lauantai 30. toukokuuta 2015

Quiche Lorraine, se aito ja ainoa oikea


Mikä olisikaan ranskalaisempaa kuin quiche lorraine, juustolla kuorrutettu kinkku-purjopiiras? Paitsi että reseptin kuvaus meni jo täysin pieleen. Quiche Lorraine ei sisällä kinkkua, ei purjoa eikä edes juustoa. Se on piiras, jonka täytteenä on munaa, ranskankermaa ja pekonia - ei muuta. Pekonipiirakka.

Minäkin luulin quiche lorraineen kuuluvan minkä tahansa kinkun ja ehkä purjonkin tai jonkinlaisen sipulin, sekä kuorrutteeseen juuston. Tai sellaisia olen ainakin joskus ostanut jostain kahvilasta ja tehnyt itsekin luullen paistaneeni quiche lorrainen. Mutta ei. Mitä useamman reseptin selasin ohjeen alkuperäiskielellä ranskaksi, aika monessa niistä muistettiin mainita miten ulkomaalaiset ovat pilanneet reseptin kaikenlaisilla omilla muutoksillaan tehden siitä "jonkin omituisen uunipaistoksen", jollaisesta ei missään tapauksessa saisi käyttää nimeä quiche lorraine. Tuohtunein ranskalaiskirjoittaja oli nähnyt jossain ulkomailla jopa kasvispiirakan, joka oli kehdattu nimetä quiche lorraineksi. Varmaan suomalainen reagoisi yhtä voimakkaasti, jos jossain Suomen ulkopuolella hänelle tarjottaisiin karjalanpiirakkana vaikkapa bataattipuurolla täytettyä vehnäsämpylää?

Todennäköisesti ranskalaiset kuitenkin tietävät ranskalaisesta ruoasta enemmän kuin me muut, joten tässä se "aito ja ainoa oikea" Quiche Lorraine -resepti. Siis pekonipiiras - ilman juustoa. Koristeeksi käytin vesikrassia.


Quiche Lorraine (se aito ja ainoa oikea resepti?)

200 g vehnäjauhoa
120 g voita
0,5 tl suolaa
2 rkl kylmää vettä
1 muna
täyte
4 munaa
250 g crème fraichea
200 (-250) g pekonia (HK:n Amerikan pekoni sopii tähän oikein hyvin)
suolaa, mustapippuria ja muskottipähkinää
Nypi voi ja vehnäjauhot murumaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon suola sekä vesi. Vatkaa munan rakenne rikki ja sekoita se viimeksi taikinan joukkoon. Tee taikinasta pallo, kääri se kelmuun ja laita jääkaappiin noin tunniksi.

Leikkaa pekoniviipaleet noin sentin pätkiksi ja ruskista ne paistinpannulla. Kaada kypsät pekonit talouspaperille jotta ylimääräinen rasva imeytyy paperiin. 


Riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisää crème fraiche, sekoita hyvin ja mausta oman maun mukaan suolalla, rouhitulla mustapippurilla sekä muskottipähkinällä. 

Kauli kylmä taikina ohueksi levyksi ja vuoraa sillä piirakkavuoka. Levitä taikinalle pekonimurut ja sen päälle munaseos. Kypsennä Quiche Lorraine 180 asteessa noin 45-50 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä 15-20 minuuttia ennen tarjoilua.




perjantai 29. toukokuuta 2015

Possun suikalekastike on hyvää arkiruokaa


Possunlihasuikaleista tehty kastike on nopea, helppo ja hyvä ruoka tavallisena arkiruokana. Meillä oli pala possun ulkofileetä, jonka suikaloin. Tähän voi toki käyttää valmiita suikaleita, mutta älä ihmeessä osta marinoituja tai muutoin maustettuja. Itse maustamalla saa juuri sitä mitä haluaa eikä ylimääräisistä lisä- tai muista aineista ole huolta. Tämä on taas kerran "yllätyslaatikkoruoka", jossa yllätyslaatikkona toimi oma jääkaappi ja ruokakomero.


