Hedelmäjäätelöpuikkoja

Miten pienet lapset saa syömään enemmän hedelmiä?

Soseutetaan ja jäädytetään ne hedelmät ensin ja tarjoillaan puikosta.

Onnistuin ostamaan Clas Ohlsonin myymälästä viimeiset jäätelömuotit, mutta kaupassa ei ollut yhtään pakettia ”varaosia”, puisia jäätelötikkuja. Siinä kun laitoin tilauksen Clasun nettikauppaan, yritin ensi hätään hankkia jäätelötikkuja jostain muualta, mutta se osoittautui helpommaksi sanoa kuin tehdä, sillä joka paikassa minulle tarjottiin eioota. Paitsi yhdessä askartelutarvikeliikkeessä, johon satuin (sillä hetkellä) ainoana asiakkaana.

Kiireinen(?) myyjä osoitti kauempana olevaa hyllyä ”niitä tikkuja on siinä toiseksi alimmalla hyllyllä” – pussillinen ohuita kahvinsekoitustikkuja ja toinen pussillinen jotain litteitä tulitikun mittaisia ”mihinihmeeseennniitäedesvoikäyttää” –tikkuja. Sitten havaitsin pari hyllyä ylempänä purkissa kappaleittain myytäviä litteitä puutikkuja, juuri oikean kokoisia ja muotoisia jäätelöpuikkoon ja jäin tuijottamaan epäuskoisena … 40 senttiä KAPPALE! Yksi pieni puinen jäätelötikku 40 senttiä?! Varmistin vielä myyjältä, onko asia näin ja sieltä kauempaa hän huuteli että jos niin lukee hyllynreunassa, ne maksavat 40 senttiä kappale. Ihmetykseni ja järkytykseni muuttuivat nauruksi, jolta naurultani hädin tuskin pystyin sanomaan näkemiin ja toivottamaan hyvää päivänjatkoa. Olen aina tiennyt, että askarteluliikkeillä on hyvät katteet, mutta että näin hyvät?! Ei taida Aarikan puuesineilläkään olla yhtä hyvää katetta ”puisen kappaleen hinnan suhde painoon ja työn määrään”? Olen todella väärällä alalla, olisi pitänyt perustaa askartelukauppa. Vrt Clas Ohlsonin paketti 48 puista jäätelötikkua hintaan 3,99 eli noin 8 senttiä kappale – tai toisesta nettikaupasta 24 kappaleen pakkaus muotoiltuja puisia kertakäyttöaterimia 4,90  eli sekin vain noin 20 senttiä per haarukka tai lusikka tai veitsi. No ei se mitään, jatketaan jätskipuikkokokeiluja kunhan Ohlsonin paketti saapuu, mutta sitä ennen ehdin valmistaa yhdet hedelmäiset jätskit olemassaoleviin tikkuihin.

Jätskipuikkoihin voi käyttää ihan mitä tahansa hedelmiä soseena. Minä käytin tällaisia:

Paljon raikkaita hedelmiä yhdellä kertaa

(6 jäätelöpuikkoa)

1 dl mustikoita

5 dl perattuja mansikoita

1 mango

3 kiiviä

(hiukan glukoosisiirappia jos haluaa makeutusta)

Tipauta muutama mustikka jätskimuotteihin. Soseuta loput mustikat ja lusikoi sose tasan jäätelömuotteihin. Leikkaa 6 mansikkaa puoliksi ja laita puolikkaat muotteihin. Soseuta loput mansikat ja lusikoi sose mansikoiden päälle. Kuori ja soseuta mango ja lusikoi mangososetta muotteihin. Kuori kiivit ja leikkaa yhdestä 6 ohutta viipaletta, jotka laitat muotteihin. Soseuta loput kiivit ja täytä muotit kiivisoseella. Laita muotit pakastimeen ja nauti seuraavana päivänä.

Jos hedelmiä haluaa makeuttaa, voi käyttää pienen määrän glukoosisiirappia, joka parantaa myös tällaisen jäätelön/jäädykkeen rakennetta.

Jäädytetyt soseet irtoavat helpommin muotista, jos huuhtelet muotin kylmällä vedellä juuri ennen täyttöä. Kun jätskipuikko tuntuu vielä siltikin vaikealta irrottaa, upota muotti hetkeksi lämpimään veteen ja yritä uudelleen.

Ahvenkukko revittyyn ruisleipään

Kun kävelee kauppahallin käytävää ja katse osuu kalatiskissä oleviin pieniin, sieviin, suomustettuihin ja perattuihin pannuahveniin, niin jalat vaan automaattisesti lakkaavat toimimasta. Aina. Vaikka päivän ateria-ainekset ovat jo kassissa, niin niitä ahvenia vaan pitää saada. Omat pienet onkiahvenet kävisivät erinomaisesti, mutta ensiksikin pitäisi mennä ongelle ja toiseksi saalis pitäisi suomustaa ja perata, ja se onkin työläämpi vaihe. Keskustelin valmistustavoista Herkkunuotan Tainan kanssa ja sain häneltä vinkin, että tällaisista pikkuahvenista voisi helpolla valmistaa ahvenkukon käyttämällä ruistaikinan asemesta kaupan valmista revittyä ruisleipää. Siis silleen vähän oikaisten. Mielenkiintoinen ajatus, jonka toteutin heti seuraavana päivänä.

