Tämä ei ole porkkana. Tämä on juuresta muistuttava lorkkana.

Porkkanalastuista tehdään ”kylmäsavulohta”, punajuurilastuista ”kylmäsavuporoa”, banaaninkuorista ”pekonia”, tai perunasuurimoista ”mätiä”. Meillä sekasyöjillä kasvisruoka yleensä kuitenkin on kasvisruokaa, joka myös maistuu kasvisruoalta sen yrittämättä esittää mitään muuta. Ja liharuoka on liharuokaa eikä mitään ”wannabe-lookalike”- teatteria.

Aprillipäivän johdosta toin blogiin kuitenkin päivän teemaan soveltuvan elintarvikkeen nimeltä LORKKANA. Lorkkanan ravintoarvot/100 g ovat erinomaiset:

energiaa            638 kj/153 kcal

proteiinia          16 g

hiilihydraatteja  0 g

rasvaa                9,6 g

Lorkkana on erityisen hyvä D-vitamiinin sekä terveellisten omega-3-rasvahappojen lähde. Lisäksi lorkkanasta saa myös seleeniä, B12-vitamiinia, jodia, kaliumia ja fosforia. Lorkkana ei sisällä sakeutusaineita, ei emulgointiaineita, ei stabilontiaineita, ei happamuudensäätöaineita, ei proteiinihydrolysaatteja, ei hapettumisenestoaineita, ei aromeita eikä mitään muitakaan keinotekoisia lisäaineita.

Lorkkana soveltuu syötäväksi ihan sellaisenaan, mutta sen voi myös kypsentää haluamallaan tavalla. Lorkkanan voi nauttia aterian herkullisena proteiinilisänä, osana terveellistä salaattia, tai vaikka voileivän päällä leikkeleenä.

 

Hauskaa aprillipäivää kaikille :-)

 

Croque Monsieur on parempi versio kinkku-juustovoileivästä

Miltä kuulostaa, että lounaaksi tai iltapalaksi on tarjolla kinkku-juustovoileipä ja maitoa? Aika tylsää? Mutta sen voi tehdä toisinkin, ihan samoista aineista ja paljon herkullisemmin. Sen leivän nimi on Croque Monsieur.

Jotta siitä tulisi erikoisen hyvää, leiväksi kannattaa valita vaaleahko moniviljaleipä, jossa on paljon enemmän makua kuin tavallisessa ranskiksessa tai paahtoleivässä. Kinkussa ei saisi olla savun makua, joten kinkuksi uunikinkkua tai vastaavaa, mutta ei palvikinkkua. Savu peittää muuten alleen kaikki muut maut. Juuston pitää olla hyvin sulavaa ja sulaneena valuvaa, kuten cheddar, gruyere, mozzarella, raclette tms. Minulla oli jääkaapissa näitä pieniä paloja, joten raastoin ne kaikki samaan kasaan. Sitten vielä hyvin maustettu bechamelkastike, niin herkku on kasassa tuotapikaa.

Croque Monsieur

(2 annosta)

4 dl  maitoa

(3  maustepippuria ja 1  laakerinlehti)

30 g  voita

30 g  vehnäjauhoa

1 tl  Dijon sinappia

2 tl  Worcesterkastiketta

60 g  juustoraastetta (cheddar/gruyere/mozzarella/raclette tms)

hiukan suolaa ja valkopippuria myllystä

4  viipaletta vaaleahkoa moniviljaleipää

50 g  uunikinkkua tms (ei palvikinkkua) ohuina viipaleina

hiukan Dijon sinappia

40 g  juustoraastetta

pari nokaretta voita

Laita uuni lämpiämään 240 asteeseen.

Valmista ensin juustokastike. Kaada kattilaan maito (ja mausteet), kuumenna kiehuvaksi ja ota sitten kattila pois lämmöltä. Sulata toisessa kattilassa 30 g voita ja lisää jauhot. Sekoittele seosta muutaman minuutin ajan pienellä lämmöllä varoen ettei jauhot ruskistu. Siivilöi mausteet pois kuumasta maidosta ja kaada maitoa hiljalleen voi-jauhoseoksen joukkoon koko ajan vispaten niin ettei kastikkeen joukkoon jää kokkareita. Lisää Dijon sekä Worcester ja sekoita hyvin. Keittele kastiketta pienellä lämmöllä koko ajan sekoitellen muutamien minuuttien ajan. Lisää lopuksi juustoraaste (mieluiten se gruyere) ja sulata se kastikkeen joukkoon. Maista valmista kastiketta. Voi olla että se ei tarvitse enempää suolaa, sillä juustoissa on melkoisesti suolaa. Lisää kuitenkin muutama rouhaisu valkopippuria.