Possun suikalekastike

250 g             possun ulkofileetä suikaloituna
2                    pienehköä uuden sadon kotimaista sipulia tai kevätsipulia viipaloituna
1                    punainen chili hienonnettuna ja siemenet poistettuna
1/2 rasiaa       ruskeita herkkusieniä viipaloituna
1/2                 lihaliemiammetta
2 rkl               soijaa
1-2 dl             kiehuvan kuumaa vettä
1 rkl               vehnäjauhoja
1 – 1,5 dl       kermaa
                      öljyä paistamiseen

Kuumenna paistinpannu ja öljy ja lisää puolet lihasuikaleista. Ruskista suikaleet ja nosta ne sivuun ja ruskista loput lihat yhdessä viipaloitujen herkkusienten ja chilin kanssa. Lisää loppuvaiheessa sipuli. Säästä vihreät osat annoksen päälle koristeeksi (sitä paitsi ne saattaisivat palaa pannulla). Laita lihaliemi ja soija pannulle ja ripottele vehnäjauhot pinnalle ja sekoita ne joukkoon.  Lisää kuuma vesi, sekoita ja anna porista rauhallisesti reilut viisi minuuttia. Lorauta kerma pannulle ja anna kiehua toiset viisi minuuttia niin, että kerma kuohuu ja hieman keittyy kokoon.

Tarjoile vaikka keitetyn riisin kanssa. Muut lisukkeet jääkaapin sisällön mukaan.


torstai 28. toukokuuta 2015

Sitruunakakku Ateljé Finnen tapaan


Keittiön pöydälle oli ilmestynyt pullo Limoncelloa, pussillinen sitruunoita ja uusi Glorian Ruoka & Viini -lehti. Ilmiselvästi minulle yritettiin vihjata jotain... Ja se jotain oli Ateljé Finnen sitruunakakku, jonka reseptin toinen puoli löytyi GRV:stä ja toinen puoli eli sitruunavaahto soppa 365:stä. Hyvä kakku siitä tulikin. Lämmintä sitruunakakkua ja jääkaappikylmää sitruunavaahtoa. Ei tätä jälkiruokaa turhaan ole kehuttu. Kokeiltiin kakkua myös (kolmen kaverin vanilja)jäätelön kanssa sillä välin kun sitruunavaahto oli vasta jääkaapissa hyytymässä. Eri makuinen, mutta oikein hyvin toimiva yhdistelmä niinkin, jos ei jaksa/viitsi tehdä sitruunavaahtoa. Lehden kuvassa annoksessa oli myös ohuita kandeerattuja(?) sitruunankuorisuikaleita, mutta sellaiseen minulla ei tällä kertaa riittänyt energiaa.


Sitruunakakku

50 g voita
2 sitruunaa
3 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
3/4 dl kermaa
1/2 dl limoncello-sitruunalikööriä
1 3/4 dl vehnäjauhoa
1 rkl leivinjauhetta
1 sitruunan mehu
1 1/4 dl tomusokeria

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi. Raaasta sitruunoista keltainen kuoriosa ohueksi raasteeksi.

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä sula voi, kuoriraaste, kerma ja limoncello. Lisää seos muna-sokerivaahtoon. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne varovasti nuolijalla sekoittaen taikinaan. Taikinan on tarkoituskin jäädä ohueksi. Voitele leipävuoka ja vuoraa pohja leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa noin 20 minuuttia. (Minulla tuo 20 minuuttia ei riittänyt, vaan tikulla kokeiltaessa kakun sisäosa oli silloin vielä ihan nestemäistä. Annoin kakulle ensin viiden minuutin lisäajan ja sitten vielä toiset viisi minuuttia, yhteensä 30 minuutin paistoaika.)

Anna kakun olla vuoassa. Purista sitruunasta mehu ja sekoita siihen tomusokeri. Kaada makuliemi vuokaan kakun päälle ja anna imeytyä vähintään 10 minuuttia.

