Portugalista takaisin Suomen arkeen

Lentokoneateria on, paitsi kevyt apu suurimpaan nälkään, myös laskeutumista loman tai muun mukavan reissun jälkeiseen arkeen. Paluu ulkomaisten lihapatojen (tai millaista ruokaa kukin sitten arvostaakin) äärestä takaisin arkiseen ruokailuun, työpaikkaruokaan, kouluruokaan, eineksiin, itse tehtyyn kotiruokaan, kuka mihinkin. Tämä oli bisnesluokan tarjoilua, ei huonoa, mutta ei nyt niin erityisen mieleenpainuvaakaan. Jälkiruoka vasemmalla ylhäällä oli ehkä eniten mainitsemisen arvoinen annos, kastanjavanukasta ja aniksella maustettua kermaista jugurttivaahtoa.

Sitten kun tullessa kotiin Suomeen jääkaapissa ei ole juuri muuta kuin valo, on pakko käydä kaupassa. Kulttuurishokki iskee kassalla miettiessä, mitä kaikkea samalla hinnalla olisi saanut Portugalissa. Oi kallis Suomenmaa…

Mitä makuja sitten kaipasi ollessaan poissa Suomesta?

Rukiin makua? Muutamassa kuukaudessa ei vielä ehtinyt muodostua kovin suurta ruisvajausta. Toisaalta pääsiäiseksi olisi voinut tehdä mämmiä, mutta ei ehkä kuitenkaan kahta ruokailijaa varten. Salmiakkia? Olenkohan minä edes oikea suomalainen, kun en himoitse salmiakkia koskaan eikä missään? Kyllä minä sitä syön jos tarjotaan, mutta enpä muista koska olisin itse ostanut. Lihapullia ja HooKoon sinistä? No ei ainakaan niitä. Vaikka kuinka yritän miettiä, en kaivannut siellä mitään erityisiä suomalaismakuja.  *edit* Mies tuossa aamiaista tehdessään ilmoitti ykskantaan, että jonkun pitäisi alkaa markkinoida Portugaliin suomalaista palvikinkkua :) Sitä kuulemma oli ikävä näinä kuukausina.

Ruoka-aineista piti tietysti muistaa että – toisin kuin Suomessa – portugalilaisissa raaoissa kananmunissa on mahdollinen salmonellavaara, joten niiden käsittelyssä piti aina olla vähän tarkempi, mutta ei se ollut ongelma. Paitsi ettei voinut laittaa pasta carbonaraa kun siihen tarvitaan raakaa keltuaista. Muutenhan portugalilaiset kananmunat ovat aivan huippuluokkaa niin maultaan kuin väriltäänkin. Kaikissa ruoka-aineissa oli myös nimenomaan Portugalille tyypillinen, maaperästä lähtöisin oleva ominaismaku, maitotuotteissa, munissa, kasviksissa, marjoissa. Kuten kaikkialla maailmassa on omansa. Joskaan muutaman viikon oleskelun jälkeen paikallismakua ei enää huomaa.

Portugalilaisten ruokakauppojen valikoimaa jäin kaipaamaan paljonkin, erityisesti liha- ja kalatiskejä. Kaikkein pienimmissäkin kaupoissa oli palveleva liha- ja kalatiski, mutta ei eineksiä. Pakasteita kyllä, mutta ei mikrossa lämmitettäviä valmisaterioita. Jos Portugalissa haluat syödä, valmistat itse ruokasi tai menet ravintolaan.

