Kahden aineksen linssiohukaiset

 

Jokaisella lienee nykyisin kavereita, jotka ovat vegaaneja ja/tai gluteenittomia? Kun testasin tätä ohukaisreseptiä, huomasin että tämähän sopii kaikille. Kahden aineksen linssiletut ovat sekä gluteenittomia että vegaanisia. Resepti kaikkineen vaikutti niin helpolta, että se ei mitenkään voi toimia – mutta toimipas kuitenkin. Pelkistä punaisista linsseistä ja vedestä paistuu ihan oikea ohukainen! Ja koska hyvä idea täytyy jakaa, se tulee tässä. Nämä letut voi täyttää ja kääriä rullalle tai sitten tarjoilla ihan tavallisina suolaisina ohukaisina vaikka brunssilla. Taikinasta tulee kahdeksan teevadin kokoista ohukaista. Ainoa erikoisväline mitä tarvitset, on tehokas blenderi joka jaksaa jauhaa linssit hienoksi lettutaikinaksi.

 

 

Linssiohukaiset

 

2 dl                punaisia linssejä

4 dl                vettä

(0,5 tl            hienoa merisuolaa)

 

Mittaa linssit sekä vesi blenderin kannuun ja anna linssien turvota huoneenlämmössä 3-4 tuntia.

Kun vesi on imeytynyt linsseihin, käynnistä blenderi ja soseuta ainekset lettutaikinaksi. Mikäli kaipaat suolaa, lisää suola valmiiseen taikinaan ja pyöräytä ainekset kevyesti vielä kerran sekaisin.

Paista letut pienehköllä tarttumattomalla pannulla melko matalalla lämmöllä. Mittaa paistinpannulle noin 3/4 dl taikinaa ja anna ruskistua. Käännä lettu sen jälkeen kun sen saa helposti irrotetuksi paistinlastalla. Sekoita taikina tasaiseksi joka letun välillä.

Misokanaa ja parsaa

Miedon makuinen misokana on kiireisen kokin unelma. Valmistelut sujuvat käden käänteessä eikä kypsentäminen uunissa vie paljoakaan aikaa – samassa uunivuoassa valmistuu myös kastike. Parsat kypsyvät uunissa ja riisi kiehuu valmiiksi reisipaistien valmistumista odotellessa. Hankalin homma tässä oli löytää vaaleaa misotahnaa, kun ne kaikki ovat kuulemma jossain satamakontissa odottamassa purkamista... Vaikka reseptissä on mainittu vaalea misotahna, mikään ei estä käyttämästä tummempia, fermentoidumpia misotahnoja. Niissä on vain hiukan voimakkaampi maku.

 

Misokana

 

8 kpl              broilerin reisipaistia (maustamatonta, luutonta, nahatonta)

hiukan           hienoa merisuolaa

3 rkl              pehmeää voita

3 rkl              vaaleaa misotahnaa

3 rkl              soijakastiketta

1 rkl              riisiviinietikkaa

1 tl                srirachaa

1 tl                juoksevaa hunajaa

1 tl                raastettua tuoretta inkivääriä

2                   raastettua valkosipulin kynttä

maun mukaan mustapippuria myllystä

lisukkeeksi

keitettyä basmatiriisiä

tuoretta parsaa

kevätsipuliviipaleita

 

Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen. Siisti reisipaistit mikäli niissä on vielä nahkaa tai paljon ylimääräistä rasvaa. Ripottele paistien pinnalle maltillisesti hiukan suolaa. Kun liha on käsitelty, mittaa kulhoon ja sekoita yhteen kaikki maustetahnan ainekset, pehmeä voi, miso, soijakastike, riisiviinietikka, sriracha, juokseva hunaja, inkivääri, valkosipuli sekä mustapippuri. Nosta lihat maustetahnan joukkoon, hiero ja puristele paisteja niin kauan että ne ovat kauttaaltaan mausteissa. Nosta paistit mausteineen uunivuokaan ja laita kypsymään uunin keskitasolle noin 15 minuutiksi tai kunnes pinta on kauniisti ruskistunut ja lihan sisälämpötila paksuimmista kohdista on 75 astetta.

Samassa uunissa hiukan alemmalla tasolla voi paahtaa parsat kypsiksi sillä välin kun basmatiriisi kiehuu liedellä.

 

 

 

Fougasse leipä on focaccian ranskalainen serkku

Fougasse, hogaza, fogassa, fugàssa, fouace, focaccia, rakkaalla vaalealla leivällä on monta nimeä riippuen siitä missä maassa sitä leivotaan. Italialainen focaccia lienee tunnetuin, mutta tämä antiikin Rooman perintö, fougasse, on ihan omanlaisensa leipä eteläisestä Ranskasta, Oksitanian/Provencen alueelta. Leivän orgaaninen muoto reikineen muistuttaa vehnäntähkää tai jonkinlaista lehteä. Löytyypä googlen kuvista joku sellainenkin, jonka muotoilu näyttää saaneen vaikutteensa karjalanpiirakalta. Reikäiselle muodolle on hyvä selitys siinä, että tämä leipä leivottiin aina heti ensimmäiseksi aamulla, jotta leipuri pystyi leivän eri paksuisten osien avulla varmistamaan puulämmitteisen uunin oikean lämpötilan ja samalla leipä toimi aamupalana leipurin oppipojalle. Koska taikina oli tekeytynyt yön yli, se oli heti leivottavissa. Valmiin leivän pinta on ihanan rapea ja sisus pehmeä. Valmista leipää maistellessa ajattelin, että tämä on kyllä aika kova kilpailija jopa saksalaiselle pretzelille...

