Streat Helsinki, ruusut ja risut

Streat Helsinki tuli, oli ja meni. Mitä jäi käteen tästä katuruokatapahtumasta, mikä onnistui loistavasti ja missä oli parantamisen varaa.

Ainakin tapahtuman etukäteismarkkinointi onnistui suorastaan yli odotusten. Luin jostain, että järjestäjät odottivat paikalle noin kymmentätuhatta henkeä nauttimaan katuruoasta. Tosiasiassa meitä taisi olla torin tienoilla ainakin kolminkertainen määrä väkeä, ellei enemmänkin. Laskikohan kukaan, mikä oli todellinen yleisömäärä? Aurinkoisella säälläkin oli oma vaikutuksensa tapahtuman suosioon. Katukeittiöiden ruokatarjonta vaihteli laidasta laitaan pulled pork burgereista hamppupurilaisiin ja ruotsalaisesta sillirieskasta rikkaisiin ritareihin niin, että jokainen varmasti löysi sieltä jotain mieleistään syötävää.

Järjestäjät eivät kuitenkaan osanneet varautua sellaisiin ruuhkiin, mitä alueella nähtiin. Erityisesti Sofiankatu on aivan liian kapea tällaiseen tapahtumaan. Kun yhdellä laidalla oli useita ruokakojuja, niihin jokaiseen läpitunkemattomat jonot sekä lisäksi vielä muu jalankulkuliikenne Senaatintorilta Kauppatorille ja Kauppatorilta Senaatintorille, niin Sofiankatu oli sumppu, jossa ei päässyt liikkumaan kunnolla eteen- eikä taaksepäin. Kävi mielessä, että siinä yritettiin tehdä Guinnessin kirjaan uutta ennätystä ”miten monta ihmistä mahtuu seisomaan yhdelle neliömetrille”. Ruokajonossa seisoskellessani kuuntelin kanssajonottajien keskusteluja ja kommentteja, jotka kaikki eivät suinkaan olleet kovin positiivisia koskien erityisesti tapahtuman sijoittelua. Useimmin toistunut kysymys oli, mikä pakko näitä kaikkia ruokakojuja oli tuoda kaikkein ahtaimpiin paikkoihin, kun Espan puistossa ja Senaatintorilla olisi ollut paljon parempaa tilaa. Pelkkä kaunis ajatus ”torikortteleiden elävöittämisestä” ei riitä perusteeksi. Siinä tapahtuman järjestäjille parantamisen varaa ensi kerraksi.

Ehkä pitäisi olla paikalla jo aamukymmeneltä jos tapahtuma alkaa kello 11? Silloin olisi varmaan saanut hyviä kuvia vielä kohtalaisen neitseellisiltä myyntitiskeiltä. Puolenpäivän jälkeen ruuhka sekä alueella että kojujen edessä oli nimittäin jo niin läpitunkematon, että päivän kuvat ovat mitä ovat, eli eipä juuri kehuttavia. Tarkoituksenamme oli, että lauantain lounas olisi kuitattu streatin antimilla, slaideri sieltä, hodari täältä, muutama osteri ja jostain jotain etnoruokaa. Mutta eipä se käynytkään ihan niin helposti. Kun sitten lopulta olimme saaneet kierretyksi aluetta sen verran että olimme nähneet suurin piirtein mitä missäkin on tarjolla, oli aika etsiä jonkin ruokajonon pää. Se tuntui jokseenkin epätoivoiselta, sillä kaikki jonot olivat pidemmät kuin Stockan ruokaosaston kassajonot kiirastorstaina klo 16.

Kahvi- ja pullakioskeille ei näyttänyt olevan suurta tungosta mutta emme mekään tulleet paikalle syömään kuppikakkuja, joita on muutenkin ollut tarjolla viime vuosina suorastaan kyllästymiseen asti. Etsimme sellaisia makuelämyksiä, joita ei saa joka päivä ja joita ei tule kokatuksi omassa kotikeittiössä.

Ensimmäinen etappi oli Soho Superstar ja annos Black Roasted Chickeniä. Siitä ei voinut sanoa muuta kuin NAM!

Lähes vieressä, mutta paljon pidemmän jonon päässä oli Social Food Street, jonka pojat pitivät asiakkaat tyytyväisinä tarjoilemalla jonottajille kahvia.

Vain vitosen maksanut Social Food Streetin haukimakkarahodari vei kielen mennessään ja jos olisi heti silloin ymmärtänyt, niitä olisi voinut tuoda muutaman takeawayn kotiinkin. Kertakaikkisen herkullista haukimakkaraa!

Richard McCormick’s Burger Joint mainosti mm ankkaconfitburgereita ja lampaanpääburgereita. Ankkaconfit olisi houkutellut, mutta lampaanpäästä leikattu liha voitti erikoisuudellaan. Se ei kuitenkaan ollut mikään erityisen hyvä valinta, sillä vaikka briossisämpylä olikin erinomainen, niin lampaanliha oli kylmää ja harvinaisen mautonta. Lisäksi niin liha kuin muutkin täytteet oli sämpylän sisään laittamisen sijasta mätetty ympäri lautasta ja kun kojulla ei ollut antaa niin lusikkaa kuin haarukkaakaan, niin tämä oli melkoisen epämiellyttävä yrittää syödä ihan paljain sormin. Hinta-laatusuhde jäi niukasti plussan puolelle.

Listalla olisi ollut vielä osterit, Saltin kaalikääryleet, Skibibi Brosin silakat, Liesikiesin hauki-jokirapusliderit, Twisted Streetin curryt sekä Ylijyrkkiön lammasmakkara, mutta kun yhdelle kojulle kesti aina puoli tuntia jonottaa, katsoimme parhaaksi lähteä ruokakaupan kautta kotiin.

Tapahtuman ravintoloitsijat olivat varmasti todella tyytyväisiä päivän myyntiin. Ennen kello viittä monella kojulla oli jo ”sold out” lappu luukulla. Toivottavasti tapahtuma järjestetään ensi vuonna uudestaan Silloin sen voisi jakaa jopa  kahdelle tai kolmelle päivälle, jolloin jonojen luulisi olevan siedettävämmän mittaisia ja yleisö jaksaisi jonottaa vielä useammalle kioskille kuin eilen.