Monissa ruokablogeissa katsotaan eineksiä halveksivasti nenänvartta pitkin. Nehän ovat roskaruokaa uusavuttomille keittiöblondeille, ravintoasioista mitään ymmärtämättömille moukille tai muuten vain saamattomille? Vai ovatko? Täytyy ymmärtää että ruoka ja sen valmistaminen ei todellakaan kiinnosta kaikkia. Sen kokkaaminen tai lämmittäminen on joissain perheessä pakkopullaa joka vie aikaa muilta harrastuksilta ja monelle onkin pääasia vain se, että ruokaa on riittävästi. Epätrendikkäässä keittiössä ei kovin usein nähdä eineksiä, mutta joskus kuitenkin. Kaksi on ylitse muiden: Apetitin pakastepinaattikeitto, josta on todettu että omatekoisesta ei saa yhtään sen parempaa joten miksi nähdä vaivaa. Ja toisena Saarioisten perinteinen maksalaatikko, jota lämmitetään pienen voinokareen kanssa paistinpannulla aika ajoin kun oikea ruoanlaitto laiskottaa. Itse asiassa, kun on ollut kolme kuukautta ilman maksalaatikkoa, sitä oli ihan pakko käydä hakemassa naapurikaupasta ja lämmittää kotiintuloateriaksi. Nam!

Vapuksi yritetään keksiä taas jotain itse tehtyä ruokaa.

Saarioisten perinteinen maksalaatikko :-)

Hyllynpyyhkeistä improvisoitu katkarapu-ananasrisotto

Parina viimeisenä Portugalin viikkona ollaan kovasti yritetty tyhjentää jääkaappia ja kaappeja näiden muutaman kuukauden aikana hankituista elintarvikkeista ettei ruokaa menisi hukkaan. Toissapäivänä lahjoitimme ihanalle siivoojallemme hyllyllisen mausteita lukuunottamatta suolaa, pippureita ja soijakastikepulloa, eikä pakastimessakaan ole enää muuta kuin paketti katkarapuja. Iltapalaksi voi nakerrella persilja-rosmariini-valkosipulikeksejä ja kahvin kanssa on vielä jokunen digestivekeksi. Kiitettävästi siis ollaankin onnistuttu tyhjentämisessä, sillä tänään keittiöstä löytyi ainekset pariin aamiaiseen ja katkarapu-ananasrisottoon eikä sitten juuri muuhun. Onneksi kuitenkin löytyi, sillä yllätykseksemme tänään on Portugalissa kansallinen ”bank holiday”, neilikkavallankumouksen (Revolução dos Cravos) vuosipäivä, ja kaikki kaupat kiinni. Huomenna voi käydä ravintolassa syömässä ja myöhään lauantaina lennetään jo takaisin Suomeen.

Vielä siis yksi katkarapuruoka…

Improvisoitu katkarapu-ananasrisotto

2 rkl oliiviöljyä

1 pieni salottisipuli

1 valkosipulinkynsi

2 dl risottoriisiä (arborio)

1 dl kuivaa valkoviiniä

4 dl vettä

1 äyriäisliemikuutio (tai kanaliemikuutio)

1 rkl soijakastiketta

1 dl raastettua parmesaania

1 pieni tölkki ananasta

250 g isoja katkarapuja (pakaste)

suolaa ja mustapippuria myllystä

ripaus piripiriä

2 rkl silputtua lehtipersiljaa

1 rkl silputtua ruohosipulia

Sulata pakastetut katkaravut. Pilko salottisipuli ja valkosipuli ihan pieniksi paloiksi. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja kuullota sipuleita siinä miedolla lämmöllä pari minuuttia. Lisää riisi ja sekoittele niitä öljyssä kunnes riisit ovat läpikuultavia. Lisää valkoviini ja hämmennä kunnes kaikki neste on imeytynyt riiseihin. Lisää 2 dl vettä ja liemikuutio pieninä muruina. Hämmentele kunnes neste on imeytynyt. Lisää ananastölkin mehu ja loput vedestä ja keittele risottoa kunnes neste on pääosin imeytynyt ja riiseissä on vielä hivenen puruvastusta. Lisää lopuksi soijakastike, pieniksi paloiksi leikatut ananakset, parmesaaniraaste sekä katkaravut ja kääntele risottoa kunnes katkaravut ja ananaspalat ovat lämmenneet. Viimeistele persiljalla ja ruohosipulilla sekä maun mukaan suolalla, mustapippurilla ja piripirillä.

