Maailman helpoin kotitekoinen hernekeitto (haudutuspadassa)

Laskiaisen (ja loppiaisen) aikoihin meillä on aina porissut iso padallinen hernekeittoa eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta. Perinteeseemme kuuluu kunnon saunapalvatun porsaanpotkan käyttö  - sellaisen tummapintaisen, ei kullankeltaisen. Kymmenen litran kattilamme asemesta käytin nyt haudutuspataa, jonka kokonaistilavuus on 3,5 litraa. Keittoa siis valmistuu vähemmän mutta kuitenkin määrä, joka kahden hengen taloudessa kuluu kahdella aterialla. Ehdoton plussa tällä tavalla valmistettaessa on sen huolettomuus. Ei tarvitse hämmennellä kattilaa kiehumista odotellessa eikä myöskään mahdollista pohjaan palamista. Ken on joskus maistanut ja haistanut pohjaan palanutta hernerokkaa tietää, että sitä makua kunnon soppa ei kaipaa. Aikaa tämäkään menetelmä ei säästä, mutta ruoka tulee kuin itsestään lähes huomaamatta, ellei keittiöstä tulvivaa tuoksua lasketa. Perusrokassa ei kovinkaan paljon erilaisia variaatioita ole. Tekniikan oppimiseksi lukaisin Campasimpukan sekä Sauvajyväsen kokemuksista ja sitten, niin kuin aina ennenkin, laitoin ”keittokirjan” kiinni ja tein niin kuin itsestäni hyvältä tuntui.

Hernekeitto haudutuspadassa

500 g             kuivattuja herneitä

1                    savupotka

1                    sipuli

2                    laakerinlehteä

1 tl                kuivattua meiramia

10                  kokonaista maustepippuria

1 tl                hienoa merisuolaa

1,5 l               vettä

Huuhtelin herneet ja laitoin ne illalla likoamaan kylmään veteen. Aamulla valutin veden pois ja kaadoin herneet haudutuspataan. Lihakauppias oli pyynnöstäni sahannut savupotkan pitkittäin ja poikittain neljään osaan. Ostamani potka oli vanhasta muistista kookas ja huomasin, että pienen pieneen pataani sainkin sopimaan vain kolme palaa neljästä. Potka painoi 1,2 kg. joten ensi kerralla valitsen hieman pienemmän potkan. Pyyhin potkan pinnalta pois sahauksessa syntyneen luujauhon ja laitoin palat pataan. Kuorin ja lohkoin sipulin kuuteen osaan ja asettelin lohkot pataan. Lisäsin laakerinlehdet, meiramin, pippurit sekä suolan ja kaadoin veden pataan. Kaikki ainekset olivatkin padassa eikä sinne olisi enempää mahtunutkaan. Maksimiannos 3,5 litran padalle, siis.

Aluksi teho suurelle asentoon high, jotta vesi keitto kuumenee ja kypsyminen pääsee hyvin käyntiin. Annoin tehon olla isommalla 3 tunnin ajan ja pienensin sen sitten pienemmälle teholle low. Kypsensin keittoa tällä teholla 7 tunnin ajan. Koko kypsymisen aikana sekoitin keittoa lusikalla vain kaksi kertaa enkä tiedä, oliko edes se tarpeellista. Pienensin tehon lämpimänä pidoksi.  Nostin tässä vaiheessa jo hyvin luistaan irronneen potkan reikäkauhalla padasta ja erottelin kamarasta ja luista lihanpalat, jotka laitoin takaisin pataan. Sitten keitto olikin valmista nautittavaksi. Tummaa leipää ja juustoa viereen ja aito suomalainen perinneherkku on valmis.

Ensi kerralla tiedän, että keitto ei todellakaan kaipaa vahtimista, joten sen voi jättää kypsymään omia aikojaan. Näin varsin akuutin sähkön siirtohinnan nousukohun aikana on hyvä huomata, että esimerkiksi oman haudutuspatani nimellisottoteho on vain 180W, joten pitkästä kypsymisajasta huolimatta sähkölasku muihin kypsennystapoihin verrattuna (aitoa leivinuunia lukuun ottamatta) pysyy paljon kohtuullisempana.