihan kevytruokaa. Varsinkaan kermaisen metsäsienimuhennoksen kanssa...

Oikeaoppisesti wallenbergaren ja muusin kanssa kuuluisi tarjota herneitä, mutta viis siitä vihreästä. Tai oikeamminkin, vaihdoin vihreän erilaiseen vihreään ja herneiden sijasta lautaselle tuli salaattia sekä maustekurkkua. Viime syksynä en säilönyt suolasieniä, vaan ostin pari pakettia Kaskein marjan metsäsienisekoitusta. Paketin sisältö oli kuin olisin itse säilönyt: kangasrouskuja, haaparouskuja ja leppärouskuja suolaliemessä. Hyvä sienisalaatti tai metsäsienikastike kaipaa aina kangasrouskuja. Muuten maku jää (ainakin minun mielestäni) ihan liian miedoksi ja mitäänsanomattomaksi. Suolasienten pakkauskoko (500g/josta sieniä 250g) sopii hyvin neljän hengen annokseen.

Metsäsienimuhennos

250 g liotettuja suolasieniä (kangas-, haapa- ja leppärousku)

1 iso keltasipuli

3 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoa

2 dl vettä

2 dl maitoa

1 dl kermaa

mustapippuria

ripaus timjamia

Leikkaa liotetut suolasienet kohtalaisen pieniksi. Kuori sipuli ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Sulata voi pannulla ja kuullota siinä sipulit. Sipulit voivat myös hiukan ruskistua. Lisää sienihakkelus ja sekoittele minuutin tai parin ajan. Ripottele pannulle sen jälkeen jauhot ja kypsennä niitä sekoitellen muutaman minuutin ajan. Lisää pannulle vesi ja keitä muhennosta vähän aikaa. Lisää maito ja anna kiehua miedolla lämmöllä viitisen minuuttia kunnes jauhot ovat kypsät. Tässä vaiheessa muhennos on melko paksua. Vähän ennen tarjoilua lisää muhennoksen joukkoon kerma, mustapippuri sekä timjami, sekoita ja kuumenna vielä sen verran että kerma kiehahtaa.

Heppawallenbergaret

(8 pihviä)

500 g hevosenjauhelihaa

1,5 tl mausteseosta (katso valmistusohje)

2 keltuaista

1,5 dl kuohukermaa

leivitykseen panko korppujauhoa

paistamiseen kirkastettua voita

Olin syksyllä löytänyt kaupan maustehyllystä mielenkiintoisen maustesekoituksen. Vaikka yleensä jätän kaikki valmiit sekoitukset ostamatta, tämä oli pakko heittää ostoskoriin: Scandinavian forest, sisältää mustapippuria, suolaa (21%), katajanmarjaa (16%), valkosipulia, sientä (6%), persiljaa, rosmariinia, timjamia, porkkanaa, rosepippuria, korianteria, sitruunahappoa, laakerinlehteä ja sitä pakollista paakkuuntumisenestoainetta (E551). Nyt oli aika avata tämä maustepurkki ja huomata, että maustesekoitus oli aika hyvin mietitty ja tasapainoinen. Sopi ainakin tähän ruokaan todella hyvin.

Wallenbergaren jauhelihan tulee olla todella hienoksi jauhettua, joten seos valmistuu parhaiten monitoimikoneessa. Kaikkien ainesten tulee olla jääkaappikylmiä.

Laita lihat monitoimikoneen kulhoon ja anna leikkuuterän silputa ne lähes soseeksi.  Lisää joukkoon mausteet, keltuainen sekä kerma tässä järjestyksessä koneen koko ajan käydessä. Seoksen tulisi nyt olla mahdollisimman tasaista ja kuohkeaa. Tee taikinasta kahdeksan lihapalleroa ja litistä niitä hiukan. Kieritä wallenbergaret nopeasti karkeissa panko korppujauhoissa ja kypsennä kirkastetussa voissa paistinpannulla.