Kylmä avokado-katkarapukeitto

Viikon hedelmä 17/52:  avokado

Vielä muutamia vuosia sitten avokado, ainakin kypsä ja syötäväksi kelpaava avokado, oli harvinainen näky suomalaisen ruokakaupan hedelmätiskillä. Onneksi tilanteeseen on tullut parannus, koskapa avokadosta on moneksi. Jotkut väittävät, että kuumentamista se ei siedä, sillä silloin muodostuu makua pilaavia yhdisteitä (?) mutta kai se on jonkinlainen makuasia.

”Kotimaiset kasvikset” kertoo avokadosta näin:

Avokado on muodoltaan päärynämäinen kasvis, jonka kuori on nahkamainen. Kuori voi olla kiiltävä taikka rosopintainen, eikä sitä syödä. Kuoren väri vaihtelee lajikkeen mukaan vaalean vihreästä tummaan, lähes mustaan vihreään. Keskiosassa on suuri siemen, joka poistetaan ennen syöntiä. Avokadossa on kasvikseksi paljon energiaa, sata grammaa avokadoa sisältää 219 kilokaloria.

Avokado syödään aina kypsänä, jolloin sen pinta antaa periksi painettaessa. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä avokado on herkkä paineluille. Avokadon voi kypsyttää muovipussissa huoneenlämmössä muutamassa päivässä. Avokadon hedelmäliha tummuu nopeasti kuorimisen jälkeen, mutta tummumista voi estää valelemalla sitruuna- tai limettimehua hedelmänlihaan.

Kylmä avokado-katkarapukeitto (kahdelle tai alkuruoka neljälle)

* keittoon

1 iso tai 2 pientä kypsää avokadoa

1 limetin mehu

5 dl jääkylmää äyriäislientä

150 g creme fraichea

1 valkosipulinkynsi ohuina viipaleina

hiukan suolaa

rouhittua valkopippuria

ripaus piripiriä tai cayennea

hyppysellinen mustapippurirouhetta

16 isoa katkarapua paloina

2 rkl ruohosipulisilppua

* koristeeksi

50 g creme fraichea

4 peperonia ohuina viipaleina

4 isoa katkarapua

hiukan silputtua ruohosipulia

1 limetti lohkoina

Sekoita keskenään kaikki keiton ainekset (aina parempi jos katkaravut sattuisivat olemaan chili-valkosipulimarinoituja) ja soseuta keitto blenderissä tai sauvasekoittimella. Jaa keitto annoskulhoihin, koristele ja nauti heti.

Kuten kuvista näkyy, keitto on aika paksua. Jos ohuempi keitto tuntuu paremmalta, äyriäisliemen määrää voi lisätä desillä tai parilla. Silloin keiton voi tarjoilla vaikka juomana suolalla (ja chilillä) reunustetusta cocktaillasista ja nostaa katkaravut lasin reunalle limettiviipaleen viereen.

Tai ainahan voi valmistaa aperitiiviksi oikean avokadomargaritan.

Avokadomargarita

* drinkit kahdelle 
1 kypsä avokado
10 cl limettimehua
4 dl jäämurskaa
1 rkl agavesiirappia
8 cl tequilaa
4 cl triple seciä
3 korianterinoksaa
* koristeeksi
3 limettilohkoa
1 rkl hienoa suolaa
ripaus chilijauhetta

Kostuta lasien reuna yhdellä limettilohkolla. Ripottele suola ja chili lautaselle ja kasta lasin reuna suolaseokseen. Anna kuivua hetken aikaa.
Kaada kaikki juoman ainekset blenderin kannuun ja aja seos tasaiseksi. Jaa drinkki laseihin ja koristele limettilohkolla.