Tarjoa kakku viipaleina. Se on hyvää sellaisenaankin, mutta Ateljé Finnessä sen kanssa tarjotaan sitruunavaahtoa.




Sitruunavaahto

6 kananmunaa (vain keltuaiset)
1 1/2 liivatelehteä
1 sitruuna
1 1/2 dl sokeria
1 rkl vettä
4 dl kuohukermaa
1/2 vaniljatanko
4 cl limoncelloa

Erottele munista keltuaiset. Säästä valkuaiset muuhun käyttöön, esimerkiksi marenkeja varten. Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Raasta sitruunasta kuori ja purista mehu.

Kiehauta sitruunan mehu, sokeri ja vesi kattilassa. Käytä lämpömittaria. Kun seos on 115-asteista, ala vaahdottaa keltuaisia yleiskoneen kulhossa. Kun sokeriseos saavuttaa 121 asteen, sekoita kuplat pois ja kaada seos ohuena nauhana keltuaisvaahdon joukkoon vatkaamista jatkaen. Vatkaa kunnes seos on huoneenlämpöistä.

Vaahdota kerma. Kaavi halkaistun vaniljatangonpuolikkaan sisus veitsellä kermavaahtoon. Lisää sitruunankuori.

Nosta pehmenneet liivatelehdet vedestä. Kuumenna limoncello kattilassa tai mikrossa kiehuvan kuumaksi. Lisää liivatteet ja sekoita, kunnes liivatteet ovat liuenneet likööriin.

Yhdistä kermavaahto keltuaisvaahtoon kevyesti käännellen. Lisää liivate-limoncelloseos. Nosta vaahto jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi.




keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Muikut ja muusi


Todellinen luonnonystävä paistaa lautaselleen muikkuja. Muikku on yksi suositeltavimpia kaloja syödä vaikka päivittäin. Se ei kärsi myrkyistä tai raskasmetalleista, kannat ovat elinvoimaisia kautta Suomen ja lohikalana muikku sisältää paljon terveellisiä rasvahappoja. Muikkua perattaessa pää katkaistaan ja vatsaontelosta poistetaan sisälmykset. Paistettaessa muikun ruodot ja selkäranka pehmenevät niin paljon, että kaloja ei ole tarpeen fileoida kuten silakkaa. Pienet neulamuikut voidaa paistaa jopa vaikka päineen ja sisälmyksineen.




viikon kala   19 / 33    muikku

Muikku,   Coregonus albula



Muikkuja varataan ruokailijaa kohden perattuna 150-200 grammaa ja 200-250 grammaa, jos kalat pitää perata. Kirkkaan oranssinpunainen ja pienirakeinen muikun mäti on erityisen herkullista, suoranaista juhlaruokaa. 


Kokonainen perattu muikku on parasta ruisjauhotettuna ja rapeaksi paistettuna. Minulle tulee jotenkin ihan kasarifiilis paistetuista muikuista ja siitä syystä rakensin annoksenkin vähän kasarihenkeen. Muikkujen kanssa tarjoilin tilliperunasosetta sekä maustekurkkua ja sitruunaviipaleen. Yksinkertaista ja kertakaikkiaan herkullista.
Paistetut muikut
(kahdelle)




400 g perattuja muikkuja
1 dl ruisjauhoja
0,5 tl suolaa
hiukan jauhettua valkopippuria
paistamiseen runsaasti voita


Sekoita keskenään ruisjauhot, suola sekä valkopippuri ja laita seos isoon muovipussiin. Kaada peratut muikut samaan pussiin, sulje pussi siten että sinne jää mahdollisimman paljon ilmaa ja ravista huolellisesti. Näin muikut saavat hetkessä ylleen tasaisen ruisjauhokerroksen. 

