Pariisin lumoissa

kuva: Paristours

Jokaisen pitäisi käydä Pariisissa ainakin kerran elämässään. Jos minulta kysyttäisiin, suosittelisin Pariisin matkaa nimenomaan näihin aikoihin keväällä, kun kaikki alkaa viheriöidä, magnoliapuiden oksat suorastaan roikkuvat jättimäisten, valkoisten tai vaaleanpunaisten kukkien painosta ja varsinainen turistikausi on vasta tuloillaan.

Kunnon turisti tarpoo kuuluisan ”munapään”, Sacre Coeur ’in portaat ylös, käy katsastamassa upeat maisemat Eiffel 'in tornista käsin, istuu katukahvilassa maitokahvin tai viinilasillisen äärellä tarkkailemassa ohikulkijoita sekä maailman menoa, seikkailee kuusikaistaisen liikenneympyrän yli riemukaarelle (ja kuin ihmeen kaupalla huomaa selvinneensä siitä hengissä), nauttii Seinen risteilystä säätilasta riippumatta ja tekee (vähintään ikkuna)ostoksia Rue du Faubourg Saint-Honorè ’lla, jossa on KAIKKI kuuluisat muotitalot. Lisäksi on ihan melkein pakko katsastaa Printemps 'in tavaratalo Boulevard Haussmann’illa, eikä kunnon foodie voi mitenkään jättää väliin maailman ehkä kuuluisinta herkkukauppaa, Fauchon ’ia Place de la Madeleine’lla. Jos kunnon turistilla on aikaa, hän vierailee Louvressa ja saatuaan lopulta raivattua tiensä teoksen edessä parveilevan sankan väkijoukon läpi hän pettyy huomatessaan, miten kovin, kovin pieni onkaan Leonardo da Vincin suuri ja kuuluisa maalaus Mona Lisa, tai ranskalaisittain la Joconda.

Pariisilaisista ravintoloista on vaikea suositella jotain, sillä siinä kaupungissa on tuhansia toinen toistaan mielenkiintoisempia ravintoloita. Time Out 'in lista tai The Fork saattaa auttaa valinnassa – tai sitten ei. Jos haluat juoda elämäsi ehkä kalleimmat kahvit, poikkea kuuluisaan Café de la Paix ’iin.

Mikäli Pariisin matka ei jostain syystä onnistu, pieni pala Pariisia on Stockmannin tavarataloissa maaliskuun ajan.

Ranskalainen nauttii hyvästä ruoasta periaatteella ”ihan kaikkea, mutta kohtuullisesti”. Ruoka ei ole tarkoitettu pelkäksi polttoaineeksi, vaan hitaasti nautittavaksi. Stockmannin demokeittiössä tehdään ruokaa ranskalaisittain. Vastikään ranskalaisen keittokirjan ”Tarte Tatin” julkaissut ranskalais-suomalainen stylisti Prisca Leclerc esiintyy Helsingin keskustan demokeittiössä ensi perjantaina 18. maaliskuuta. Priscan Pariisi-reseptit löytyvät myös teemaviikkojen reseptivihkosesta.

Kävimme lauantaina nauttimassa Stockan Herkun Meals-baarissa tuoreita ostereita ja shamppanjaa. Ostereita oli tarjolla kolmea lajia, joista eniten pidimme Bretagnen ostereista. Ostereita avaamassa oli vuoden 2012 osterinavauksen Pohjoismaiden mestari Martin Söderström (Erikssonin kalatukku). Lautasella oli ostereiden lisäksi myös hänen vadelmakastikettaan, joka täydensi mahtavasti ostereiden meren makua. Kastikkeen resepti oli vapaasti jaossa, joten otan vapauden julkaista sen myös tässä:

Vadelmakastike ostereille

10 cl              vadelmaviinietikkaa

2 rkl              vadelmakastiketta

1                    salottisipuli

                      tuoreita vadelmia

                      mustapippuria myllystä

Kuori salottisipuli ja kuutioi se hyvin hienoksi. Sekoita vadelmaviinietikka, vadelmakastike ja hienonnettu salottisipuli. Mausta vastarouhitulla mustapippurilla. Laita kastike tarjoilukulhoon ja ripottele tuoreita vadelmia pinnalle.

Vaikka kartamme mikrossa lämmitettäviä valmisruokia, huomasimme nämä annosruoat ja halusimme antaa ranskalaiselle ankalle mahdollisuuden – ja se kannatti. Ainoa mitä näistä annoksista jäi puuttumaan, oli pieni lusikallinen mustaherukkahyytelöä ja se oli korjattavissa omasta jääkaapista. Minä nautin ankkani riisillä, M perunoilla. Taisin riisien kanssa jäädä aavistuksen voitolle mausta ja rakenteesta? Mikroruoka siis VOI olla myös hyvää – joskus.

Ja kuten asiaan kuuluu, tällaisesta valikoimasta täytyy tehdä myös muita heräteostoksia…