Menu äidille sunnuntaiksi (x2)

Samppanjaa ja juustotuulihattuja

Äitienpäivä lähestyy. Tässä kaksi menuehdotusta vaihtoehtona äitienpäivän ravintolalounaalle. Ensimmäinen menu on helppo vähän kokemattomankin kotikokin toteuttaa. Ainekset ovat edullisia eikä kokkaaminen vaadi sen kummempia erikoisvälineitä. Toinen menu on hiukan suuritöisempi, mutta ei sekään mitenkään mahdoton. Klikkaa reseptiä, niin pääset lukemaan sen.

Ai niin, yksi pikkujuttu. Äiti kiittää, kun kokit aterian jälkeen myös siivoavat keittiön.

Ei mitenkään vaikeaa eikä edes kallista:

kylmä katkarapu-melonikeitto

 

kookoskanaa

päärynäjälkiruoka  

kahvin kanssa

Hiukan kokeneemmalle kotikokille:

rosollismoothie

 

vasikannoisetit, gremolata ja huhtasienikastike

raparperimousse

kahvin kanssa

Karhunlaukka / ramslök / ramsons / wild garlic / karulauk / bärlauch / l'ail des ours / allium ursinum

Nyt on ihan paras karhunlaukka-aika. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Villivalkosipuli

eli karhunlaukka on (minun mielestäni) yksi parhaista luonnonyrteistä. Tämä yrtti on Suomessa harvinaisuus, jota Wikipedian mukaan kasvaa luonnonvaraisena ainoastaan Länsi-Suomessa (luvallista poimia) sekä Ahvenanmaalla (rauhoitettu). Suomenlahden eteläpuolella sen sijaan karhunlaukkaa kasvaa isoina mättäinä kun vaan tietää, mistä sitä lähtee etsimään. Esimerkiksi Virosta. Sen verran Virossakin on rajoitteita, ettei paikalliset kuulemma nykyään saa myydä karhunlaukkaa, ainoastaan poimia omaan käyttöön – ja vaikka kavereille. 

Tänä keväänä myös jotkut kaupalliset ruukkuyrttiviljelijät ovat ottaneet karhunlaukan valikoimiinsa. Karhunlaukan viljely kotipihallakin kuulemma onnistuu. Joku viherpeukalo voi varmasti kertoa asiasta enemmän. Pihaa ei ole ja kerrostalon ikkunalaudalla en onnistu kasvattamaan yrttejä, mutta onneksi on virolaisia ystäviä. Nytkin leikkelin ja täytin pakkaseen monta pikkupurkkia Virosta tuliaisena saamaani karhunlaukkaa.

Mistä päästäänkin säilöntäohjeisiin. Niin ihanaa kuin olisikin lykätä iso pussillinen karhunlaukan lehtiä kuivuriin ja varastoida ne kuivamausteena, se ei kannata. Kuivatessa karhunlaukan maku häviää olemattomiin. Sen sijaan karhunlaukkaa voi säilöä pakastamalla. Huuhdotut ja pyyhkeellä kuivaksi taputellut lehdet veitsellä silpuksi, silppu lasitölkkiin, kansi tiukasti kiinni ja purkki pakkaseen. Lasitölkki on ehdottomasti paras astia säilöä voimakkaita yrttimausteita, kuten karhunlaukkaa ja tilliä. Kaikki muut astiat, pakastepussit ja muovirasiat, päästävät läpi sen verran mausteiden tuoksua, että kohta koko pakastin tuoksuu. Marjatkin. Ja lihat ja kalat. Lasipurkkia on myös helppo käyttää. Purkin voi ottaa nopeasti ulos pakastimesta, raaputtaa lusikalla tarvittava määrä maustesilppua ruokaan, äkkiä kansi tiiviisti päälle ja purkki takaisin pakkaseen. Maustesilppu myös säilyy käyttökelpoisena parhaiten lasitölkissä.

Tiiviskantinen lasitölkki sopii parhaiten pakastusastiaksi voimakkaille yrttimausteille, kuten karhunlaukalle ja tillille.

Parsapiiraat à la pastel de nata

Näin jossain ulkomaisessa ruokalehdessä kuvan matchalla maustetusta portugalilaisesta pastel de nata vaniljatortusta. Leivonnaisen kaunis vihreä väri sai minut miettimään, voisiko vastaavan piiraan tehdä suolaisena parsasta. Periaatteessa ihan samalla menetelmällä voitaikinakuoreen, mutta vaniljakiisselin sijaan parsamoussesta. Etsin sopivaa reseptiä netistä useita päiviä – tuloksetta. Ehkä sellainen on jossain, mutta ei sattunut minun silmiini. Ei siis auttanut muu kuin ryhtyä itse kehittelemään ohjetta. Tässä siis epätrendikkään keittiön ikioma resepti, pastel de creme de aspargos tarjoiltuna graavilohen ja parsannupun kanssa. Ja vaikka itse kehunkin, niin tuli pahuksen toimiva ja maukas resepti. Vaikka brunssille.

Pastel de creme de aspargos / parsamoussepiiras

(12 pikkupiirasta)

täyte

200 g ohutta vihreää parsaa (nettopaino)

4 dl täysmaitoa

1 tl suolaa

1,5 tl sokeria

50 g pakasteherneitä

iso kourallinen tuoretta basilikaa

maun mukaan mustapippuria ja valkopippuria myllystä

1,5 dl kuohukermaa

3 keltuaista (koko L)

1 rkl maissitärkkelystä (Maizena)

taikinakuori

1 iso levy (500 g pakkaus) valmista voitaikinaa
viimeistelyyn
parsaa / keitettyä munaa / graavattua keltuaista / kaloja / muita brunssiaineksia

Huuhtele parsat. (Irrota tarvittaessa niistä 12 nuppua koristelua varten. Kypsennä nämä nuput erikseen). Leikkaa parsat parin sentin paloiksi (ohuita parsoja ei tarvitse kuoria). Kaada kasariin maito, parsanpalat sekä suola ja sokeri ja keitä matalahkolla lämmöllä koko ajan sekoitellen kunnes parsat alkavat pehmetä. Lisää herneet ja keitä vielä pari minuuttia kunnes sekä parsat että herneet ovat pehmeitä. Ota kattila pois liedeltä, lisää basilika ja soseuta mahdollisimman hyvin joko sauvasekoittimella tai blenderillä. Anna seoksen jäähtyä hetken. Lisää kerma, keltuaiset sekä maissitärkkelys ja soseuta uudelleen tasaiseksi. Keitä seosta matalahkolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes se alkaa saostua. Ota kattila heti pois lämmöltä ja laita jääveteen jäähtymään. Parsamoussen täytyy jäähtyä kokonaan ennen kuin sillä voi täyttää taikinakuoret.

Levitä pakasteesta sulatettu, mutta vielä hiukan kohmeinen voitaikinalevy työtasolle, kauli hiukan ohuemmaksi ja kääri se tiukalle rullalle. Leikkaa taikinarulla 12 yhtä suureksi viipaleeksi ja painele viipaleet muffinivuoan koloihin. 

Täytä taikina parsamoussella ja kypsennä uunissa 250 asteessa (225 astetta kiertoilma) noin 15-20 minuuttia kunnes moussen pintaan on muodostunut tummanruskeita täpliä. Ota valmiit piiraat uunista ja anna niiden jäähtyä. 

Viimeistele tarjolle haluamillasi lisukkeilla.

Sopii mm. brunssille sekä kalan että lihan kumppaniksi.