PPPP = possunposkiparsapastaa

PPPP = possunposkiparsapastaa

Ja jotta ruoan nimessä olisi vähintään riittävästi p-kirjaimia, possu oli ”porco pretoa” eli mustaa possua, pasta maustettu peperoncinilla ja lisäkkeenä parmesaaniraastetta sekä paistettuja punaisia tomaatinpuolikkaita.

Alun perin meidän piti laittaa ruoaksi possunposkia, parsaa ja hollandaisekastiketta kahdelle. Ostettiin Hietalahden kauppahallin ”Nice to meat Helsinki” –kauppiaalta ranskalaisen mustan possun poskia. Ne esikypsennettiin uunissa yön yli 100 asteessa sipulilla, porkkanalla. valkosipulilla. suolalla, mustapippurilla ja laakerinlehdellä maustetussa vedessä. Aamulla huomattiin että ostettaessa 400 grammaa painaneet possunposket olivat kutistuneet esikypsennyksessä 240 grammaan ja haudutusliemessä oli aivan mahtava lihaliemen väri ja aromi. Kun posket lämmittää nopeasti erittäin kuumalla pannulla parsan ja kastikkeen kaveriksi ja tarjoilee lisänä tomaatticonfitia, niin siinä on loistava kahden hengen päivällinen. Vaan kun yllätysvieras ilmoitti tulostaan, menu meni uusiksi ja yhtäkkiä löytyi käyttöä viime vuonna joululahjaksi saadulle peperoncinipastalle, ”La Campofilone”n valmistamalle fettuccine al peperoncinolle. Täytyykin muistaa lahjan antajalta kysellä, mistä tätä erinomaista pastaa saisi ostaa lisää. Mausteena käytetty peperoncini oli juuri sopivan vahvaa antamaan koko aterialle makua ja terävyyttä. Voisinpa jopa väittää että tämä oli lopulta parempi ja maukkaampi ateria kuin se mitä ensin suunnittelimme.

Ohjeen mustan possun liha on korvattavissa ylikypsällä naudanlihalla (lapa, niska, rinta) ja peperoncinipasta tavallisella nauhapastalla, kunhan kypsään pastaan jauhaa lisäksi chiliä mausteeksi.

Possunposkiparsapastaa

240-250 g ylikypsää (mustan) possun lihaa

1 nippu vihreää parsaa

250 g peperoncinilla maustettua kapeaa nauhapastaa

2 dl uunissa puolikuivattuja tomaatteja

1 dl parmesaaniraastetta

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl voita

ripaus suolaa

Kuori parsat ja keitä niitä suolalla, sokerilla ja sitruunamehulla maustetussa vedessä noin 12 minuuttia. Parsan pitää olla hiukan hampaissa rouskuvan rapeaa, mutta ei raakaa. Leikkaa keitetyt parsat parin sentin palasiksi ja laita jääveteen odottamaan. Säästä parsojen keitinvesi (lisäsin siihen myös possunposkien mausteliemen). Revi ylikypsä liha säikeiksi, kuumenna kattilassa öljy ja voi ja lämmitä siinä liha, parsanpalat ja tomaatit. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan parsa-mausteliemessä ja sekoita kypsä, valutettu pasta muiden ainesten joukkoon. Mausta lautasella parmesaanilla (ja suolalla jos on tarvis).

Pitahayavaahto, graafisen mustavalkoinen jälkkäri

Viikon hedelmä 18/52:   Pitahaya

Iloisen punaisen ja vihreänkirjava pitahaya on sisäpuolelta täysin mustavalkoinen, valkoinen hedelmäliha täynnä pienenpieniä mustia siemeniä. On niitä toki muunkin värisiä. Punaisen pitahayan sisus voi olla myös kuoren sävyinen aniliininpunainen ja keltaisen pitahayan hedelmäliha on vaaleaa, mutta yleisin lienee juuri tämä punakuorinen mustavalkoinen lajike. Toiselta nimeltään pitahayaa kutsutaan lohikäärmehedelmäksi (dragon fruit). Maku on hyvin mieto ja parhaiten pitahaya soveltuu syötäväksi tuoreena juustojen kera tai sellaisenaan lusikalla suoraan kuorestaan. Sekoitettaessa muihin raaka-aineisiin täytyy varoa peittämästä pitahayan hentoa makua.

Pitahayavaahto,

graafisen mustavalkoinen jälkiruoka (neljälle)

1 iso pitahaya

1,5 dl kuohukermaa

1 rkl sokeria

60 g valkoisia marenkeja

2 rkl raastettua valkosuklaata

tarjoillaan mustasta annosvuoasta

Halkaise pitahaya pitkittäin ja leikkaa siitä kaksi reilun puolen sentin paksuista siivua, joista otat sopivalla muotilla neljä koristetta annoksiin. Kaavi loppu hedelmäliha kulhoon ja soseuta se sauvasekoittimella.

