Laskiaisen (ja loppiaisen)
aikoihin meillä on aina porissut iso padallinen hernekeittoa eikä tämäkään
vuosi tee poikkeusta. Perinteeseemme kuuluu kunnon saunapalvatun porsaanpotkan
käyttö - sellaisen tummapintaisen, ei
kullankeltaisen. Kymmenen litran kattilamme asemesta käytin nyt haudutuspataa,
jonka kokonaistilavuus on 3,5 litraa. Keittoa siis valmistuu vähemmän mutta
kuitenkin määrä, joka kahden hengen taloudessa kuluu kahdella aterialla.
Ehdoton plussa tällä tavalla valmistettaessa on sen huolettomuus. Ei tarvitse
hämmennellä kattilaa kiehumista odotellessa eikä myöskään mahdollista pohjaan
palamista. Ken on joskus maistanut ja haistanut pohjaan palanutta hernerokkaa
tietää, että sitä makua kunnon soppa ei kaipaa. Aikaa tämäkään menetelmä ei
säästä, mutta ruoka tulee kuin itsestään lähes huomaamatta, ellei keittiöstä
tulvivaa tuoksua lasketa. Perusrokassa ei kovinkaan paljon erilaisia
variaatioita ole. Tekniikan oppimiseksi lukaisin Campasimpukan sekä
Sauvajyväsen kokemuksista ja sitten, niin kuin aina ennenkin, laitoin
”keittokirjan” kiinni ja tein niin kuin itsestäni hyvältä tuntui.
Hernekeitto
haudutuspadassa
500 g kuivattuja
herneitä
1 savupotka
1 sipuli
2 laakerinlehteä
1 tl kuivattua
meiramia
10 kokonaista
maustepippuria
1 tl hienoa
merisuolaa
1,5 l vettä
Huuhtelin herneet ja laitoin ne illalla likoamaan
kylmään veteen. Aamulla valutin veden pois ja kaadoin herneet haudutuspataan.
Lihakauppias oli pyynnöstäni sahannut savupotkan pitkittäin ja poikittain
neljään osaan. Ostamani potka oli vanhasta muistista kookas ja huomasin, että
pienen pieneen pataani sainkin sopimaan vain kolme palaa neljästä. Potka painoi
1,2 kg. joten ensi kerralla valitsen hieman pienemmän potkan. Pyyhin potkan
pinnalta pois sahauksessa syntyneen luujauhon ja laitoin palat pataan. Kuorin
ja lohkoin sipulin kuuteen osaan ja asettelin lohkot pataan. Lisäsin
laakerinlehdet, meiramin, pippurit sekä suolan ja kaadoin veden pataan. Kaikki
ainekset olivatkin padassa eikä sinne olisi enempää mahtunutkaan. Maksimiannos
3,5 litran padalle, siis.
Aluksi teho suurelle asentoon high, jotta vesi keitto
kuumenee ja kypsyminen pääsee hyvin käyntiin. Annoin tehon olla isommalla 3
tunnin ajan ja pienensin sen sitten pienemmälle teholle low. Kypsensin keittoa
tällä teholla 7 tunnin ajan. Koko kypsymisen aikana sekoitin keittoa lusikalla
vain kaksi kertaa enkä tiedä, oliko edes se tarpeellista. Pienensin tehon
lämpimänä pidoksi. Nostin tässä
vaiheessa jo hyvin luistaan irronneen potkan reikäkauhalla padasta ja erottelin
kamarasta ja luista lihanpalat, jotka laitoin takaisin pataan. Sitten keitto
olikin valmista nautittavaksi. Tummaa leipää ja juustoa viereen ja aito
suomalainen perinneherkku on valmis.
Ensi kerralla tiedän, että keitto ei todellakaan
kaipaa vahtimista, joten sen voi jättää kypsymään omia aikojaan. Näin varsin
akuutin sähkön siirtohinnan nousukohun aikana on hyvä huomata, että esimerkiksi
oman haudutuspatani nimellisottoteho on vain 180W, joten pitkästä
kypsymisajasta huolimatta sähkölasku muihin kypsennystapoihin verrattuna (aitoa
leivinuunia lukuun ottamatta) pysyy paljon kohtuullisempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti