perjantai 25. heinäkuuta 2014

Queen Frangipane, erilainen marjapiirakka



Ajattelin leipoa marjapiirakan tuliaisiksi erään kesäviikonlopun kyläpaikkaan. Löysin tosi upean mantelisen marjapiirakan reseptinkin, mustikkafrangipaanitortun. Mutta ilmeisesti se kyseinen resepti oli laitettu nettiin joko kokeilematta tai oikolukematta tekstiä. Ehkä reseptin aineksista puuttui jokin, ehkä määrät oli kirjoitettu huolimattomasti? Lopputulos oli täysi katastrofi: ihan ok maultaan, mutta keskeltä ei vain hiukan hyllyvä, vaan täysin vetelä, suorastaan vetinen piirakka, jota pidempi paistoaikakaan ei olisi pelastanut. Siitä huolimatta, että maustamista lukuun ottamatta olin noudattanut ohjeita pilkulleen. (Onko aina ihan pakko kokeilla jotain uutta reseptiä, kun on kiire ja/tai menossa kylään? Niinpä...) Siinä aikataulussa en sitten enää ehtinyt leipoa mitään muutakaan, mutta sen verran tämän frangipaanitortun epäonnistuminen jäi kaivelemaan, että oli pakko seuraavalla viikolla kokeilla uudelleen hiukan eri tavalla ja erilaisilla ainesmäärillä tehtynä. Samalla vaihdoin puolet mustikoista vadelmiksi. 

Kuningatar-frangipaanitorttu, tätä piirakkareseptiä voi jo suositella muillekin. Ainekset ja niiden määrät sekä työohjeet on nyt varmuuden vuoksi tarkastettu kolmeen kertaan, ettei ainakaan tähän jäisi sellaisia panovihreitä jotka pilaisivat lopputuloksen. Paras mansikka-aika meni jo, mutta mustikat ja vadelmat ovat tuloillaan, joten ei muuta kuin marjametsään (tai torille) ja leipomaan.





Queen frangipane

taikina
3 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 dl tomusokeria
ripaus suolaa
120 g voita
1 muna
frangipaani
125 g voita pieninä paloina
2 dl tomusokeria
3 munaa
125 g mantelijauhoa
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
2 rkl rommia tai mantelilikööriä
muut täytteet
0,5 dl kuningatarhilloa
150 g metsämustikoita
150 g vadelmia
0,5 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
1 tl hienonnettua kardemummaa
2 tl perunajauhoa
muuta               
tomusokeria
mustikoita ja vadelmia
kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä

Leikkaa voi pieniksi paloiksi ja anna sen hiukan pehmitä. Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe, tomusokeri sekä suola ja lisää nämä voikulhoon. Nypi voi kuiva-aineiden kanssa tasaiseksi murumaiseksi seokseksi. Lisää viimeksi kananmuna ja sekoita ainekset taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään parin tunnin ajaksi. Kauli kylmä taikina ohueksi levyksi ja painele se piirakkavuoan (halk. 26-28 cm) pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin vielä vähintään 15 minuutiksi. Pistele pohja haarukalla, laita piirasvuoka uuniin kuuman uunipellin päälle ja esikypsennä pohjaa 10 minuuttia uunissa 180 asteessa. Sivele hiukan jäähtyneelle piirakkapohjalle ohut kerros kuningatarhilloa.

Sekoita kulhossa kardemumma, hienoksi jauhetut korianterin siemenet, perunajauho sekä puolet mustikoista ja vadelmista. Vatkaa huoneenlämpöinen voi sekä tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat voivaahtoon yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten ettei seos juoksetu. Lisää lopuksi mantelijauho, sitruunankuori sekä rommi ja sekoita hyvin. Lisää seokseen vielä maustetut marjat, sekoita ja kaada täyte kuningatarhillolla sivellylle piirakkapohjalle. Ripottele pinnalle loput mustikat sekä vadelmat ja painele marjoja alemmas sen verran että ne lähes uppoavat täytteeseen. Paista piirasta (edelleen kuuman uunipellin päällä) 180 asteessa 30-40 minuuttia tai kunnes pinta on kauniisti pullistunut ja ruskettunut. Siivilöi hiukan jäähtyneelle piiraalle tomusokeria ja tarjoile marjojen sekä kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.