Levitä kahdelle leivälle kerros juustokastiketta, sen päälle kinkkua, kinkun päälle hiukan sinappia ja sitten runsas puolet juustoraasteesta. Paina toinen leipä näiden leipien päälle. Sulata paistinpannulla hiukan voita ja nosta leivät pannulle. Ruskista leivät molemmin puolin, jolloin ne saavat lisää makua. Siirrä leivät paistinpannulta uunivuokaan, kaada päälle loput kastikkeesta sekä loput juustoraasteesta. Laita vuoka uuniin vielä muutaman minuutin ajaksi, jolloin juusto sulaa ja juustokastike saa hiukan väriä pintaansa.

p.s. Jos tästä haluaa Croque Madamen, leivän päällä oleva juustokastike korvataan ”sunny side up” –paistetulla kananmunalla eikä leipiä laiteta enää uuniin.

Suolattu ja ilmastoitu ankka

Tässä kolmannessa tekemässäni versiossa ankanrinta sai alustavan suolakäsittelyn jälkeen ottaa ilmakylpyjä reilun viikon ajan. Edelliset, hiukan eri resepteillä valmistetut ankat löytyvät päivityksistä Ankkapekoni ja spagetti carbonara sekä Ankkapekoni vol.2.

Valmis ilmastoitu ankka viipaloitiin ja siitä valmistettiin salaatti.

Suolattu ja ilmastoitu ankka

2                    ankanrintaa

4                    laakerinlehteä

1 rkl              katajanmarjoja

1 rkl              mustapippureita

n. 600 g         karkeaa merisuolaa

Hienonna maustemyllyllä tai morttelissa katajanmarjat, laakerinlehdet ja pippurit yhdessä ruokalusikallisen karkeaa suolaa kanssa. Pistele ankan nahkaan reikiä terävällä haarukalla tai kalankäsittelypiikillä, ei kuitenkaan lihaan saakka. Hiero fileet mausteseoksella. Laita karkeaa merisuolaa keraamisen tai lasiastian pohjalle ja laita ankanrinnat sille nahkapuoli alaspäin niin, että ne ovat hieman irti toisistaan ja astian reunoista. Näin suolaa tulee joka puolelle ankkaa. Peitä sitten fileet lopulla suolalla. Mitä jämptimpi astia sitä vähemmän suolaa kuluu. Peitä astia tuorekelmulla ja laita se jääkaappiin 1 ½ vuorokaudeksi.

Ota ankat suolasta, pyyhi ja huuhtele kevyesti kylmällä vedellä. Taputtele kuiviksi ja kääri ne musliiniliinaan (harsokankaaseen) ja sido keittiönarulla. Ripusta esimerkiksi jää/viileäkaappiin, jonka ilmassa on jonkin verran kosteutta ja lämpötila +- 10°C. Anna niiden riippua rauhassa vähintään viikon ajan, jolloin niistä pitäisi tulla tiukkoja mutta ei kivikovia. Mitä kauemmin ne riippuvat, sitä enemmän maitohappobakteerikäyminen antaa makua niille mutta samalla ne kovettuvat lisää. Jos tilassa on tasainen riittävä kosteus, niin niihin tulee lisää makua ilman, että ne kuivuvat liikaa.

Otin omat ankkani riippumasta 10 päivän kuluttua. Sinä aikana painosta oli hävinnyt 10% eli kosteutta on ollut ilmassa sopivasti ja ankkaa olisi voinut ilmakuivata pidempäänkin. Pidemmän kuivumisen aikana ilmakuivattu maku vaan lisääntyy, mutta samalla ankasta tulee kovempi ja kuivempi. Se ei sinänsä haittaa, sillä jopa kivikovaakin ankkaa voi raastaa antamaan makua eri ruoille ja kastikkeille. Poista kääre ja säilytä rintoja tiukasti käärittyinä jääkaapissa. Tällöin kuivuminen loppuu ja ankat säilyvät hyvin.

Mielenkiintoista oli huomata, että kaikki kolme valmistustapaa tuottivat selvästi eri makuisen lopputuotteen. Tämä ensimmäinen kerta ei takuulla tule jäämään viimeiseksi – niin hyvän makuisia kaikki versiot olivat.

Ankkasalaatti

(4 annosta)

1                    ankanrinta, ”suolattu ja ilmastoitu”

muutama kourallinen rucolaa ja babypinaattia

2                    tuoretta persikkaa

1                    Granny Smith omena

iso kourallinen saksanpähkinöitä

parmesaanista vuoltuja lastuja

kastike

10                  katajanmarjaa

0,5  tl            karkeaa merisuolaa

1 rkl              omenaviinietikkaa

2 rkl              rypsiöljyä

0,5 tl             juoksevaa hunajaa

Viipaloi ankanrinta ja leikkaa pois rasva. Huuhtele rucolat ja pinaatinlehdet. Halkaise persikat, poista kivet ja viipaloi hedelmät ohuiksi siivuiksi. Kuori omena, poista siemenkota ja leikkaa omena pieniksi kuutioiksi. Laita mortteliin katajanmarjat sekä karkea merisuola ja rouhi ne hienoksi. Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita hyvin. Tee annokset suoraan lautasille ja viimeistele katajanmarjakastikkeella.