Asettele 10-12 muikusta "matto", joka on helppo nostaa pannulle paistinlastalla. Näin muikut on myös helpot kääntää monta kerralla. Valele muikkuja sulalla voilla paistamisen aikana, jolloin nahasta tulee erityisen rapea.


maanantai 25. toukokuuta 2015

Okonomiyaki (Osaka style)


Okonomiyaki on japanilainen Osakan suunnalta lähtöisin oleva ruoka, joka on hyvin yleinen koko maassa. Jotkut ulkomaalaiset kutsuvat sitä japanilaiseksi pizzaksi, sillä se toimii jääkaappipakastimen tyhjennysruokana pizzan tavoin (anteeksi italialaiset). Sitä nimitetään myös japanilaiseksi munakkaaksi. Koska minun pizzataikinassani ei ole munaa eikä munakkaassani jauhoja, kutsun okonomiyakia mieluummin japanilaiseksi pannukakuksi. 


Okonomi tarkoittaa ”mitä haluat” tai ”mistä pidät” ja yaki tarkoittaa ”grillattu” tai ”kypsennetty”, joten jo ruoan nimikin kertoo siitä, että ruoasta on olemassa vaikka minkälaisia variaatioita. On olemassa kaksi perustyyliä tämän herkun valmistuksessa. Toinen, Japanissa yleisin, on Osaka -tyyli ja toinen on Hiroshima -tyyli. Osakalaisessa versiossa suuri osa aineksista sekoitetaan pannukakkutaikinaan kun taas hiroshimalaisessa ne paistetaan erikseen ja pinotaan taidokkaasti päällekkäin. Hiroshimalaisessa on usein mukana myös nuudeleita ja päällä paistettu muna (lisää aiheesta Wikipediassa). Kaikissa versioissa yhteistä on ohueksi suikaloitu kaali. Meidän vuosia sitten kokeilemamme versio oli Osaka-tyylinen ja päätin pitkästä aikaa taas hankkia tarvikkeet ja verestää makumuistojamme.

Perustaikinan aineksista nagaimoa eli kiinalaista tai korealaista jamssia ei liene meillä saatavana. Joissakin ohjeissa kerrotaan, että sen voisi korvata perunalla, mutta toisissa kehotetaan yksinkertaisesti jättämään se pois, jos sitä ei ole saatavana. Löysin myös maininnan, että sen ehkä voisi korvata meilläkin löytyvällä eddonjuurella eli taarolla. Japanissa ilmeisesti saman kasviksen nimi on satoimo.  Jätin kuitenkin tämän aineen pois. Dashin valmistamiseen tarvittavat aineet löytyvät etnisistä ruokakaupoista (esim Tokyokan). Valmista Tenkasua unohdin kysyä, joten jätin sen pois. Tenkasu on pieniä friteerattuja taikinapallosia.

Pinnalle asetettavat (jos siis niin haluat) ja pannukakun mukana paistettavat ohuen ohuet lihaviipaleet ovat porsaan kylkeä, eivät pekonia. Pekonin maku on aivan liian voimakas tähän. Taikinaan voi todellakin lisätä joukkoon itse haluamiaan aineksia. Jos käytät esimerkiksi tuoretta kalmaria tai tuoreita katkarapuja, niin ne tulee pilkkoa niin pieniksi, että ne kypsyvät samalla kuin taikinakin. Ruokakaapin sisältö ja mielikuvitus kertoo oikeat lisukkeet.  Lihan voi myös jättää pois ja tehdä kasvisversion. Muna on kuitenkin välttämätön.

Päälliset, jotka laitetaan paiston jälkeen, eivät myöskään ole ihan joka marketin valikoimissa. Pinnalle tulee kuivattuja tonnikalahiutaleita (Katsuobushi), merileväjauhetta (aonori), japanilaista majoneesia (Kewpie) ja Okonomikastiketta. Pikkelöidyn punaisen inkiväärin asemesta käytin meiltä saatavaa pikkelöityä sushi gari -inkivääriä.

