Koska Joulupukki toi meille jo hyvissä ajoin ennen joulua toivomamme sirkulaattorin, joka ei siis ole moottorisahamurhaajan sofistikoidumpi väline, vaan nykyaikaiseen ammattikeittiöön kuuluva ”välttämättömyyslaite”, käytin sitä pikkujouluisen kalkkunamme valmistukseen. Kokonaisen tipun sijaan kypsensin yhden luuttoman ja nahattoman rinnan toiveenani saada siitä aikaan mehevä ja maukas pääateria.
Alkuvalmisteluina tein pääosin amerikkalaislähteitä netistä selaillen (siellähän kalkkuna on sikäläisen kiitospäiväperinteen vuoksi monien bloggaajien ja kokkaajien käyttämä raaka-aine) testikalkkunallemme siiderimarinadin yhdistellen oman makumuistini mukaan eri reseptien aineksia seuraavasti:
Siiderimarinadi
1
l omenasiideriä
1/4
dl karkeaa suolaa
1
rkl ruokosokeria
20 tuoreen salvian lehteä
20 mustapippuria
2 laakerinlehteä
2 kanelitankoa
1 tähtianis
Laitoin
kaikki marinadin ainekset kattilaan ja kuumensin sen kiehuvaksi sekoittaen
niin, että kaikki sokeri ja suola liukenivat nesteeseen. Nostin kattilan
jäähtymään ensin huoneenlämpöiseksi ja sitten jäähdytin marinadin
pakasterasiassa jääkaappikylmäksi. Laitoin kalkkunanrinnan sopivan suuruiseen
suljettavaan pakastepussiin. Pussin laitoin kulhoon ja kaadoin marinadiliemen
pussiin niin, että kalkkuna peittyi. Pyrin poistamaan pussista ilman
mahdollisimman hyvin ja laitoin kalkkunan kulhoineen jääkaappiin, jossa se ehti
palella noin 18 tuntia, kunnes oli aika päästä lämpimään kylpyyn. Hieman
lyhyempikin aika olisi riittänyt, mutta marinoisin kuitenkin ainakin 8 tuntia.
Kalkkunan kypsennys sous vide
1 kpl marinoitu luuton ja nahaton kalkkunanfilee
( 1,2 kg – niitä on olemassa huomattavasti eri kokoisia)
1
tl korianterin siemeniä
1/2
tl karkeaa merisuolaa
1
tl kokonaisia
mustapippureita
1-2
rkl jääkaappikylmää ankanrasvaa
Nostin
kalkkunan pois marinadista ja taputtelin sen kuivaksi molemmin puolin ja
hieroin kalkkunan pinnalle morttelissa rouhitun suolan, korianterinsiemenien ja
mustapippurin sekoitusta. Laitoin rinnan vakuumipussiin ja se sai kaverikseen
ruokalusikallisen ankanrasvaa. Ankanrasva ei saa olla juoksevaa, koska
kotikäyttöön tarkoitetut vakumointilaitteet (kyllä – pukki toi meille myös sellaisen :) ja neste eivät sovi yhteen, joten käytin jääkaappikylmää ja näin
ollen kiinteää rasvaa. Ankanrasvan voinee korvata tosi kylmällä voilla. Rasvan
tarkoitus on mehevöittää muuten rasvatonta ja kuivaa kalkkunaa.
Tavoitesisälämpötila
fileelle oli 64˚C. Säädetyn ajan kuluttua poistin kalkkunamme kylvystä ja
avasin pussin. Kokeilin mittarilla sisälämpötilaa ja se oli tasan toivomani
64˚C.
Taputtelin
linnun kuivaksi ja ruskistin sille nopeasti tosi kuumalla pannulla vähän väriä
pintaan. Totesimme molemmat, että tämä oli mehevintä kalkkunaa, jota koskaan
olimme saaneet. Näin kypsennettynä voi ajatukset kuivasta kalkkunasta unohtaa.
Pussiin
jäänyttä nestettä voi suurustaa jauhoilla kastikkeeksi ja lisätä siihen vettä
ja kermaa. Kalkkuna ja sen pintamausteet ovat jo maustaneet kastikkeen. Lanttulaatikko oli näin valmistetulle kalkkunalle ihan täydellinen makupari.
4 kommenttia:
Sous videe olis kiva kokeilla. Keittiökapineet ei tälläkään hetkellä mahdu keittiöön, joten en ehkä hommaa yhtään ylimääräistä härveliä.
Tuliskohan tuosta mitään, jos lämpömittarin kanssa koittais saada kattilassa veden suunnilleen oikeaan lämpötilaan ja muka-vakumois ikean pakastuspussiin...
Voisi tietenkin kokeilla uunissa miten jonkin lämpöinen vesi pysyy siellä lämpötilassaan. Kattilaan vaikka 60-asteista vettä, paistilämpömittari kattilaan ja kattila uuniin 60 asteeseen. Sitten puolen tunnin välein katsomaan mitä mittari näyttää? Jos lämpötila pysyy vakiona, sitä voisi kokeilla käyttää sous videnä.
Seuraava kokeilu siten, että vedessä on vakuumipussissa jotain lihaa tms. Mukavakumointi pakastepusseilla onnistuu kyllä, vaikka ihan kaikkea ilmaa sieltä ei saakaan imetyksi pois. Lämpötiloja ja kypsennysaikoja löytyy sous vide laitteiden sivuilta.
Laitahan blogiisi kertomusta aiheesta, jos päätät kokeilla.
Täytyy kokeilla, kun kotiin kerkeen. Äiti ei oikein tykkää näistä mun viikon parhaista ideoista, saatikka niiden toteutuksesta omassa keittiössään.
Joskus yritin noudattaa jotain ohjetta, missä kypsennettiin kalaa pussissa vesihauteessa. Se pussi ei ainakaan ollut vesitiivis. Lopputulos oli keitettyä lohta, kun pussi oli hetken päästä puolillaan vettä. Ei sekään pilalle mennyt tai pahaa ollut, mutta ei myöskään onnistunut.
Tekevälle sattuu :) Käytä niitä Ikean pusseja kun niissä on hyvä tuplasuljinsysteemi. Sitten vielä kiinnität pussin yläreunastaan jollain klipsulla (ostopaikkoja clas olson & muut rautakaupat) kattilan reunaan niin, ettei pussin suu missään vaiheessa pääse pulahtamaan vedenpinnan alapuolelle. Pitäisi toimia.
Lähetä kommentti