 

 

Jokaisella ranskalaisperheellä lienee tästä(kin) se oma, ainoa oikea reseptinsä. Näitä leipiä myös maustetaan eri tavoin, oliiveilla, yrteillä, pekonilla, sardelleilla, juustolla ym, taikinan joukossa ja/tai leivän pinnalla. Tämä on minun versioni ja vaikka en muuten pidäkään itseäni juuri kummoisenakaan leiväntekijänä, tämä lopputulos oli harvinaisen onnistunut. Valmistin taikinan yhtenä päivänä, minkä jälkeen se tekeytyi vuorokauden ennen muotoilua, nostatusta ja paistoa. Hidasta puuhaa, mutta kärsivällisyys palkittiin. Paistoin taikinasta kaksi leipää. Siitä olisi kyllä voinut tehdä neljä pienempääkin.

Ihan vinkkinä kaikille, jotka leipovat erilaisiin myyjäisiin, lasten luokan, urheiluseuran, tai muihin myyjäisiin. Kokeilkaapa joskus leipoa pino tällaisia houkuttelevan näköisiä fougasseja. Voisin veikata, että ne menevät kaupaksi nopeammin ja paremmalla katteella kuin mitkään mokkapalat tai taatelikakut. Ainekset eivät ainakaan maksa paljoa.

 

 

Fougasse

 

  * taikina

7,5 dl             vehnäjauhoa

1 dl                täysjyvävehnäjauhoa (graham)

1 tl                 kuivahiivaa

2 tl                 hienoa merisuolaa

4 dl                kädenlämpöistä vettä

2 rkl              oliiviöljyä

  * leivontaan

vehnäjauhoa

hienonnettua tuoretta rosmariinia

oliiviöljyä

suolankukkaa (Maldon)

 

Mittaa yleiskoneen kulhoon jauhot, hiiva sekä suola. Lisää vesi ja vaivaa taikinaa taikinakoukulla 10 minuuttia. Taikinan tulisi valmiina olla melko pehmeää niin että se juuri ja juuri ei enää tartu sormiin. Voitele lasi- tai metallikulho oliiviöljyllä ja kippaa taikina kulhoon. Peitä kevyesti kelmulla tai foliolla ja jätä pariksi tunniksi huoneenlämpöön. Tämän parin tunnin aikana käy puolen tunnin välein venyttämässä taikinaa taittamalla sitä muutamasta suunnasta reunoilta keskelle, jolloin taikinaan jää ilmataskuja. Parin tunnin kuluttua peitä taikinakulho ja laita se vuorokaudeksi jääkaappiin.

 

 

Seuraavana päivänä jauhota leivintaso ja kippaa siihen taikina. Levitä taikinaa matalaksi hellästi ihan omin sormin ja anna taikinan lämmetä 20-30 minuuttia. Leikkaa sitten taikina kahteen, kolmeen tai neljään yhtä suureen ja samanmuotoiseen osaan.

 

Venytä taikinapalat sormin tasaiseksi, pitkähköksi levyksi ja taita päät keskelle siten, että levystä tulee pullea kolmio. Taputtele sivut siistiksi ja aseta taikinapalat silikonimatolle. Ripottele pinnalle hiukan vehnäjauhoa, peitä kelmulla ja anna kohota 30-60 minuuttia.

 

Ota sitten yksi pala kerrallaan jauhotetulle alustalle, taputtele litteäksi ja kauli ohuemmaksi, noin 1,5 cm paksuiseksi ”kolmioksi”. Ripottele pinnalle hienonnettua rosmariinia ja taputtele käsin rosmariini kiinni taikinaan. 

 

Siirrä taikinakolmio omalle silikonimatolleen ja ala muotoilla siitä ”peikonlehteä” tai jotain sinne päin. . Käytä reikien leikkaamiseen pizzaleikkuria ja jokaisen viillon jälkeen levitä viilto auki sormin, ettei se paistettaessa umpeudu.

 

 

Siirrä leikattu taikina silikonimattoineen leivinpellille ja peitä kevyesti öljytyllä kelmulla. Käsittele loput taikinapalat samoin. Anna leipien tekeytyä 30-60 minuuttia ennen paistoa. (ei siis todellakaan mitään pikaleipää…)

 

 

Kuumenna uuni 230 asteeseen. Poista kelmu, sivele leipä oliiviöljyllä ja lopuksi ripottele pinnalle suolankukkaa (tai keskikarkeaa merisuolaa). Paista uunin ylätasolla 15-17 minuuttia. Jokainen pellillinen erikseen.

 

 

 

 

Valmiin leivän tulee olla kauniin kullanruskea eikä vähääkään palanut. Pinnalta rapea, sisältä pehmeä. Kun yksi leipä on valmis, siirry seuraavaan pellilliseen.

Eikä sitten muuta kuin syömään. Fougasse on parhaimmillaan tuoreena ja tämän leivän voi myös pakastaa. Pakasteesta sulatettuna se ei kuitenkaan ole enää tuoreen veroinen.