Ahvenkukko revittyyn ruisleipään

500 g             perattuja ja suomustettuja pieniä ahvenia

500 g             mahdollisimman rasvaista siansivua, josta kamara on poistettu

2                    revittyä ruisleipää eli 4 puolikasta (sellaista isompaa pyöreää)

                      voita

                      suolaa

                      valkopippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita kukkotarpeisiin sopivan kokoiseen uunivuokaan riittävän iso pala paksua alumiinifoliota, jonka voit kukon latomisen jälkeen kääriä kukon ympärille. Laita pohjalle revittyä ruisleipää revitty puoli ylöspäin. Se imee paremmin kukon nesteet. Lado sen päälle siansivua. Pekoni ei ole tähän oikea aines, vaan siansivun tulee olla riittävän paksuina, n. 1 cm viipaleina. Mahdollisimman rasvainen kylki tekee kukosta mehevämmän. Mausta suolalla ja lado possun päälle kerros ahvenia. Mausta taas ripauksella suolaa ja valkopippurilla ja lado päälle uusi kerros siansivua. Taas varovasti suolaa ja sitten toinen leipäkerros jälleen revitty puoli ylöspäin.

                        

Tässä vaiheessa huomasin, että minulla oli liian vähän possunkylkeä tehdäkseni kerroksen siitä, joten päätin voidella leivän ja levitin voiviipaleita leipäkerroksen päälle. Jos possua on riittävästi, niin tähän tulee seuraavaksi possukerros ja maltillisesti suolaa. Sitten kerros ahvenia, suolaa ja valkopippuria. Kerros possua ja suolaa ja tämän päälle jälleen revittyä ruisleipää. Tällä kertaa revitty puoli voidellaan reilusti ja laitetaan alaspäin possun päälle. Kerrokset ovat siis alhaalta ylöspäin: folio, leipä, possu, ahven, possu, leipä, (possu), ahven, possu, ja leipä. Neljästä leivänpuolikkaasta tähän meni kolme kappaletta.

Folio käännetään koko komeuden päälle ja vuoka uuniin. Ostamissani kylkiviipaleissa oli vielä kamara paikoillaan, joten poistin sen ennen vuokaan laittoa. Asettelin nämä kamarasuikaleet rasvapuoli alaspäin päällimmäisen leivän päälle ennen paketin sulkemista. Ne antoivat lisää mehukkuutta kukolle. Ylimmän leivän päälle voi myös laittaa voiviipaleita tai voisulaa ennen paketointia.

Paistoaika kukolleni oli aluksi 1 tunti 200 ˚C, sitten 2 tuntia 150˚C ja sitten 2 tuntia 100˚C. Sen jälkeen sammutin uunin ja annoin uunin jäähtyä yhdessä kukon kanssa. Ihanat tuoksut levisivät keittiöön jo illalla, mutta maltoimme laittaa jäähtyneen kukon jääkaappiin tekeytymään ja avasimme sen seuraavana päivänä. Kun sitten avasimme kukon ja poistin kamarasuikaleet tehtävänsä tehneenä, niin totesimme että koostumus ja näkö, mutta ennen kaikkea maku, vastasivat tuoksua. Mietimmekin, että oikean kalakukon ruistaikinakuoresta ei millään saa näin ohutta, mehevää ja pehmeää, ja kuitenkin tässä oli ihan oikean oloinen, rukiisen herkullinen maku. Eikä kaivannut kyytipojakseen muuta kuin lasin maitoa.

Kannattaa kokeilla. Kukon kokoaminen kestää vain hetken ja loppu hoituu lähes itsestään. Toimii varmasti toki muikunkin kanssa.

Kakkua, melbaa, toscaa ja tuotetestausta omalla rahalla

Maalaustalkoiden grillattavista oli jäänyt muutama donitsipersikka sekä parin talkoolaisen yhteisestä synttärikakusta (vadelma-brita) pieni rasia tuoreita vadelmia, joille mietin sopivaa käyttöä. Näin marketissa Heirolin pakkauksen, joka sisälsi säädettävän kakkurenkaan. Näppärää, pitkä teräsliuska joka on kierretty rullalle. Se olisi mökkiolosuhteisiin aika mainio kapistus, jos sillä saa tehtyä aina sopivan kokoisen kakun ilman, että kaapissa tarvitsee olla useita kakkuvuokia. Lueskelin paketin kyljestä, että teräksistä rengasta voi käyttää niin eri kokoisten kakkupohjien paistamiseen kuin hyydykekakkujen kokoamiseen. Konepestävä ja kaikki ...? Ja niin paketti siirtyi ostoskoriini, kun muistin että David Lebovitzin blogissa juuri nyt oli hyvä hedelmä-toscakakun resepti (alkuperäinen resepti täällä).

