Osaisiko joku selittää?

Jo (ainakin) toista vuotta Suomessa kevätsipulit on paikoin pakattu kuten kuvassa, että sipuleiden juuret on leikattu poikki. Ulkomaisia kevätsipuleita en ole koskaan nähnyt käsiteltävän näin.

Käyttäjän kannalta juuresta poikki leikatut sipulit vaikuttavat hyvin epämääräisiltä ja suorastaan epäilyttäviltä sekundatuotteilta, koska sipulien kerrokset alkavat tällaisella käsittelyllä vetäytyä toisistaan ja sipulien ulkomuoto muuttuu jokseenkin luotaantyöntäväksi. Jotenkin tuntuisi siltä, että myös pilaantumista aiheuttavat mikrobit pääsisivät helpommin sipulin sisään, kun sipulin juuri on leikattu? Olen yrittänyt saada selville, miksi kotimaiset kevätsipulit leikataan näin ennen pakkaamista, mutta vielä en ole saanut kunnollista vastausta. Onko kenelläkään ehdottaa hyvää selitystä miksi tällaiseen leikkaamiskäytäntöön on päädytty?

Pussi sisältää kolme rähmittyä suomalaista kevätsipulia

EDIT  8.1.2016   kuva alla:

TÄTÄ minä kutsun kevätsipuliksi (ostopaikka Citymarket)
tuoretta ykköslaatua, hinta €1,49/nippu:

Silli à la Russe

Klassikkoruoka – Silli à la Russe – on kiva katseenvangitsija pikkujoulun iltapalapöytään. Se maistuu hyvältä myös sunnuntaiaamuna, jos vaikka pikkujoulun taksijonossa on sattunut menemään pitkälle aamuyöhön. Ja kuten tunnettua, silli janottaa, jolloin siitä saa hyvän syyn nauttia lisää virvokkeita. Sillinä voi käyttää hyvin liotettua suolasilliä, mutta matjessillifilee taitaa olla enemmän suomalaiseen makuun. Me olemme tykästyneet Monarch –ravintolafileisiin, joten niistä syntyi tämä silli à la Russe. Emme anna reseptissä tarkkoja paino- tai kappalemääriä, ainoastaan ainesluettelon, jota jokainen voi muokata ruokailijoiden määrän mukaan. Sillin kanssa tarjoilimme pieniä keitettyjä perunoita, mallasleipää sekä smetanakastiketta.

Silli à la Russe

ruodottomia sillifileitä (Monarch ravintolafilee)

kovaksikeitettyjä kananmunia, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna

venäläisiä suolakurkkuja pieninä kuutioina

etikkapunajuuria pieninä kuutioina

punasipulia pieninä kuutioina

pieniä kapriksia

tilliä

kastike

smetanaa

kuohukermaa

Leikkaa silli suupalan kokoisiksi viipaleiksi. Asettele laakealle tarjoiluvadille ensin sillinpalat riviin keskelle ja sillin molemmin puolin muita pieniksi pilkottuja aineksia. Viimeistele sillivati tillisilpulla.

Valmista kastike ohentamalla smetana kuohukermalla sopivan juoksevaksi.

Ruijanpallas on "vähän komeampi kampela"

Viikon kala ja samalla kalajuttu löytyi TS Ruoka -sivustolta ja Ilta-Sanomien Ruokalasta. Turun Kauppahallin kalaliike Herkkunuotta oli onnistunut saamaan Kööpenhaminan kalahuutokaupasta Norjassa siimalla pyydetyn ruijanpaltaan, jolla oli painoa kunnioitettavat 156 kg. Viljellyt kalat ovat ”vain” noin 30-kiloisia, mutta kampelan sukuinen ruijanpallas voi meressä kasvaa jopa kolmemetriseksi ja yli 300-kiloiseksi. Melkoisia vonkaleita. Linkeistä löytyy kuvia ja tarinaa kalasta.

