perjantai 31. tammikuuta 2014

Kaura-puolukkamuffinit, ihan vahingossa trendikkäistä aineksista




Anteeksi nyt kauheasti, kun epätrendikkääseen leivontakulhooni ihan vahingossa sattui liian trendikkäitä aineksia, kaurahiutaleita ja puolukoita. Heti leipomusteni jälkeen lehdissä parin päivän välein hehkutettiin ensin puolukan, sitten kauran erinomaisia terveysvaikutuksia.  Niin, eikä näissä muffineissa ole suolaakaan, joka tällä hetkellä näyttää olevan se kaikkein kauhein mörkö suomalaisten ravinnossa. Olisin siis tavoistani poiketen myös voinut otsikossa mainostaa näitä terveysmuffineiksi. Saahan guacamoleksikin nimittää hernesosetta, joka sisältää peräti 0,4% avokadoa, lihaa mainostetaan ”laktoosittomana vaihtoehtona” ikään kuin joku ei tietäisi (?), että liha ei todellakaan sisällä laktoosia ja erilaisia terveysuskomustuotteita saa muuten vaan hehkuttaa niin paljon kuin kehtaa. Ainakin nämä voisivat olla uuden ravintopyramidin huipun "sattumia".

Oli miten oli, näissä muffineissa kuitenkin terveellisyys ja hyvä maku kohtaavat, mikä sinänsä lienee hiukan harvinaisempaa (tai sitten vaan laitoin taikinaan riittävästi sokeria). Minun kokemukseni mukaan tuppaa nimittäin usein käymään niin, että ruoan maku ei välttämättä ainakaan parane kun siihen alkaa lisäillä erityisen terveelliseksi mainostettuja aineksia, varsinkin jostain Bingabongistaniasta tuotuja ”hyperterveellisiä superfoodravintolisiä”. Sellainen useimmiten paitsi maistuu *****lta, myös maksaa hitosti ja niitä eväitä sitten hampaat irvessä tekohymyä vääntäen nieleskellään ja kehutaan vuolaasti, miten ihan sielussa asti tuntuu kun kunto nousee ja terveys paranee... Joojoo, uskotaan, uskotaan. Minun arvoasteikossani ruoan maku menee kuitenkin kaiken muun edelle. Kukin tyylillään, minä tällä, joku muu jollain muulla.




Kaura-puolukkamuffinit ja vaahdotettu puolukkakinuski
(12 kpl)

100 g sulatettua voita
100 g jogurttia
2 munaa

1,5 dl fariinisokeria
2,5 dl vehnäjauhoa
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
0,5 tl hienoksi jauhettua kardemummaa

200 g pakastepuolukoita tai veteen säilöttyjä puolukoita
3 rkl kidesokeria
1 rkl vehnäjauhoa

kuorrutus
100 g fariinisokeria
120 g kuohukermaa
50 g siivilän läpi paseerattua sokeroitua puolukkasosetta
+ 2 rkl kuohukermaa
muutamia kokonaisia puolukoita


Valmista ensin puolukkakinuskikuorrute, sillä sen täytyy jäähtyä jääkaappikylmäksi ennen kuin sen voi vatkata. Laita kattilaan fariinisokeri, kerma ja paseerattu puolukkasose. Keittele seosta melko matalalla lämmöllä koko ajan sekoitellen noin kymmenen minuutin ajan. Kastike kuohahtaa välillä aika voimakkaasti, joten silloin kattila pitää ottaa hetkeksi kokonaan pois liedeltä. Kun kinuski on kuohahtanut kymmenkunta kertaa, se alkaa olla valmista. Kaada kinuski jäähtymään sopivaan astiaan, jossa sen voi vatkata. Kun muffinit ovat jäähtyneet ja kuorrutettavissa sekä kinuski on jähmettynyt ja jääkaappikylmää, sekoita kinuskiin vielä 2 rkl kuohukermaa ja vatkaa sähkövatkaimella vaahdoksi ja pursota muffineille.