Siiderisinisimpukat

Olen aina käyttänyt valkoviiniä kypsentäessäni sinisimpukoita, mutta päätin kokeilla tällä kertaa siideriä. Luin jostakin, että simpukat olisivat näin kypsennettynä mehevämpiä kuin viinin kera laitettuna, koska siideri on vähemmän hapokasta kuin viini. Edellisestä simpukkaruoasta on sen verran aikaa, että en osaa sanoa, olivatko ne mehevämpiä vai ei. Täytyy tehdä vertaileva tutkimus saman pakkaajan simpukoilla joskus lähiaikoina.

Ostaessani simpukoita huomasin, että ruotsalaiset ovat keksineet uuden tavan lisätä simpukoiden menekkiä. Vanha pakkaus (vai oliko se jonkun muun tuottajan pakkaus?) oli sisällöltään kilon painoinen verkkopussi, uusi puolestaan muovirasia, johon oli mahdutettu 50 % enemmän simpukoita eli kaikkiaan 1,5 kiloa. Se tekee 50 % lisämyyntiä. Aika ovelaa.

viikon kala (tai muu vedenelävä)   04 / 33   sinisimpukka

Sinisimpukka,  Mytilus edulis

kuva: Wikipedia

Sinisimpukoita on kaupan ympäri vuoden. Täällä niistä lisätietoa.

Tuore raaka simpukka pitää kuoren kiinni

Siiderisinisimpukat


1,5 kg            sinisimpukoita

2                    salottisipulia hienonnettuna

1                    valkosipulinkynsi viipaloituna ohuiksi viipaleiksi

1 ruukku        lehtipersiljaa hienonnettuna

2,5 dl             siideriä

                      oliiviöljyä

2 rkl               creme fraichea

Kypsä simpukka avautuu

Vanhan hyvän ohjeen mukaan tuoreet simpukat puhdistetaan sekä huuhdellaan ja joukosta poistetaan ne, jotka ovat rikki tai eivät sulkeudu. Ruotsalaispakkauksessa sanotaan niiden olevan vain unisia, eikä niitä tämän pakkauksen mukaan tarvitse heittää pois. Kai siihen pitää uskoa? Kuumenna kattilan pohjalla oliiviöljyä ja kuullota siinä hetkisen sipulia ja valkosipulia ja lisää sitten simpukat ja siideri. Höyrytä simpukoita (mielellään kannen alla) 4-5 minuuttia ja ravista kattilaa pari kertaa sinä aikana. Jos simpukoita kypsentää liian kauan, ne sitkistyvät. Ota simpukat kattilasta ja heitä pois ne, jotka eivät ole auenneet. Laita kattilaan pari lusikallista creme fraichea ja sekoita se kattilassa olevaan liemeen. Laita myös puolet lehtipersiljasta liemen joukkoon.

Annostele simpukat lautasille ja kaada päälle lientä kattilasta, ripottele pinnalle lehtipersiljaa ja tarjoile paahdetun maalaisleivän kera.

Simpukat syödään sormin. Tyhjä simpukankuori toimii pihteinä poimittaessa simpukoita kuoristaan.

Pekoni-kurpitsarisotto

Siitä on pitkä aika kun viimeksi olen tehnyt minkäänlaista risottoa. Löysin pienen pussillisen syksyllä pakastamaani myskikurpitsasosetta, jonka sulatin risoton mausteeksi. Pekonipaketin päivämäärä alkoi lähestyä loppuaan, joten siitä tuli kätevästi myös yksi risoton raaka-aineista. Jossain tv-ohjelmassa muistelin keittiömestari Kari Aihisen puhuneen siitä, että pekonista tulee hyvää kun sen paistaa uunissa ja laittaa nimenomaan kylmään uuniin odottamaan uunin lämpenemistä. 

En löytänyt paistoaikaa enkä uunin lämpötilaa (tosin en niin aktiivisesti etsinytkään), mutta tällä kertaa kokeilin tätä kylmän uunin tekniikkaa. Levitin pekoniviipaleet uunipellille leivinpaperin päälle, työnsin pellin kylmään uuniin ja väänsin lämpötilaksi 130 astetta. Kaikkiaan pekonin paistuminen kesti tällä menetelmällä noin 50 minuuttia, minkä jälkeen levitin pekonit talouspaperin päälle kuivumaan. Lopputulos oli parempi kuin erinomainen eikä keittiöön jäänyt rasvaista pekoninkäryä. Taidan toistekin valmistaa pekonin tällä tavalla. Mutta takaisin risottoon.

