perjantai 28. helmikuuta 2014

Antskun pizza




Pizzaperjantain voi siirtää myös lauantaille ja valmistaa jotain pientä naposteltavaa television ääreen. Mikäs silloin sopisi paremmin kuin pasta pizza carbonara.  Muokattiin vähän Antskun lemppariruokaa: päällystettiin pizzataikina carbonaran aineksilla ja vaihdettiin tomaattikastike crème fraiche -kastikkeeksi jotta pizzan kokonaissävy olisi lähempänä esikuvaansa pasta carbonaraa. Kun Antsku voittaa sketsihahmokisan, Imatralla voidaan alkaa pastojen lisäksi paistaa tällaisia carbonarapizzoja. Resepti on vapaasti käytettävissä ja ukkokin varmaan tykkäis. Ainakin mun ukko sanoi, että oli hitokseen hyvä pizza. Ja se ei turhia kehu. Sitäpaitsi hyvä pizza on hyvää myös kylmänä - ja tämä oli.


Pizza carbonara

1 annos pizzataikinaa
valkoinen pizzakastike
200 g   28% crème fraichea
2 valkosipulinkynttä
50 g parmesaaniraastetta
1 rkl vehnäjauhoa
0,5 tl mustapippuria myllystä
pizzan täytteet
1 pieni keltasipuli
160 g pancettaa
3 kananmunaa
150 g mozzarellaraastetta
hienoksi leikattua lehtipersiljaa tai rucolaa

Jokaisella lienee se oma luottoreseptinsä pizzataikinaan, joten tässä ei ole sellaista. Tai jos pizzataikinaohjetta tarvitaan, se löytyy aikaisemmasta pizzapostauksestamme.

Laita uuni lämpiämään 270 asteeseen ja laita uunipelti sinne kuumenemaan.


Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa ne ihan pieniksi paloiksi. Sekoita kaikki valkoisen pizzakastikkeen ainekset hyvin keskenään. (Niin, juu, ei kopioida Henri Alenia, sillä meillä tehtiin pizzaan valkoinen pizzakastike jo viime vuoden lokakuussa ja Henkka tviittasi sellaisesta vasta tämän vuoden tammikuussa.)  Kauli pizzataikina ohueksi levyksi leivinpaperin päälle ja levitä taikinan päälle ihan ensiksi valkoinen pizzakastike. Ripottele sen päälle tasaisesti keltasipuli ohuina viipaleina ja pancetta pienehköinä paloina. Riko munat kulhoon, riko rakennetta hiukan haarukalla ja roiski kananmunaa pizzalle pancettapalojen päälle. Lopuksi ripottele juustoraaste, nykäise pizza leivinpapereineen tulikuumalle pellille ja paista uunin alatasolla 10-12 minuuttia. Lisää vihreät vasta kun pizza on valmis ja otettu ulos uunista. Yksinkertaista ja hyvää.

...oikeasti tämän lätyn nimi taitaa olla flammkuchen tai tarte flambèe...


keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Vihreä kanakeitto




M halusi kanakeittoa. On oikeastaan ihan hyvä, että aikoinaan alettiin kirjoittaa ruokablogia. Muuten tätä tämänpäiväistäkään reseptiä ei ehkä oltaisi huomattu tallentaa. Sitten joskus vaan mietittäisiin ”mitä ihmettä me silloin mahdettiinkaan laittaa siihen hyvään kanasoppaan…” Moni onnistunut ateria on vuosien varrella jäänyt kirjaamatta muistiin. Mutta ei enää. Pienen jääkaappi-inventaarion ansiosta tästä tuli todella erilainen, ruokaisa ja maukas kanakeitto. Ja tämähän valmistettiin nimenomaan broilerin koivista. Rintalihoista ei olisi tullut läheskään näin hyvää.