Oikein ahkera kokki voi luonnollisesti itse valmistaa dashin tonnikalahiutaleista ja merilevästä. Itse valitsin tällä kertaa nopeamman tavan ja käytin valmista jauhetta, josta dashin voi valmistaa. Tenkasuakin voi valmistaa itse. Majoneesina voi myös käyttää esimerkiksi Hellmannsia, jota voi hieman ohentaa ja maustaa riisiviinietikalla ja/tai wasabilla. Okonomikastikkeenkin voi korvata itse sekoitetulla Worchestershire- tai HP-pohjaisella kastikkeella, ja toiset syövät okonomiyakinsa laittamalla pinnalle kastikkeen ja majoneesin asemesta vain soijaa.

Päätöksiä, päätöksiä ja kurkistus ruokakaappiin, jääkaappiin ja pakastimeen. Mitäs jos laittaisin …



Osakalainen okonomiyaki epätrendikkään keittiön tapaan
reseptistä tulee 2 annosta

taikina
2                    kananmunaa
100 g             vehnäjauhoja = ½ cup + 1 rkl = 1,4dl
n.1 dl             dashia
1/2 tl             suolaa   
1/2 tl             sokeria  
1/2 tl             leivinjauhetta
n. 4 tl            pikkelöityä sushi gari –inkivääriä hienonnettuna
2-3                kevätsipulia ohuina viipaleina
n. 80 g nto     tuoretta jättirapua pakkasesta sulatettuna (koska niitä oli)
n. 80 g nto     tuoretta kampasimpukkaa pakkasesta sulatettuna (koska niitä oli)
250 g             kaalia ohuina suikaleina
                      öljyä paistamiseen
ja pinnalle paistovaiheessa
                      ohuita siansivuviipaleita
päälle heti paiston jälkeen
                      Okonomi kastiketta
                      Kewpie majoneesia
                      tonnikalahiutaleita
                      merileväjauhetta
                      kevätsipulia

Kuumenna kattilassa 2,5 dl vettä ja siinä 1/2 pussia dashijauhetta (1pss = 5g). Jäähdytä liemi huoneenlämpöön. Tarvitset sitä noin desilitran verran.  Siivuta kaali hyvin ohuiksi siivuiksi. Viipaloi kevätsipuli. Hienonna pikkelöity inkivääri. Pilko jättiravut ja kampasimpukat pienemmiksi, jotta ne kypsyvät samassa ajassa pannarin kanssa. 

Sekoita jauhoihin sen verran nestettä, että seos ei jää kokkareiseksi. Vatkaa joukkoon kananmunat ja loppu neste. Lisää mausteet, leivinjauhe, inkivääri ja kevätsipuli. Sekoita ja lisää vielä muut mahdolliset aineet, tässä tapauksessa jättirapu ja kampasimpukka. Laita viimeksi joukkoon kaalisuikaleet. 

Kuumenna pinnoitettu paistinpannu ja sivele sille ohut kerros öljyä. Nosta kasa massaa pannulle. Jätä se paksuksi äläkä litistä sitä paistinlastalla litteäksi. Lado sianlihaviipaleet pinnalle niin, että ne eivät mene päällekkäin ja peitä kannella. Paista, kunnes alapinta on sopivan ruskea ja possunlihaviipaleet ovat vaalenneet. Käännä ympäri ja paista vielä ilman kantta nelisen minuuttia. Käännä toisen kerran niin, että lihaviipaleet tulevat päällimmäisiksi. 

Sivele pinta Okonomikastikkeella tai pursota sillä raitakuvio. Tee toiset raidat majoneesilla. Asettele päälle tonnikalahiutaleet. Koska pannukakku on kuuma, tonnikalahiutaleet liikkuvat, suorastaan tanssahtelevat hauskasti sen pinnalla. Sirottele sitten merilevähiutaleet ja ripottele hienonnettua kevätsipulia pinnalle.




sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Korvasienipiirakka


Nyt kun pakastimeen on kertynyt runsaasti korvasieniä, M heitti ilmaan ajatuksen korvasienipiirakasta. Yllytyshulluna minun piti tietenkin heti ryhtyä leipomaan sellaista. Korvasienen maku on niin mieto, että sitä ei pidä peittää liioilla höysteillä ja mausteilla. Vain vähän sipulia, vähän pekonia ja vähän juustoa, salaatiksi ihan perussalaatti.