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi ja lisää sokeri vasta kun kerma alkaa vaahtoutua. Sekoita kermavaahto, raastettu valkosuklaa ja pitahayasose keskenään. Survo marengit karkeaksi rouheeksi ja lisää ne seoksen joukkoon. Jaa jälkiruoka neljään annosvuokaan, koristele muottikuviolla ja tarjoile heti ettei marenki ehdi vettyä.

Tämä jälkiruoka oli täydellisen raikas päätös wappupäivän sillilouniaiselle.

Wapun sillilouniainen

Marokkolaista uutta perunaa, graavia siikaa ja lohta, sherrysilliä, mustaherukkasilliä, sillikaviaaria...

Meidän perheessä syödään yleensä brunssin sijasta louniaista. Kun brunssi on yhdistelmä sanoista breakfast ja lunch, niin  louniainen  on ihan käypä suomennos, jota nimeä meillä on käytetty brunssin rinnalla kyseisestä ateriasta niin kauan kuin minä muistan.

Alkupalaksi muikunmätileipää.

Sattuneesta syystä emme tänä vuonna ehtineet itse valmistaa juuri mitään vappulouniaiselle, mutta onneksi on kauppahalli. Ennen se oli Vanha kauppahalli, nyt Hietalahden kauppahalli. Kalat, lihat, kasvikset ja pikkumunkit. Unohtamatta tietenkään Hommanäsin simaa, joka on ihan kotitekoisen makuista. Eikä ihme, sillä se kuulemma valmistetaan sillä "fariinisokeripussin reseptillä". Viime vuonna vimpan päälle remontoitu Hietalahden S-market täydentää ruokatarjoilun valikoimaa ja marketin kanssa saman katon alla sijaitseva Alko viimeistelee vappuostokset. Ylioppilaslakit on jossain vaatehuoneen ylähyllyllä ja jos jostain laatikon pohjalta vielä löytyisi se tähän juhlapäivään erinomaisesti sopiva Åttopoikien CD ”Aatetta jaloa”, niin Vapusta ei puutu mitään. Paitsi ne serpentiinit, jotka unohdettiin ostaa.

Kolmen juuston parsa-pekonipiiras

Epätrendikkäässä keittiössä rakastetaan parsaa. Aina keväisin sitä on valmistettu mahdollisimman monella tavalla ettei heti iske kyllästyminen. Vappupöytään valmistettiin vihreästä parsasta juustolla ja pekonilla maustettu piiras. Parsat pätkittiin ja aseteltiin niin että piiras on helppo leikata. Juustoista ja pekonista tulee sen verran suolaa, että sitä ei tarvitse lisätä taikinaan eikä täytteeseen.

Kolmen juuston parsa-pekonipiiras

(yksi iso tai kaksi pienempää vuokaa)

*pohja

150 g voita (tai margariinia)

3 dl vehnäjauhoja

1 dl parmesaaniraastetta

3 rkl jääkylmää vettä

*täyte

1 puntti parsaa (14 tankoa)

(suolaa, sokeria, tilkka sitruunamehua)

100 g pancettaa (tai pekonia)

4 munaa

2 dl maitoa

150 g creme fraichea

150 g mozzarellaraastetta

0,5 tl mustapippurirouhetta

hiukan valkopippuria myllystä

ripaus cayennepippuria (tai cajunmaustetta)

100 g vuohenjuustoa muruina

Sekoita kulhossa vehnäjauhot ja parmesaaniraaste keskenään. Lisää huoneenlämpöinen voi pieninä nokareina ja nypi se jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää lopuksi vesi ja sekoita taikina hyvin. Tasoita taikina vuoan pohjalle ja esipaista pohjaa 225 asteessa alatasolla 12 minuuttia. Taikinan reunat pysyvät kauniimpina ja valumatta, jos ennen esipaistoa taikinan päälle levittää leivinpaperin ja sille tasaisesti painoa. Jotkut käyttävät painoksi kuivattuja herneitä, jotkut riisiä. Epätrendikäs keittiö sai siskontytöltä toissavuonna joululahjaksi ihan oikeat keraamiset paistopavut, joita on ahkerasti käytettykin tähän tarkoitukseen. Pohjan esipaistaminen varmistaa ettei taikina kostean täytteen alla jää raa’aksi.

Täytettä varten kuori ja keitä ensin parsat. Ne keitetään suolalla, sokerilla ja sitruunamehulla maustetussa vedessä lähes kypsiksi eli paksuudesta riippuen 8-12 minuuttia. Laita keitetyt parsat jääveteen odottelemaan. Paista pancetta (tai oikea pekoni) rapeaksi paistinpannulla ja laita se jäähtymään lautaselle talouspaperin päälle. Vatkaa keskenään kulhossa munat, maito, creme fraiche, mozzarellaraaste ja mausteet.

Murustele vuohenjuusto esipaistetulle piirakkapohjalle. Tasoita vuokaan seuraavaksi munamaitoseos. Leikkaa pekonit muruiksi ja ripottele ne munamaidon päälle. Asettele parsat päällimmäiseksi. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes täyte on kokonaan hyytynyt. Anna piiraan vetäytyä vähintään 10 minuuttia ennen tarjoilua.