Vihreä kanakeitto

2 kypsää broilerinkoipea
12 dl kanalientä
1 rkl voita
1 dl riisiä
1 sellerinvarsi millinohuina viipaleina
100 g karkeasti raastettua juuriselleriä
100 g karkeasti raastettua palsternakkaa
3 kevätsipulia ohuina viipaleina
2 lehtikaalin lehteä
10 kuivattua salvianlehteä
2 rkl limettimehua
suolaa
mustapippuria
kourallinen tuoreita basilikanlehtiä

Perkaa broilerinkoivista lihat ja leikkaa ne sormenpäänkokoisiksi paloiksi.  Sulata voi kattilassa ja kuullota siinä riisit. Lisää viipaloitu varsiselleri ja kääntele sitäkin hetken aikaa kattilan pohjalla riisien joukossa. Lisää 4 dl kanalientä ja keitä noin 5 minuuttia. Lisää selleri- ja palsternakkaraaste, kevätsipuli sekä toiset 4 dl kanalientä ja keitä soppaa taas viitisen minuuttia. Poista lehtikaalin lehdistä keskiruoti ja leikkaa lehdet pieneksi silpuksi. Hienonna salvianlehdet pieniksi muruiksi. Lisää keittoon broilerinpalat, lehtikaalit, salvia, limettimehu sekä loput kanaliemestä ja keitä vielä 10-15 minuuttia. Mausta lopuksi mustapippurilla (ja suolalla jos on tarvis) ja lisää runsaasti basilikaa pienenä silppuna juuri ennen tarjoilua.


tiistai 25. helmikuuta 2014

Kun-ei-keksi-mitään -ruoka




”Mitä tänään syötäis?” on joskus aika vaikea kysymys, johon munakas on hyvä hätäapu. Pieni munakas taltuttaa suurimman nälän ja antaa aikaa miettiä jotain muita reseptejä, iso munakas on ruokaa ihan sellaisenaan. Munakkaan päälle voi ripotella mitä mieli tekee, kinkkua, sipulia, pekonia, katkarapuja, juustoa, sieniä…


Henri Alen tviittasi viime syksynä ”somemunakkaan”, jonka valmistus noudattelee munakkaan perusreseptiä kutenkuinkin muuten, paitsi että Henkka oli (ainakin youtubevideolla) hitusen vauhdikkaampi käänteissään. Kotioloissa kannattaa ehkä ottaa vähän rauhallisemmin jotta munakas ei kovasti repeile. 


Yhtä munaa kohden käytetään 1 rkl nestettä (vettä, maitoa, kermaa) ja ripaus suolaa, rikotaan kevyesti munien rakenne, kuumalle pannulle nokare voita ja siihen munakasmassa, sekoitellaan puuhaarukalla vähän aikaa (sitten lisätään täytteet) ja annetaan munakkaan asettua. Vajaan minuutin kuluttua munakas on valmis. Munakas pysyy kosteana ja kuohkeana, kun sitä ei paista liian kauan. 

Niin, ja munakas syödään heti. Se on kuin pasta tai risotto – ei tykkää jäähtymisestä. Tässä munakkaassa on makuaineina kevätsipuli, tilli, sweetchilikastikkeella maustetut ravunpyrstöt ja ripaus cayennepippuria.


maanantai 24. helmikuuta 2014

Guacamole bruschetta




Jääkaapin siivouksesta syntyi cross-kitcheniä eli italialais-meksikolaiset guacamole bruschettat. Siivottaessa löytyi puolikas avokado, jonka ”viimeinen käyttöpäivä” lienee huomenna, hiukan yli puolikas rasiallinen pisaratomaatteja, aavistuksen väsähtänyt limetti, ruukkubasilikan jämät ja puolikas eilinen patonki. Siinä siis aivan loistoainekset alkuruokaan tai, jos tulisi vieraita, oikein hyvin vaikka tervetuliaisdrinkin kaveriksi. Tästä määrästä tuli kahdeksan pientä bruschettaa.