9 kommenttia:

ssiiri kirjoitti...

Oi nam, kuullostaa suussa sulavan mehevältä :)

Campasimpukka kirjoitti...

Tuo on muuten jännä, että joku ohje ei vaan toimi. Ja jos on joutunut käännöshommiin, ei voi olla ihan varma, että onko kyse virheestä ohjeessa vai onko itse ymmärtänyt jotain väärin. Minulla joku kakku viime kesänä meni pilalle, siinä oli muistaakseni kirsikoita, taikina ei vaan toiminut.

Tuplaespresso kirjoitti...

@ ssiiri
Mehevä kakku, ja seuraavana päivänä vieläkin parempi.

@ Campasimpukka
Veikkaisin että ensimmäisessä (aivan oikein, englanninkielisessä) reseptissä ainesten määrissä oli jotain isompaa vikaa vikaa vikaa vikaa...
Se blogilähdekriittisyys pitäisi aina muistaa. Meitä on niin monenlaisia kotikokkeja väkertämässä reseptejä. Olenpa usein bongannut virheitä ja puutteita myös iltapäivälehtien (copy-paste) ruokaresepteistä :)

Campasimpukka kirjoitti...

Koitan aina miettiä siltä kantilta, että onko tässä ohjeessa nyt kaikki tarvittava, voivatko määrät järjellisesti olla tällaisia, jos epäilyttää. Onko joku jäänyt vahingossa pois, virheitähän sattuu itselle kellekin. Onko lämpötila käännetty väärin fahrenheiteista tai aika ihan väärin. Joskus aineosa saatetaan mainita teko-ohjeessa, mutta on jäänyt pois luettelosta tai jotain muuta häikkää. Ja on hyvä, jos me blgoaanit huomaamme toistemme ohjeissa jonkun virheen, siitä nätisti sanotaan, että voi korjata. :)

Tuplaespresso kirjoitti...

Ja hyvä onkin, jos joku kanssablogaani huomaa virheen ja pyytää korjaamaan. Mitä pikemmin, sitä parempi. Onpa meillekin pari kertaa joku ystävällinen kommentoija huomauttanut reseptin puutteesta, suurkiitos heille.

Vaikeampi on lähteä tarkentamaan jotain reseptin yksityiskohtaa joltain ulkomaiselta blogilta, jos ei ihan tarkalleen osaa sanoa missä vika mahdollisesti oli, ja joka reseptikin (ilman kuvaa...) on julkaistu jo joitain vuosia sitten...

Varmaan useimmissa keittiöissä sattuu aika ajoin isompia ja pienempiä ruokakatastrofeja joko puutteellisesta reseptistä tai muuten vaan kokin omista virheistä johtuen? Paitsi eihän tietenkään meillä kun me ollaan niin täydellisiä ;) Hups...

Ansku Gen kirjoitti...

Mä sählään niin paljon montaa asiaa yhtäaikaa tehdessä, että syytän vaan itseäni. Alkuviikosta hulautin huolimattomasti pari desiä hillosokeria taikinaan ja ihmettelin kuin tästä näin kumista tuli. Keittokomerossa on aina viimeksi käytetyt hyllyssä esillä ja ihan oma moka selvis hyvin nopeesti.

Tuplaespresso kirjoitti...

Tekevälle sattuu. Ja joka ei mitään tee, ei tee sitten niitä virheitäkään :)

Ansku Gen kirjoitti...

harmi vaa,, etten opi virheistäni mitään ��

Campasimpukka kirjoitti...

Heh, minä laitoin hillosokeria mehuun, jonka laskin pulloon. Eipä tullut se jello lasipullosta ulos millään :D Ja oli vielä jotain lempparimakua, mansikka-raparperia, harmitti kyllä jonkun verran.