Korvasienipiirakka

taikina
100 g voita
150 g vehnäjauhoa
ripaus suolaa
2 rkl kylmää maitoa
1 muna
täyte
80-90 g (1/2 pkt) pekoniviipaleita
1 sipuli
200 g esikäsiteltyjä korvasieniä
suolaa, mustapippuria
3 munaa
1,5 dl maitoa
100 g mozzarellaraastetta
suolaa, mustapippuria
hienonnettua kevätsipulia


Valmista ensin taikina. Nypi voi sekä jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Lisää suola, maito sekä kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Pyöritä taikinasta pallo, kääri se tuorekelmuun ja laita jääkaappiin jäähtymään noin puoleksi tunniksi. Valmista sillä välin täyte. 

Leikkaa pekoniviipaleet ihan pieniksi paloiksi. Kuori sipuli ja kuutioi se pieniksi kuutioiksi. Hienonna korvasienet muruiksi. Kuumenna paistinpannu ja laita sinne pekonipalat. Sekoittele kunnes pekonit ovat hiukan kypsyneet ja rasva sulanut. Lisää sipulikuutiot ja kuullota niitä pekoninrasvassa. Lisää lopuksi korvasienimurut ja sekoittele niitä kunnes ne alkavat kuivahtaa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.


Painele kylmä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja esipaista pohjaa 225 asteesa 15 minuutin ajan. Jäähdytä piirakkapohjaa 10-15 minuuttia ennen pekoni-sipuli-sienitäytteen lisäämistä. Sekoita keskenään munat, maito sekä mozzarellaraaste ja mausta se suolalla sekä mustapippurilla. Kaada seos tasaisesti täytteelle. Kypsennä piirakka uunissa 200 asteessa 25-30 minuuttia kunnes pinta alkaa olla kullanruskea. Ripottele hienonnettu kevätsipuli valmiin piirakan päälle.

Anna piirakan vetäytyä 15 minuuttia ennen tarjoilua.



lauantai 23. toukokuuta 2015

"Orzotto", orzoa, paahdettuja kasviksia ja vähän pekonia kans

Jääkaapin sekalaisesta sisällöstä täytyy ajoittain keksiä jotain hyllynpyyheruokaa. Pasta pelastaa aina ja kasvikset ovat paahdettuina todella hyvän makuisia. Jos jääkaapissa sattuu olemaan vielä paketti pekonia, sekin sopii hyvin tähän orzottoon. Tai siis, oikeastaan, tämä ruoka tarvitsee sen pekonin. 


"Orzotto", orzoa, paahdettuja kasviksia ja vähän pekonia kans

1 nippu parsaa
1 pieni rasia ruskeita herkkusieniä
10 miniterttutomaattia
1 punasipuli
1 keltasipuli
2-3 rkl ruokaöljyä
hiukan suolaa ja rouhittua mustapippuria
100 g pekonia ohuina viipaleina
130 g risoni tai orzo -pastaa
100 g tuoretta pinaattia
1 rkl hienonnettua karhunlaukkaa
2 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa
2 rkl pinjansiemeniä


Ei riisiä, vaan riisin näköistä pastaa.
Pilko parsat, herkkusienet, tomaatit sekä sipulit pieniksi, levitä ne leivinpaperoidulle uunipellille ja mausta ruokaöljyllä sekä suolalla ja mustapippurilla. Paahda kasviksia 220 -asteisessa uunissa 25-30 minuuttia kunnes ne ovat kypsät.

Kypsennä pekoni pannulla ja laita viipaleet talouspaperille kuivahtamaan.

