Pappa al pomodoro

Italialaisen keittiön perusta on cucina povera eli köyhä keittiö, joka tarkoittaa yksinkertaisia ruoka-aineita, mutta silti rikasta makua. Joskus aivan 80 – 90 –lukujen taitteessa olin työmatkalla Italiassa, tarkemmin Firenzessä. Aivan kaupungin keskustassa siellä oli (ja on edelleen) todella suosittu ravintola Il Latini , joka tarjoili toscanalaisia ruokia. Sinne oli pitkä jono oven takana jo ennen lounasaikaa, sillä siellä oli hinta-laatusuhde kohdillaan ja niin italialaiset kuin eri puolilta Eurooppaa Firenzeen tulleet opiskelijat olivat suuri asiakasryhmä.  Pöydät olivat pitkiä, ja niille oli jo ovet avattaessa katettu valmiiksi avatut talon punaviinipullot, joista ruokailijoita veloitettiin käytön mukaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintään riittävästi. Ravintolan yli 80-vuotias omistaja työskenteli iltaisin tiskin takana alkuillasta prosciuttoa viipaloiden ja loppuillasta espressokonetta käyttäen. Ruokalistoja ei ollut, vaan tarjoilija kertoi sujuvalla italialla päivän menuun, ymmärsit häntä tai et. Ensimmäisen ja muistini mukaan myös ainoan kerran Italiassa söin siellä alkuruoaksi keiton nimeltä Pappa al Pomodoro, josta ymmärsin selitettynä, että siinä on tomaattia ja leipää. Sittemmin selvisi, että eipä siinä paljon muuta olekaan – paitsi hyvää makua. Tämä on hyvin maalaishenkinen ruoka, sillä kaikki raaka-aineet siellä löytyvät ruoan kotiseudulta kotipihasta tai lähistöltä.

Pappa al Pomodoro

(kahdelle)

150 g             kirsikkatomaatteja

4                    valkosipulinkynttä (tomaattien kanssa uuniin)

1/2                 maalaispatonki

1 tlk               kuorittuja tomaatteja

2                    valkosipulinkynttä (pannulla kuullotettavaksi)

1                    pieni keltasipuli

1                    linnunsilmächili murskattuna

5 dl                kanalientä

                      oliiviöljyä

                      hienoa merisuolaa

2 tl                 hienoa sokeria

                      mustapippuria myllystä

Sadonkorjuuaikaan tähän käytetään kotona Italiassa tietenkin tuoreita, kypsiä tomaatteja. Meillä niitä ei ole, joten parhaimmillaan korjatut ja tölkitetyt italialaiset tomaatit ovat erinomainen ratkaisu tähän ongelmaan. Kaupassa valitettavasti ei ollut kuorittuja tomaatteja, joita tässä kannattaa käyttää, joten tällä kertaa käytin purkillisen kirsikkatomaatteja. Niissä on jäljellä kuoret, joten ruoan koostumus ei ole ihanteellinen niitä käytettäessä, vaikkakaan se ei makuun itsessään vaikuta. Joissakin ohjeissa neuvotaan rikkomaan kuoritut tölkkitomaatit käsin, mutta voi ne varmasti pilkkoa saksilla tölkissään pienemmiksi ennen käyttöä. Käytin lisäksi uunissa kypsennettyjä kirsikkatomaatteja. Ruoka ei välttämättä vaadi niitä, mutta ne antavat runsaasti makua lisää.

Kuumenna uuni 200˚C:een. Puolita kirsikkatomaatit ja murskaa niiden joukkoon valkosipulinkynnet (niitä voi laittaa reilumminkin, jos olet valkosipulin ystävä, sillä uunissa niistä tulee tosi hyviä) ja laita ne vuoassa uuniin noin 20 minuutiksi niin, että pinta saa vähän väriä. Alkujaan tämä lienee ollut hävikistä herkuksi –henkinen ruoka, jossa kuivunut leipä saa uuden elämän. Tuore maalaispatonki oli kuitenkin erittäin hyvä vaihtoehto tähän tarkoitukseen. Viipaloi patonki ja laita se 200˚C uuniin noin viideksi minuutiksi ja anna jäähtyä.

Laita kattilaan pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja kuullota siinä sipulia ja valkosipulia. Lisää myös murskattu linnunsilmächili. Lisää sitten tomaatit tölkistä ja kanaliemi. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla ja anna kiehua suunnilleen sen ajan, kun kirsikkatomaatit ovat uunissa. Kaada tomaatit valkosipuleineen ja valuneine liemineen uunivuoasta kattilaan ja sekoita. Murustele leivät sormenpään kokoisiksi paloiksi kattilaan ja sekoita. anna porista niin kauan, että leipä on pehmennyt ja koostumus puuromainen. Lisää lopuksi 1 dl oliiviöljyä ja revitty basilika. Annostele keitto lautaselle ja lorauta vielä pinnalle hyvää oliiviöljyä ja rouhi vähän mustapippuria. Ei uskoisi, miten hyvää näin yksinkertaisista aineksista saa aikaan helpolla ja nopeasti.