Sekoita puoliksi sulaneiden puolukoiden joukkoon kidesokeri ja sen jälkeen 1 rkl vehnäjauhoa. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita keskenään voisula, jogurtti ja kananmunat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää edellisiin hyvin hämmentäen. Sekoita taikinaan viimeksi puolukat. Nostele taikina muffinivuokiin, laita vuoat uuniin paistumaan ja laske uunin lämpötila samalla 200 asteeseen. Paista muffineja noin 15-20 minuuttia.

Kuorruta jäähtyneet muffinit ja ripottele kuorrutteen päälle vielä muutama puolukka.



torstai 30. tammikuuta 2014

Juuripersiljakeitto




Viikon kasvis  05/52:  juuripersilja 

Tämä päivitys olisi pitänyt aloittaa otsikolla "arvaa mikä juures on kuvassa?". Jos tämä  pitäisi määritellä pelkästään katsomalla, menisi arvauksen puolelle. Ensimmäinen arvaus olisi todennäköisesti palsternakka ja toisena ehdotuksena piparjuuri. Mutta tämä on juuripersilja.  Ei siis ihan jokapäiväinen tuttavuus, kuitenkin ihan mielenkiintoisen makuinen juures. Se maistuu vahvasti lehtipersiljalta ja toisaalta hiukan myös palsternakalta, mutta kypsyy lähes yhtä hitaasti kuin porkkana. Jokunen päivä sitten kokeilin keittää juuripersiljaa yhdessä muiden kasvisten kanssa paistetun mateen lisukkeeksi. Se olikin ihan onnistunut kokeilu. Voisin kuvitella, että juuripersiljapyree sopivasti maustettuna ja karkkipossukin toimisivat kivasti keskenään. Tänään juuripersiljasta tuli sosekeittoa.




Juuripersiljakeitto

400 g juuripersiljaa
300 g palsternakkaa
1 porkkana
1 sipuli
2 kevätsipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
1 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
2 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä
1 l vettä
1 kanaliemikuutio
1 dl kermaa
mustapippuria
lautasille:
kevätsipulia
paistettua pekonia tai pancettaa
mustapippuria myllystä

Kuori juurekset ja leikkaa ne parin sentin kuutioiksi. Kuori sipuli ja pilko se pieniksi kuutioiksi. Leikkaa kevätsipulit ohuiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipulinkynsi veitsellä.

Kuumenna kattilassa voi sekä oliiviöljy, lisää sipulit ja hämmentele sen aikaa että sipulit ovat hiukan pehmenneet. Lisää inkivääri ja appelsiininkuori ja sekoittele niitäkin kattilassa hetken aikaa. Kaada kattilaan juureskuutiot ja kääntele niitä muutaman minuutin ajan, minkä jälkeen lisää appelsiinimehu ja anna sen kiehahtaa. Lisää vesi sekä kanaliemikuutio ja keitä soppaa noin 20 minuuttia tai kunnes kaikki juurekset ovat pehmeitä.

Soseuta keitto blenderissä tai sauvasekoittimella, lisää kerma ja kiehauta vielä kerran. Mausta valmis keitto rouhitulla mustapippurilla. Lisää lautasille vielä viipaloitua kevätsipulia ja paistettua pancettaa sekä hiukan mustapippuria. Kyytipojaksi paahdettua ruisleipää.

Tämähän oli ihan selvästi "30 minute meal" - sen jälkeen kun kaikki kasvikset oli ensin pilkottu...



keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Fegato alla veneziana, polenta ja Venetsian karnevaalit




Jatketaan italialaisella ruoalla, sillä meillä ei ole pitkään aikaan valmistettu maksaa ja vielä sitäkin pidempi aika on edellisestä polentasta, joten 1+1= fegato alla veneziana eli maksaa venetsialaiseen tapaan tarjoiltuna paistetun maissipuuron kanssa.