Kakkurenkaassa arvelutti hiukan se, että rengas asetellaan suoraan leivinpaperoidun uunipellin päälle. Kun yritin sovitella rengasta pellille, se ei painunut peltiä vasten tasaisesti koko mitaltaan, vaan jäi aina kevyemmältä puoleltaan ilmaan – riippumatta siitä mihin ja miten päin tahansa asetin sen pellille. Uunipellissä ei siis ollut mitään vikaa. Reseptin taikina on onneksi aika tanakkaa tavaraa, ettei se ainakaan ihan heti falskaa renkaan alta karkuun? Kai?

Asetin teräsrenkaan reseptin mukaiseen 23 cm kokoon, voitelin sen ohjeen mukaan ja asetin leivinpaperoidulle uunipellille. Vatkasin kakkutaikinan ja levitin taikinan varovasti renkaan sisäpuolelle. Päällystin taikinan pinnan vadelmilla sekä persikoilla (klassinen melba), ripottelin viimeksi toscaseoksen ja lykkäsin kakun uuniin paistumaan 180 asteeseen. Mielenkiintoista.

Noin tunnin kuluttua otin kakun ulos uunista ja huomasin epäilysteni toteutuneen: kakkutaikina OLI valunut renkaan alta karkuun. Paljonkohan kakkua olisi ollut renkaan sisäpuolella, jos olisin tehnyt ohuemman taikinan, kuten tavallisen sokerikakkutaikinan? Ehkä vajaa puolet? Lisäksi kakku oli reunoiltaan paistunut oudosti eri tavalla kuin pitäisi. Ilmeisesti pinnoitettu leivinpelti kakun pohjalla varaa lämpöä erilailla kuin ruostumattomasta teräksestä valmistettu levy kakun reunoilla? Voisiko siinä olla syy epätasaiseen lopputulokseen? Irrotin renkaan paistamani kakun ympäriltä ja huomasin, että konepestävyydestä ei ole paljoa iloa, kun paistunutta taikinaa oli runsaasti myös teräsliuskojen välissä. Sinne ei yllä yksikään tiskikone ja homma meni käsin tiskaukseksi. No, oppirahat tuli maksetuksi, mutta ehkä tätä kakkurengasta voi käyttää jonkun hyytelökakun kokoamiseen? Kakkutaikinaa en kuitenkaan enää aio yrittää paistaa tämän kapistuksen kanssa. Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti ei ole totta. m.o.t. Kakut paistetaan edelleenkin sopivan kokoisessa irtopohjavuoassa, joka pitää taikinan vuoan sisäpuolella.

Mutta itse kakusta tuli hyvää, kiitos Lebovitzin reseptin, jota hiukan muokkasin käytettävissä oleviin aineksiin. Vadelmat antoivat kakulle raikkautta, donitsipersikat pehmeää makeutta, kardemumma teki makuun sopivaa potkua ja mantelitosca viimeisteli makuelämyksen. Paitsi että lämpimänä tarjoiltuna tämä olisi ehdottomasti pitänyt nauttia vaniljajäätelön kanssa.

Persikka-vadelma-toscakakku

pinta

150 g tuoreita vadelmia

4 donitsipersikkaa

tosca

85 g mantelilastuja

2 rkl vehnäjauhoa

60 g fariinisokeria

0,5 tl jauhettua kardemummaa

2 rkl voisulaa

kakkutaikina

115 g huoneenlämpöistä voita

150 g fariinisokeria

175 g vehnäjauhoa

0,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl ruokasoodaa

1,5 tl jauhettua kardemummaa

0,5 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

2 munaa (koko L)

125 g kermaviiliä

 Voitele halkaisijaltaan 23 cm irtopohjavuoka.

Halkaise donitsipersikat, poista kivet ja leikkaa puolikkaat vielä kahteen osaan. Valmista toscaseos sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Jätä päällysteet odottamaan ja laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Vatkaa voi ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe, ruokasooda, kardemumma, suola sekä vaniljasokeri. Lisää munat yksi kerrallaan voivaahtoon voimakkaasti vatkaten. Lisää sitten puolet jauhoseoksesta sekä puolet kermaviilistä ja vatkaa taikina sekaisin. Lisää loput jauhot sekä kermaviili ja sekoita taikina tasaiseksi. Älä sekoita liikaa. Nostele taikina voideltuun kakkuvuokaan ja tasoita pinta.

Asettele taikinan pinnalle vadelmat sekä persikkaviipaleet ja lopuksi peitä pinta toscaseoksella. Paista kakku 180 asteessa noin 55-60 minuuttia kunnes pinta on kauniin ruskea. Kokeile kypsyyttä puutikulla. Jos taikinaan painettuun tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on valmis. Tarjoile kakku hiukan lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Tätä kakkua tarjoilisin vaikkapa rapujuhlien jälkiruokana.