Toinen
käsi kipsissä on opettanut näkemään, mihin kaikkeen sitä oikein tarvitaankaan
kahta kättä. Onneksi kipsissä on vasen käsi, eikä se oikea käyttökäsi. Ja onneksi M on ollut hyvin avulias,
mutta ei hänkään voi olla kotona 24/7 minua nyt passaamassa. Tätä riesaa kestää vielä muutamia viikkoja. Tapaturmapolin lääkäri totesi, että mieluummin kuitenkin liukastuu niin, että ottaa vastaan kädellään kuin naamallaan. Värttinäluun murtuminen on vaivana siitä helpoimmasta päästä.
Olen
joskus ihmetellyt, miten oikeat kokit osaavat rikkoa ja tyhjentää munan yhdellä
kädellä. Nyt pääsin kokeilemaan sitä puoliksi pakosta. Rikkominen onnistui
hyvin, mutta sitten kun sisältö piti valuttaa kulhoon, se ei ollutkaan enää
yhtään niin helppoa. Veitsellä leikkaaminen on hankalaa yhdellä kädellä, mutta
onneksi on sakset. Parista kananmunasta, kermatilkasta ja pakastekatkaravuista
tulee nopea lounas. Vielä kun jääkaapissa oli pari kevätsipulia (ne
saksittavat), ei tarvinnutkaan lähteä räntäsateessa ruokakauppaan.
Niin, miksi oikeastaan pitää tehdä ruokaa itse, kun kauppojen hyllyt notkuvat valmiita muoviin ja suojakaasuun pakattuja einesruokia, joita voi lämmittää? Olen antanut einesannoksille vuosien varrella muutamankin mahdollisuuden ja pettynyt joka kerta. Nekin, jotka oletusarvoltaan ovat ns "parempia" ruokatehtaita, osaavat tehdä eineksistään ihan kaameaa kuraa. Mikä mauste tai lisäaine sen selvästi erottuvan einesmaun mahtaakaan tehdä? Vai onko kyseessä jokin tietty valmistusmenetelmä? Vai muuten vain annoksen erityisen pitkä säilytysaika? Vai nämä kaikki yhdessä? Minua saa sanoa nirsoksi, mutta minulle ruoka ei ole pelkkää pakollista polttoainetta. Suostun kyllä syömään Apetitin pakastepinaattikeittoa ja Saarioisten perinteistä maksalaatikkoa, mutta en juuri muuta ja jos saa valita, nekin ruoat ovat parempia kotitekoisina.
Niin, miksi oikeastaan pitää tehdä ruokaa itse, kun kauppojen hyllyt notkuvat valmiita muoviin ja suojakaasuun pakattuja einesruokia, joita voi lämmittää? Olen antanut einesannoksille vuosien varrella muutamankin mahdollisuuden ja pettynyt joka kerta. Nekin, jotka oletusarvoltaan ovat ns "parempia" ruokatehtaita, osaavat tehdä eineksistään ihan kaameaa kuraa. Mikä mauste tai lisäaine sen selvästi erottuvan einesmaun mahtaakaan tehdä? Vai onko kyseessä jokin tietty valmistusmenetelmä? Vai muuten vain annoksen erityisen pitkä säilytysaika? Vai nämä kaikki yhdessä? Minua saa sanoa nirsoksi, mutta minulle ruoka ei ole pelkkää pakollista polttoainetta. Suostun kyllä syömään Apetitin pakastepinaattikeittoa ja Saarioisten perinteistä maksalaatikkoa, mutta en juuri muuta ja jos saa valita, nekin ruoat ovat parempia kotitekoisina.
Pikainen
katkarapumunakas
2 munaa
2 rkl kermaa tai vettä
ripaus suolaa ja mustapippuria
nokare voita
iso kourallinen pakastekatkarapuja
pari kevätsipulia ohuina viipaleina
Vatkaa kulhossa sekaisin munat, kerma ja mausteet.
Sulata teflonpannulla voi, kaada siihen munamassa, sekoittele paistinlastalla
matalalla lämmöllä ja kun munakas alkaa olla reunoilta hiukan hyytynyt, ripottele
siihen jäiset katkaravut ja kevättsipulit. Laita paistinpannulle kansi päälle
ja odota hetken aikaa kunnes katkaravut ovat sulaneet ja lämmenneet. Taita
munakas ja liu’uta se lautaselle. Saaristolaisleipä sopii katkarapumunakkaan
kaveriksi.
Tällä tavalla katkarapumunakkaasta tulee todella mehevä.
2 kommenttia:
Liityn einesnirsojen kerhoon. Mulle kelpaa vain Kivikylän purkkihernekeitto.
Sitä hernaria pitää maistaa sitten joskus, kun nämä nykyiset kotitekoiset loppuvat pakkasesta. Kivikylän makkarat ovat ainakin laatutavaraa.
Lähetä kommentti