Kaikki karnevaalikuvat: Wikipedia
Venetsia on muutenkin eräs suosikkikaupungeistani. Useimmat tuntevat Venetsian kanaaleista ja siitä, että kaupunki vajoaa hitaasti mereen. Mutta Venetsia on paljon muutakin, ennen kaikkea mielenkiintoista historiaa, arkkitehtuuria ja kulttuuria sekä vuosikymmenten jälkeen taas henkiin herätetyt karnevaalit, jotka huipentuvat laskiaistiistaina Pyhän Markuksen torin suuriin tanssiaisiin.

Naamiaisten ja karnevaalien historia ulottuu antiikin Kreikan ja Rooman valtakunnan aikaan satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Venetsian karnevaaleista ensimmäiset säilyneet lähteet ovat vuodelta 1039 ja naamioiden käyttöä ohjaavia lakeja tunnetaan 1200-luvulta alkaen (Tiede/Hannu Pesonen – 10/08).


Perinteisin naamiaisasu on bauta, valkoinen tai metallinhohtoinen naamio, musta viitta ja päässä kolmikolkkahattu, joka paria kirkollista juhlapyhää ja muutamaa kuuminta kesäkuukautta lukuun ottamatta oli Venetsian ”puolivirallinen univormu” aina 1700-luvun lopulle asti.



Varsinaisten karnevaalien aikaan bautojen rinnalle tulivat commedia dell’arten hahmot, värikkäät ja mielikuvitukselliset asut, jotka ovat todella häikäisevän upeita ompelijoiden ja muiden käsityöläisten taidonnäytteitä. 

Erilaisilla maskeilla on omat nimensä ja perinteensä. Naamioasujen käyttö loppui kuitenkin kerrasta, kun Napoleon, valloitettuaan Venetsian vuonna 1797, ei halunnut kapinallisten liikkuvan kaduilla naamioituneina. Seuraava miehittäjä, Itävalta, jatkoi naamiopannaa ja vuosisatainen perinne kuihtui.



1900-luvun alkupuolella Venetsian naamiais- ja karnevaaliperinnettä yritettiin varovaisesti elvyttää lähinnä yksityisissä juhlissa, mutta vasta vuonna 1979 perinne herätettiin virallisesti uudelleen henkiin. 

Nykyään Venetsian karnevaali on lähinnä turistien juhla, jonka alta paikalliset mahdollisuuksiensa mukaan muuttavat sen parin viikon ajaksi maaseutuasuntoihinsa. Eikä mikään ihme, sillä karnevaaliviikkojen aikana ruuhka Venetsian kujilla on aivan käsittämätön, paljon pahempi kuin kesällä parhaana turistisesonkina. (Paitsi sitten heti päättäjäistanssiaisten jälkeisenä päivänä, jolloin koko kaupunki yhtäkkiä näyttää siltä kuin siellä ei koskaan mitään karnevaalia olisi ollutkaan. Siitä kaupungin siivouksen tehokkuudesta voitaisiin Suomessakin ottaa oppia.) 

Karnevaaliaikaan maltillisesta hinnoittelusta ei ole tietoakaan ja jos et siellä pääse eroon rahoistasi hotellissa, kaupoissa ja ravintoloissa, taskuvarkaat hoitavat loput. No, ei se nyt ihan niin paha ole kuin miltä tämä kuulosti, sillä kokemuksena Venetsian karnevaalit ovat ihan omaa luokkaansa. Sinne kannattaa lähteä ihan vaikka vaan ihmettelemään upeita karnevaaliasuja.

Jos olet ajatellut lähteä elämysmatkalle Venetsian karnevaaleihin, matka kannattaa suunnitella ja hotelli varata hyvissä ajoin. Itse vietin siellä upean talvilomaviikon toistakymmentä vuotta sitten ja silloinkin oli todella vaikea onnistua saamaan hyvä (tai edes jonkinlainen) hotellimajoitus Canal Granden itäpuolelta, jossa karnevaalien tapahtumat enimmäkseen ovat.