Pekoni-kurpitsarisotto

2 rkl ruokaöljyä

pari pientä salottisipulia

2 tl silputtua tuoretta salviaa

0,5 tl kanelia

2,5 dl risottoriisiä (carnaroli, arborio tai vialone nano)

1 dl valkoviiniä

3+3 dl kanalientä

150 g myskikurpitsasosetta

1,5 dl parmesaaniraastetta

8-10 viipaletta paistettua pekonia

mustapippuria myllystä

vielä vähän parmesaaniraastetta

Kuori ja pilko salottisipulit. Kuumenna kasarissa ruokaöljy ja kuullota sipulit siinä. Lisää salvia sekä kaneli ja freesaa näitä hetken aikaa. Lisää risottoriisi ja hämmentele sitä öljyssä parin minuutin ajan. Lisää valkoviini ja sekoita hyvin. Kun valkoviini on imeytynyt riisiin, lisää puolet kanaliemestä ja keitä pari minuuttia. Lisää kurpitsasose, sekoita hyvin ja anna nesteen imeytyä riisiin. Lisää loppu kanaliemi ja keitä vielä vähän aikaa kunnes riisit ovat juuri ja juuri kypsiä ja risotto edelleen melko löysää. Älä keitä risottoa liian kovalla lämmöllä. Sen tulee kypsyä hellästi ja hitaasti. Kaikkiaan risoton keittämiseen kuluu aikaa noin 25-30 minuuttia, jolloin riisi on kypsää mutta ei vielä pehmeää mössöä. Sekoita risoton joukkoon parmesaani sekä puolet pekoniviipaleista pieniksi paloiksi leikattuna. Annostele risotto heti lautasille, mausta mustapippurilla ja koristele lopuilla pekonisiivuilla. Tarvittaessa risoton päälle voi vielä raastaa hiukan parmesaania.

Banoffeeritarit, sitä rikkaampaa ritarien sukua

Eikös kevyen keiton kanssa pitäisi aina tarjota jälkiruokaa? Hernesopalle pannukakkua jne. Mausteinen porkkanakeitto täydentyi pullapitkosta siivutetuilla rikkailla ritareilla (tai French toastilla, ihan miten vain), jotka makeutettiin banoffeen (banaani-toffee-kerma) tyyliin. Vaikka kaiken kohtuuden nimissä yhden pullaviipaleen pitäisi riittää syöjää kohden, kannattaa varata kaksi. Tämä on vaan niin hyvää. Ai niin. Ihan tuoreesta pullasta ei tule yhtä hyviä ritareita kuin parin päivän ikäisestä. Munamaito imeytyy tuoreeseen leipään liian nopeasti ja leipä saattaa vettyä ihan muhjuksi, jolloin pinnasta ei tule rapeaa paistettaessa. Kannattaa käyttää vähän vanhempaa känttyä.

Banoffeeritarit

(kahdelle)

4 viipaletta (parin päivän vanhaa) pullapitkoa

1 dl maitoa

1 muna

paistamiseen

voita

päälle

banaania

kinuskikastiketta

kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä

Riko munat kulhoon ja vatkaa ne kevyesti. Lisää maito ja vatkaa vielä sen verran, että seos on tasaista. Upota leipäviipaleet yksi kerrallaan munamaitoon ja nosta heti lautaselle odottamaan. Paista ritarit heti kun kaikki on käsitelty munamaidossa. Sulata paistinpannulla voita ja paista ritarit molemmin puolin kullanruskeiksi. Tarjoile hiukan lämpiminä banaaniviipaleiden, kinuskikastikkeen sekä kermavaahdon (tai jäätelön) kanssa.

Banaania, kinuskia ja jäätelöä, nam. Kun tarkkaan katsoo, niin onhan siellä pohjalla pari pullaviipalettakin.