Keitä riisinjyvän näköinen pasta (orzo tai risoni) hyvin suolatussa vedessä. Lisää pastan keitinveteen pinaatti kun keittoaikaa on jäljellä 5 minuuttia. Sekoittele muutaman kerran kiehumisen aikana. Valuta pasta-pinaattiseos ja palauta se takaisin kattilaan. Lisää kattilaan paahdetut kasvikset ja sekoita hyvin. Mausta karhunlaukalla, basilikalla sekä pinjansiemenillä. Lisää suolaa ja/tai mustapippuria jos on tarpeen, mutta tuskin on. Murustele pekonit ruoan päälle..


perjantai 22. toukokuuta 2015

Joku joutuu aina kuskiksi


Samppanja tai kuohuviini on paras ja juhlavin skoolausjuoma kevään juhliin, mutta joku joutuu aina kuskiksi tai muuten vaan ei juo alkoholia, eivätkä kaikki ole vilpittömän ihastuksissaan saadessaan lasiinsa sitä helpointa vaihtoehtoa, Pommacia. Korpihillan valmistama Kuohuva Kuusenkerkkä on toistaiseksi paras löytämäni tehdastekoinen alkoholiton kuohujuoma, joskaan sen saatavuus ei aina ole paras mahdollinen. Kuusenkerkkä toimii jopa ruokajuomana samppanjan sijasta, mutta se täytyy jäähdyttää mahdollisimman kylmäksi. 

Kotitekoinen alkoholiton kuohujuoma valmistuu inkivääristä, limetistä sekä mintusta. Ei tästä ole samppanjalle kilpailijaksi, mutta se ei ole tarkoituskaan. Onpahan vähän erilaista hiilihapotettua pikamehua.


Kotikokin alkoholiton kuplajuoma

1 limetti
peukalon kokoinen pala inkivääriä
iso kourallinen mintunlehtiä (miel. Marokon minttu)
1 dl sokeria
2 tl valkoista teetä
5 dl kiehuvaa vettä
hiilihapotettua kivennäisvettä

Leikkaa limetin kuori suikaleiksi, murskaa limetin sisus ja laita kaikki litran kannuun. Kuori ja raasta inkivääri, hienonna mintunlehdet ja lisää ne limetin joukkoon. Lisää vielä sokeri sekä valkoinen tee, kaada päälle kiehuva vesi ja sekoita. Anna seoksen jäähtyä kannussaan ja siivilöi jäähdyttyään. Kaada kuohuviinilasin pohjalle noin 1/4 makulientä ja täytä lasi hiilihapotetulla kivennäisvedellä.





torstai 21. toukokuuta 2015

Pasta pancetta


Italialaiset osaavat tehdä hyviä ja yksinkertaisia ruokia perinteisistä ruoka-aineista. Eräs yksinkertaisimmista mutta herkullisista pastaruoista on pasta alla pancetta eli pastaa pancettan kera. Tämä on pasta carbonaran tapainen, mutta ilman munankeltuaisia, ja siksi ehkäpä(?) hiukan kevyempi.



Pasta pancetta

150 g linguinia (tai spagettia)
70 g pancettaa kuutioina tai suikaleina
1 sipuli kuutioituna
15 g karhunlaukkaa
tai 1 valkosipulinkynsi ja lehtipersiljaa
0,5 dl kuivaa valkoviiniä
0,5-1 dl pastan keitinvettä
raastettua parmesaania
mustapippuria myllystä

Laita pancetta pannulle ja kypsennä sitä. Kun se saa hiukan väriä, lisää joukkoon sipuli (ja valkosipuli jos sitä käytät) ja paista ne kauniin värisiksi. Kaada viini pannulle ja raaputa sen kiehuessa pannuun tarttunut maku. Anna sen kiehua lähes loppuun. Rouhi joukkoon mustapippuria ja lisää karhunlaukka (tai lehtipersilja). Ota pannu pois lämmöltä.