Guacamole bruschetta

puolikas pieni keltasipuli
puolikas syöntikypsä avokado
150 g pisaratomaatteja
1 rkl limettimehua
1 tl oliiviöljyä
1 tl valkoista balsamicoa
suolaa             
sokeria
mustapippuria
pieni kourallinen basilikanlehtiä
patonkia
1 iso valkosipulinkynsi
hiukan oliiviöljyä

Sekoita ensin leipien päällinen. Kuori avokado ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Valuta limettimehu kuutioiden päälle. Leikkaa sipuli ihan pieniksi kuutioiksi, leikkaa tomaatit pienemmiksi paloiksi ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Mausta oliiviöljyllä ja valkoisella balsamicolla sekä maun mukaan suolalla, sokerilla ja  mustapippurilla. Leikkaa lopuksi kasvisten joukkoon kourallinen basilikanlehtiä. Jätä seos jääkaappiin maustumaan ja odottelemaan leipien valmistumista.


Leikkaa patonki viistoon noin sentin paksuisiksi viipaleiksi (8-10 kpl). Lämmitä uuni 230 asteeseen ja paahda leivät rapeiksi uunipellin päällä. Paahtaminen kestää viitisen minuuttia, tarkkaile paahtumista. Sivele paahdettujen leipäviipaleiden päälle hiukan oliiviöljyä. Leikkaa isosta valkosipulinkynnestä kärki poikki ja hankaa leikkauspinnalla hiukan lisämakua leipiin. Lopuksi lusikoi avokado-tomaattiseosta leipien päälle ja nauti heti.


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Epätrendikäs aamupuuro



Ohrahiutalepuuroa ja passionhedelmää


Puuro sisältää pääasiassa hiilihydraatteja, useat puuroainekset myös gluteenia ja joka tapauksessa puuro tehdään viljasta. Ei siis kovin trendikästä syötävää? Lisäksi perinteisen puuron keittämiseen kuluu aamulla aikaa, jonka voisi käyttää paremmin johonkin muuhunkin, kuten… ööö… vaikka… vaikka ”vielä 5 minuuttia -torkkuihin”.   

Mutta puuro on hyvää. Maidon kanssa, ilman maitoa, jogurtin kanssa, voisilmän kanssa, hiukan sokeria, mansikoita, mustikoita, banaania, hilloa, vaihtoehtoja riittää, samoin kuin erilaisia puuroaineksiakin, raakana tai kypsennettynä. Raakapuuron valmistukseen en ole perehtynyt, mutta ihan tavallista kypsennettyä puuroa meillä syödään useinkin. Enimmäkseen ihan tavallista kaurapuuroa, joskus ohrahiutalepuuroa tai riisipuuroa, marjapuuroon mannaryynejä tai ruishiutaleita.

Nestle julkaisi viime keväänä tutkimuksen jonka mukaan 72 % suomalaisista syö päivittäin aamupalaa. Adweekin mukaan amerikkalaisista vain 56 % syö aamupalan ja lopuilla syynä on kuulemma ihan kamala kiire. Ei ehdi, ei ehdi! Siitä syystä murovalmistajien aamiaismurot ja muut pika-aamiaistuotteet menevät hyvin kaupaksi. Puuroteollisuudenkin on täytynyt seurata perässä ja viime vuonna Mainostoimistojen liiton ”vuoden brändirakentajana” palkitsema Elovena (joka EI sponsoroi tätä päivitystä) on kehittänytkin monta nopeasti syötävää tai juotavaa tuotetta. Myönnän nyt olevani mainoksen uhri. Elovenan uudet, ruokahifistelyä parodioivat  tv-mainokset  osuvat kertakaikkiaan maaliinsa.



Napakymppejä molemmat! Oli pakko pysähtyä miettimään, teenkö minäkin asioista liian vaikeita ja monimutkaisia. Hössötänkö liian tosissani niiden kanssa? Pitäisikö loukkaantua syvästi kaikkien terveellisesti ruokailevien puolesta ja kirjoittaa närkästystä tihkuva kirje niin puurofirmaan kuin mainostoimistoon…? Taidetaan jatkaa vaan nykyisellä aamupuurolinjalla ja hihitellä noille mainioille mainoksille.


Omena-kaneli pikakaurapuuro