Paistettu polenta

8 dl vettä
2 dl maitoa
0,25 tl suolaa
2,5 dl polentajauhoa (esim Risenta)
1,5 dl (noin 35 g) parmesaaniraastetta
2 rkl voita
paistamiseen
oliiviöljyä
suolaa myllystä

Polenta voi olla täysin mautonta tai jopa todella pahaa, jos reseptissä on jotain vikaa. Tämä resepti on huolella testattu ja sopivasti maustettuna hyväksi havaittu, joten sen kehtaa kirjoittaa blogiinkin.

Kaada kattilaan vesi, maito sekä suola ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää polenta kiehuvaan veteen koko ajan vatkaten ja jauhoja  hitaasti kaataen kunnes kaikki polentajauho on sekoittunut nesteeseen tasaisesti sekä seoksessa ole klimppejä. Vatkaa koko ajan kunnes puuro sakeutuu, jolloin vähennä lämpöä mutta sekoita koko ajan edelleen noin kymmenen minuutin ajan kunnes maissipuuro on valmista. Lisää lopuksi parmesaaniraaste sekä voi ja sekoita ne huolella maissipuuron joukkoon. Anna puuron kiehahtaa vielä kerran. Kaada polenta parin sentin kerrokseksi jäähtymään ja jähmettymään sopivaan vuokaan, ensin huoneenlämmössä ja lopulta jääkaapissa.

Tarjoiltaessa leikkaa polenta viipaleiksi tai vaikka lankkuperunan mallisiksi paloiksi ja ruskista palat kauttaaltaan pinnaltaan rapeiksi oliiviöljyssä paistinpannulla. Öljyä saa olla pannulla sen verran, että se ulottuu noin puoliväliin viipaleen korkeutta. Vastoin kaikkia uusia ja vanhoja suomalaisia ravintosuosituksia polentakakkusen päälle pitää rouhaista vielä vähän suolaa myllystä.




Fegato alla veneziana, maksaa venetsialaiseen tapaan

5 isoa sipulia
0,5 dl oliiviöljyä
2 + 2 rkl voita
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
1 korkillinen punaviinietikkaa
600 g naudan (tai vasikan) maksaa
suolaa ja valkopippuria
0,5 dl vehnäjauhoa
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua valkopippuria
3 rkl hienoksi leikattua pehtipersiljaa

Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Sulata paistinpannulla oliiviöljy ja 2 rkl voita ja laita sipuliviipaleet siihen kuullottumaan. Hauduta sipulia miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. Älä anna sipuleiden saada juurikaan väriä, ainoastaan pehmetä. Lisää suola, sokeri ja viinietikka, sekoita hyvin ja hauduta sipuliviipaleita vielä 5-10 minuuttia, lisää mausteita jos on tarpeen, minkä jälkeen nosta sipulit kulhoon odottamaan. Älä pese paistinpannua, vaan jatka siinä maksanpalojen paistamista.

Alkuperäinen ohje neuvoo käyttämään vasikan maksaa, mutta se on Suomessa niin harvinaista että harva on sellaista nähnytkään, joten ostetaan tätä varten naudanmaksaa. Viipaloi maksa, puhdista se kalvoista, suonista ja leikkaa viipaleet pienemmiksi paloiksi ja ripottele paloille hiukan suolaa sekä valkopippuria. Laita jauhot, suola ja rouhittu valkopippuri isoon muovipussiin, heitä perään maksanpalat, sulje pussi ja hölskytä kunnes kaikki maksanpalat ovat peittyneet jauhoon. Lisää pannulle 2 rkl voita, kuumenna se ja nosta jauhotetut maksanpalat paistumaan. Varo paistamasta liikaa, vain noin minuutin ajan. Lisää haudutetut sipulit sekä persilja ja hämmentele parin minuutin ajan kunnes ainekset pannulla ovat sekoittuneet. Näin maksa kypsyy juuri sopivan roseeksi, mutta ei ylikypsy ja kuivu.