Keitä pasta ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä hivenen alipypsäksi. Ota talteen desilitran verran pastan keitinvettä. Valuta pasta ja kaada se pannulle uudelleen kuumennetun pancettan joukkoon. Sekoita pannua ravistelemalla ja lisää keitinvettä niin että seos on notkeaa. Lisää kourallinen raastettua parmesaania, sekoita ja annostele lautasille. Lautasella lisää pastan päälle raastettua parmesaania ja rouhi tarvittaessa lisää mustapippuria.



keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Korealainen poro


Bulgogi on yksi tunnetuimmista korealaisista ruoista ympäri maailmaa. Se valmistetaan hyvänlaatuisesta naudanlihasta, jota on marinoitu soijapohjaisessa marinadissa 30 min - 1 vrk eri lähteiden mukaan. Poro taas on erittäin skandinaavinen, minun mielestäni tietysti erittäin suomalainen raaka-aine. Halusin kokeilla, miten supisuomalainen poro sopii eksoottisempiin ruokiin. Bulgogiin käutetään naudanlihaa, jossa on myös rasvaa. Näin pyritään välttämään kuivaksi paistettua lihaa. Tämä ruoka kypsennetään usein grillissä. Korealaiseen ruokatraditioon kuuluvat myös pöytägrillit, jossa jokainen syöjä kypsentää itse oman ateriansa. Tämä herkku ei kuitenkaan käynyt grillin kautta, vaan tein siitä peruskeittiöversion. Lihaksi valitsin siis poronlihaa, tarkemmin sanottuna pakasteena myytävää poron ulkofileetä. En pelännyt kuivaa lopputulosta, vaikka poronliha onkin todella rasvatonta, sillä poron kypsentämisessä menee vain hetki joten se ei ehdi sitkistyä. Lisäkkeeksi laitoin kotimaista ohraa, jossa on mukana päärynää ja herkkusientä.



Poroa korealaisittain

1 poron ulkofilee (tämä painoi 380 g)
poron marinadi
1 dl soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
2 valkosipulinkynttä raastettuna
pieni pala inkivääriä raastettuna
1 pieni salottisipuli viipaloituna
1 kevätsipuli viipaleina
100 g pieniä ruskeita herkkusieniä puolitettuina
paistamiseen 
oliiviöljyä
lisäksi
suikaloitua porkkanaa
suikaloitua daikonjuurta eli suomeksi tuttavallisemmin retikkaa

Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla, mutta älä polta. Mittaa kaikki marinadin ainekset kulhoon ja sekoita. Viipaloi liha n puolen sentin paksuisiksi viipaleiski 45 asteen kulmassa, jolloin saat suurempikokoisia viipaleita. Lisää liha marinadin joukkoon, sekoita ja laita jääkaappiin kelmun alle reiluksi puoleksi tunniksi. Itsellänin kului marinadin laitosta paistamiseen noin puolitoista tuntia.

Kuumenna öljyä pannulla ja paista siinä todella nopeasti marinoimasi poroviipaleet sekä herkkusienet. Leikkaa juurekset ohuiksi suikaleiksi ja lisää suikaleet lopuksi paistetun lihan ja sienten joukkoon kun lihat ja sienet ovat muuten jo lähes valmiit. Kasviksia ei siis erityisemmin kypsennetä, vaan annetaan lämmetä paistoksessa.


Ohra-kasvislisäke

1 dl kokonaisia esikypsennettyjä ohrasuurimoita
5 dl kanalientä
1 päärynä kuorittuna ja kuutioituna
puolikas sipuli kuutioituna
noin 50 g ruskeita herkkusieniä kuutioituna
oliiviöljyä

Kuullottele pannulla öljyssä sipuli ja sienet. Kuumenna kanaliemi, lisää suurimot sekä sieni-sipulipaistos ja keitä ohrasuurimoita noin 40 minuutin ajan. Lisää päärynäkuutiot jokunen minuutti ennen ohran kypsymistä.


Makuyhdistelmä oli hyvä. Valitettavasti tässä ystävyysottelussa kävi niin, että korealainen makumaailma voitti kotimaisen poron, eikä edes riisin tilalla käytetty ohra pelastanut poroa. Poron oma maku hävisi ja kun ottaa huomioon poronfileen ja naudanlihan hintaeron, ei voi muuta kuin todeta että nauta on se ainoa vahtoehto jota tässä kannattaa käyttää. Marmoroitu pihvikarjan ulkofilee on se, josta itse ensi kerralla valmistaisin tämä ruoan.