Kuvittele tämän kalan pituudeksi kolme metriä ...     Kuva: Wikipedia

Viikon kala     32/33    Ruijanpallas

ruijanpallas    Hippoglossus hippoglossus

Tämä harvinainen herkku ei todellisessa elämässä ollut edes viikon kala, sillä se oli myyty viimeistä palaa myöten jo torstaina. Ehdin nippa nappa ajoissa paikalle, ja sain ostettua puolisen kiloa tätä meidän keittiössämme ennen näkemätöntä herkkua. Aikaisemmin kovinkin yleisestä ja tärkeästä ruokakalasta on tullut harvinaisempi ilmestys kalakaupassa, mutta edelleen se on erittäin arvostettu raaka-aine.

Ruijanpallas on melko miedon makuinen ja ajatuksemme oli antaa kalan oman maun tulla esille peittämättä sitä millään kuorrutteilla tai marinadeilla. Samaa mieltä asiasta kysyttynä olivat Herkkunuotan kala-ammattilaisetkin, ja päädyin tähän vaihtoehtoon.

Timjamivoissa paistettu ruijanpallas

500 g                                   ruijanpallasta

reilusti                                voita

1                                          murskattu valkosipulin kynsi

3-4                                      timjaminoksaa

Laita ensin vähän voita pannulle ja ota nopeasti kuumalla pannulla kaunis väri kalalle. Lisää voita, timjaminoksat sekä murskattu valkosipulin kynsi ja valele kalaa voilla jatkuvasti. Jos kalanpala on paksumman puoleinen, voit ruskistamisen ja mausteiden lisäämisen jälkeisen valelun perään laittaa sen 100 ˚C uuniin paistolämpömittarin kanssa ja ottaa sen ulos, kun sisälämpötila on 42 – 43 astetta. Sen ei tulisi nousta yli 45 asteen. Jos kypsennät pelkästään pannulla, niin voit silti käyttää paistolämpömittaria, jotta kala ei kypsy yli.

Herne- ja purjopyree

200g                                    pakasteherneitä

1                                          pieni purjo

                                            voita

loraus                                  kuivaa valkoviiniä

1,5 dl                                  kuumaa vettä

                                            valkopippuria myllystä

                                            merisuolaa myllystä
                                            sitruunamehua                               

Kuumenna paistinpannulla voi ja kuullota siinä viipaloitu purjo. Lorauta valkoviini pannulle ja anna kiehua lähes pois. Lisää herneet ja kuuma vesi. Kun neste pannulla kiehuu, niin alenna lämpöä ja anna kiehua 5 - 8 minuuttia, kunnes puolet nesteestä on haihtunut. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla ja kaada seos monitoimikoneeseen. Soseuta se makusi mukaan karkeaksi tai sileäksi.

Uunitomaatteja ja pinaattia

kourallinen                         uunikuivattuja tomaatteja

80 g                                     pinaattia

puolikas                              salottisipuli

puolikas                              valkosipulin kynsi
                                            sitruunamehua

Kuumenna oliiviöljy paistinpannulla ja kuullota siinä hienonnettu salottisipuli sekä hienonnettu valkosipuli. Lisää pinaatti ja anna sen pehmetä. Mausta tilkalla sitruunamehua. Tarjoiltaessa asettele pinaatti lautaselle ja sen päälle uunikuivatut tomaatit.

Tarjoile pienten, kokonaisena paistettujen perunoiden ja edellä kerrottujen lisäkkeiden kera.

Jälkikaneettina voisin todeta, että ruijanpallas oli erittäin hyvää, joskin hyvin miedon makuista, eikä siitä syystä (valitettavasti) mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Kokeilu on kuitenkin suoritettu ja raaka-aine hyväksi havaittu. Jos tällaista joskus vielä sattuu kalatiskistä löytymään, voisi ostaa toistekin ja kokeilla jollain erilaisella reseptillä. Joka tapauksessa ruijanpaltaan maku on niin mieto, että se ei kestä kovin voimakkaita mausteita tai lisukkeita etteivät ne peitä liikaa kalan makua.