Makkaratehdas

Lammas kuuluu monen perheen pääsiäispöytään tavalla tai toisella valmistettuna, paistina, fileenä, kyljyksinä, potkana, ym ym. Kun sattumalta löysimme taltioimamme keittiömestari Michael Björklundin lammasmakkarareseptin, menu oli selvä: meillä on tänä vuonna pääsiäispöydässä lammasmakkaraa. Itse resepti vain oli kovin suuri, 2,5 kiloa karitsan jauhelihaa ja 500 g siansivua, mutta kun ryhdytään tekemään, tehdään saman tien kunnon satsi. Valmista lammasmakkaraa voi käyttää monin tavoin. Pääsiäispöytään makkarat käväisivät grillin kautta, seuraavan päivän makkaroista tehtiin pyttipannua. Sukulaisiakin ilahdutettiin lammasmakkaroilla ja loput menivät pakkaseen. Björklundin ohjeessa väitetään tuon makkarasatsin valmistuvan tunnissa, niin - ehkä ammattikokilta… Me askartelimme makkaraprojektin kanssa hiukan kauemmin, mutta kyllä se kannatti.

Kaikkiaan tästä ainesmäärästä tuli noin 60 herkullista makkaraa. Reseptiä on hiukan tarkennettu siltä osin kuin me sen teimme. Suolta saa hyvin varustetuista lihakaupoista, ainakin ennakkotilaamalla.

 

 

 

Lammasmakkarat

 

2,5 kg            lampaan (karitsan) jauhelihaa

0,5 kg            rasvaista siankylkeä

38 g               hienoa merisuolaa

4 tl                 rouhittua mustapippuria

¼ dl               (noin puoli ruukkua) hienonnettua rosmariinia

¼ dl               (noin puoli ruukkua) hienonnettua timjamia

5                    valkosipulinkynttä

5                    keltasipulia

1 ½                punaista chiliä

4-5 dl            jääkylmää vettä

siansuolta (tulee paksummat makkarat kuin lampaansuoleen)

lihamylly

makkarasuppilo

puuvillanarua

Ainesten tulee koko ajan olla mahdollisimman kylmiä.

 

Hienonna rosmariinin ja timjamin lehdet. Kuori valkosipulinkynnet ja raasta ne. Kuori sipulit ja hienonna ne ihan pieniksi kuutioiksi. Halkaise chilit, poista siemenet ja leikkaa chili ihan pieniksi kuutioiksi.

 

 

Jauha siankylki lihamyllyllä ja sekoita se karitsan jauhelihan joukkoon. Mausta seos suolalla sekä mustapippurirouheella. Älä säikähdä suolan määrää. Suolaa ja pippuria on juuri oikea määrä suhteessa muihin aineksiin. Lisää sipulit ja muut mausteet ja sekoita huolella. Lisää vettä kunnes makkaramassa on riittävä notkeaa pursotettavaksi suoleen.

 

 

Asenna makkarasuppilo paikoilleen ja rullaa siihen suolta. Päätä suoli solmulla. Pursota makkaramassaa sopivan kokoisiksi makkaroiksi. Sido makkarat puuvillanarulla. Jos näyttää siltä että makkaraan on jäänyt isoja ilmakuplia, pistele ne terävällä neulalla tms jotta makkarat eivät halkea kypsennettäessä.

 

 

Keitä raakamakkaroita lähes kiehuvassa (noin +85°C) vedessä noin 15 minuuttia, minkä jälkeen ne ovat valmiita joko pakastettavaksi tai valmistettavaksi ruoaksi. Kun makkarat grillaa tai paistaa pannulla, niistä tulee erityisen maukkaita.

 

 

 

Lampaan sekä pääsiäismunat voi nauttia myös näin.

 

Bara äta memma, yksi, kaksi, kolme, mämmiii! (ja madeiraa)

 

Ja taas ollaan siinä pisteessä, kun kaikki eri medioiden toimittajat taas kerran keksivät

Ainutkertaisen Omaperäisen Ennennäkemättömän

idean ja juoksevat mämmiropposten kanssa tarjoamassa mämmiä ulkomaalaisille turisteille. ”Kun tämä on niin epämääräisen näköistäkin, niin onhan tämä ihan kauheaa, onhan, onhan!? Ja voihan se ollakin, jos entuudestaan tuntematonta ruokaa yllättäen tarjoillaan sellaisenaan suoraan kaupan rasiasta. Mutta pääseekö suomalainen ikinä eroon tästä oman ruokakulttuurin alemmuudentunteesta?

 

Suomalainen ei ilmeisesti koskaan lakkaa kertomasta ulkomaiselle vieraalle ääliömäisesti hihitellen sitä aataminaikuista juttua, miten *hihihihihi*  mämmi muistuttaa *hihihihihi*  jotain *hihihihihihi* ruoansulatuskanavan toisesta päästä *hihihihi*  tulevaa *hihihihihihihihihi* tavaraa…   

Varmaan olutkin sitten muistuttaa sitä toista eritettä, joten ei sitäkään ei sitten kannata kaataa juomaksi lasiin ettei tule vääränlaisia assosiaatioita? Ja hämmästyttävää, että ruotsinlaivojen jälkiruokabuffetin ikisuosikki on suklaamousse, joka ei ulkonäöltään juurikaan eroa mämmistä...

 

Vaikka mämmin sesonki onkin vain alkuvuodesta pääsiäiseen, sen maun ei luulisi olevan suomalaisen suuhun kovin oudon ottaen huomioon, että kaikki kuitenkin hehkuttavat ruisleipää ja saaristolaisleipää, jonka pääasiallinen maku tulee ihan niistä samoista ruismaltaista mitä mämmissäkin käytetään. Typerän hihittelyn sijaan meidän pitäisi olla ylpeitä näin hienosta ja todella alkuperäisestä suomalaisesta perinneruoasta. Vähän hävettää että kun suomalaiset eivät sitä itse huomanneet, niin tunisialaisen kokin, Ahmed Ladarsin, piti kirjoittaa meille suomalaisille mämmikeittokirja (ISBN 978-952-494-170-9) ja osoittaa mämmin monikäyttöisyys joko sellaisenaan tarjottavaksi tai uusien upeiden ruokien raaka-aineeksi. Ei kaikkien tarvitse Juha Miedon tavoin syödä mämmiä liki 50 tuokkosellista pääsiäisen mittaan (ja säästää muutama rove vielä juhannukseksi), mutta jotenkin tämän ruoan alennustila kaipaisi korjausta.

En ole havainnut että missään muualla kuin Suomessa media häpeäisi maansa perinneruokakulttuuria, päinvastoin, sitä yritetään ylpeästi tuoda esille kaikin tavoin. Jos suomalaisten toimittajien on joka vuosi ihan pakko nolata itsensä ja hihitellen tarjoilla turisteille mämmiä, niin voisiko sen yrittää tarjoilla edes sokerin ja kerma(maido)n kanssa, kun kukaan suomalainenkaan ei lusikoi sitä sellaisenaan suoraan tuokkosesta?

Mämmin kanssa ruokajuomaksi HS suosittelee tänä vuonna madeiraa, joten tämä makuyhdistelmä testataan tänä vuonna epätrendikkään ruokablogin pääsiäispöydässä.