sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Päivän possu, ehkä kahdenkin


Kun illalla tulee ruokavieras eikä ruoanlaittoon ole oikeastaan aikaa, niin eikös silloin olekin ihan omiaan laittaa oikein piiiiiitkän kypsymisajan vaativa ateria? Oliko tässä jotain ristiriitaista?

Pulled porkia tai revittyä sikaa tai nyhtöpossua, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Sitä on epätrendikkäässä keittiössä tehty ennenkin, joskin huonolla menestyksellä. Possusta tuli kuivaa ja mausteet olivat lievästi sanoen ritirallallei, mutta se oli tehty ihan netistä löytyneen ohjeen mukaan. Tosin siinä ohjeessa ei taidettu mainostaa lopputuloksen maukkuutta, kunhan kerrottiin resepti. No joo, M kipaisi aamulla Votkinsin tehtaanmyymälään ostamaan parin kilon kimpaleen possunniskaa ja päätti laittaa possuun tällä kertaa "oman salaisen nelimaustesekoituksensa" (jolla ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä sen perinteisen pippuri-inkivääri-neilikka-muskotti -nelimaustesekoituksen kanssa). Paketin kanssa pikapikaa kotiin, kuivamausteet (suolaa, valkopippuria, ruokokidesokeria ja sinappijauhetta) hiertäen possun pintaan, possu uuniin matalaan lämpötilaan lihalämpömittarin kanssa ja eikun takaisin kaupungille hoitamaan asioita. Sinne se possu sitten jäi omia aikojaan uuniin muhimaan. Ihan yksin.

Vaan nythän on meillä joulu, tai ainakin pikkujoulu tai jotain sinne päin, joten possu oli ihan kelpo valinta. Tulevaa joulun tunnelmaa lisäsivät Votkinsin valmisperunalaatikko (se ajanpuute!) ja valmisrosolli (taas se ajanpuute!). Joskus on vaan ihan pakko luottaa siihen, että joku muukin osaa laittaa syötävää ruokaa. Pitää vaan yrittää valita mahdollisimman hyvä joku muu.

Kun illansuussa possunniska oli mittarin mukaan noin 80-asteista, se sai uuniin seurakseen perunalaatikon. Vähän yli 90-asteisena possu otettiin ulos uunista ja revittiin haarukoilla suussa sulaviksi riekaleiksi.


Liha ei ollut yhtään kuivunut ja maku oli ihan justiinsa sitä mitä pitikin. Uunivuoan pohjalla ei ollut juurikaan nestettä, mutta lihasta sulanutta possunrasvaa kyllä, riittävästi antamaan riekaleille sopivasti mehevyyttä ja M:n maustesekoitus taas kerran korosti possunlihan omaa makua erinomaisesti. Aika upeaa arkiruokaa?



Eihän kolme henkeä saa tuhotuksi kahta kiloa possunlihaa vaikka kuinka yrittäisi, joten seuraavana päivänä syötiin lämmitettyä nyhtöpossua eräänlaisena burgerina coleslawn kanssa ja loppu yritetään käyttää leikkeleenä voileipien päällä. Höpö ja Söpökin saivat maistipalan, kun olivat joutuneet koko eilisen iltapäivän haistelemaan uunista leijuvia ihania tuoksuja. Jotenkin tuli sellainen joulukinkku-deja-vu-olo. Mutta kun pulled porkia ei mitenkään voi tehdä vain pientä määrää… Ehkä valmistetaan tätä seuraavan kerran vasta kun tulee vähän isompi joukko syömään?


Coleslaw, kaalisalaatti talon tapaan

valkokaalia suikaleina
porkkanaa karkeana raasteena
punasipuli ohuina renkaina
hapanta omenaa karkeana raasteena
hiukan sitruunamehua
majoneesia maun mukaan

Majoneesia lukuun ottamatta kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja annetaan mehustua muutamien tuntien ajan. Majoneesi sekoitetaan salaatin joukkoon vähän ennen tarjoilua.


Ei kommentteja: