Tätä
brasilialaisempaa ruokaa ei ole. Brasilian ehkä suosituin street food on
coxinha. Se on yhtä helppo (tai helpompi) syödä kuin hodari ja jo yksi riittää välipalaksi,
muutama kokonaiseksi ateriaksi.
Coxinha
on kanankoiven (pisaran/sipulin) muotoiseksi pyöritelty, taikinakuoreen kätketty ja friteerattu
kananlihapallero, joka on täytetty vielä nokareella tuorejuustoa. Mitä enemmän
täytettä ja vähemmän taikinakuorta, sitä parempi. Brasilialaisen catupiry-tuorejuuston
voi korvata Philadelphia-tuorejuustolla ja kaikkia muitakin aineksia saa jokaisesta
lähikaupasta. Coxinhan kanssa sopii myös jokin dippikastike, kuten
currymajoneesi tai raikas tomaattisalsa, mutta se ei ole välttämätöntä.
Coxinhat
kannattaa valmistaa jo ihan pelkän maukkaan täytteen vuoksi. Tavallisesti
kanatäyte ja tuorejuusto ovat täytteessä erikseen, mutta niiden sekoittaminen
keskenään teki broilerin mausta jotenkin täyteläisemmän. Ja jos taikinan valmistus
ei heti ensimmäisellä kerralla onnistu (kuten minulla aluksi kävi) ja perhe
nälissään odottaa ruokaa, pelkän täytteen voi pyöräyttää kutterissa tasaiseksi
tahnaksi, muotoilla tahnasta pieniä palloja, paneroida ja friteerata ne
sellaisinaan ilman taikinakuorta.
(Olen joissain suomalaisissa kesätapahtumissa nähnyt myytävän, ja maistanutkin, friteerattua "aitoa brasilialaista" jotain nimeltä coxinha, mutta toista kertaa niitä ei ole tarvinnut maistaa: eltaantuneelta rasvalta lemuavia ja jauhon makuisia taikinapalloja joissa ei ollut kanaa edes nimeksi. Yhden pienen palleron pystyin juuri ja juuri puoliksi syömään, loput lensivät roskikseen... Niillä ei ollut mitään tekemistä oikean coxinhan kanssa.)
(Olen joissain suomalaisissa kesätapahtumissa nähnyt myytävän, ja maistanutkin, friteerattua "aitoa brasilialaista" jotain nimeltä coxinha, mutta toista kertaa niitä ei ole tarvinnut maistaa: eltaantuneelta rasvalta lemuavia ja jauhon makuisia taikinapalloja joissa ei ollut kanaa edes nimeksi. Yhden pienen palleron pystyin juuri ja juuri puoliksi syömään, loput lensivät roskikseen... Niillä ei ollut mitään tekemistä oikean coxinhan kanssa.)
Suomalaisissa
ja brasilialaisissa vehnäjauhoissa, niiden sitkossa ja leipoutuvuudessa, vaikuttaa
olevan aika tavalla eroa. Vaikka kuinka tarkkaan noudatin brasilialaisia
ohjeita, siitä loppujen lopuksi onnistuneesta(?) taikinamassastakin tuppasi tulemaan
hiukan liian tahmeaa ja tarttuvaista. Eri ohjeissa neuvotaan joko kaulimaan
taikina ohueksi ja ottamaan siitä muotilla pyöreitä paloja, joihin täyte
kääritään, kun taas toiset ohjeet neuvovat tekemään taikinasta golfpallon
kokoisia palleroita, jotka sitten litistetään ja täytetään.
Itse jouduin
käyttämään tätä jälkimmäistä tapaa, sillä hiukan liian tahmea taikina ei oikein
taipunut kaulittavaksi. ”Kanankoiven” muotoilukin haki hiukan muotoaan ja nämä
ensimmäiset yritelmät ovat suorastaan hellyttävän kömpelön näköisiä. Ehkä
taikina jäi vähän paksuksikin? Vaikka joskus kovasti yritin, en koskaan saanut
golfkärpäsen puremaa, joten saatoin arvioida väärin tuon golfpallon koon? Varmasti
harjoitus tässäkin asiassa tekisi mestarin. Oli kuitenkin sen verran hyviä
kanakroketteja, että täytyy kokeilla joskus uudestaan.
Kun coxinhat on friteerattu, mitä muuta sitä kaipaisi katsellessaan jalkapalloa? Guaranaa? Guavamehua? No joo, tai ehkä huurteisen oluen? Siltä osin suomalainen varmaan ainakin viihtyy Brasiliassa, sillä suosituimmat oluet (cervejas) ovat vaaleita lagereita kuten meilläkin. Sellaisen voi tilata vaikka sanomalla tuttavallisesti ”SKOL”.
Coxinha
(noin
14-16 coxinhaa)
täyte
1
l kanalientä
1
porkkana
1
sipuli
2
laakerinlehteä
2
broilerin rintafileetä (noin 300 g)
puolikkaan
limetin mehu
2
rkl voita
1
pieni sipuli
1
valkosipulinkynsi
1-2
kevätsipulia
pikku
ripaus annattoa
(=colorau, mutta käytin korvikkeena kurkumaa)
suolaa,
mustapippuria
100
g Philadelphiajuustoa
2
rkl lehtipersiljaa
taikina
5
dl kanalientä
5
dl (tai hiukan enemmän) vehnäjauhoa
2
rkl pehmeää voita
0,5
tl suolaa
friteeraus
2
munaa
hienoja
korppujauhoja
rypsiöljyä
uppopaistamiseen
Kaada
kattilaan kanaliemi, paloiteltu porkkana,
kuorittu ja lohkottu sipuli sekä
laakerinlehdet.
Kuumenna kiehumispisteeseen ja lisää broilerin
rintafileet.
Keitä lihat kypsiksi, mutta ei kuiviksi
noin 15-20 min. Nosta fileet pois
kattilasta ja
siivilöi liemi taikinan valmistusta varten.
Pienennä jäähtynyt
liha repimällä se säikeiksi
kuten nyhtöpossu. Sekoita joukkoon limettimehu.
Leikkaa
valkosipulinkynsi, sipuli ja kevätsipulit
hienoksi ja kuullota ne pannulla
voissa. Lisää
revitty kananliha ja sekoita hyvin. Musta annatolla
(kurkumalla),
suolalla ja mustapippurilla. Lisää
lopuksi tuorejuusto ja sekoita seos
tasaiseksi.
Ota pannu pois lämmöltä ja lisää lopuksi hienoksi
leikattu
lehtipersilja. Jätä täyte jäähtymään.
Mittaa
kattilaan kanaliemi ja kuumenna
kiehumispisteeseen. Lisää suola sekä jauhot ja
sekoita
voimakkaasti tukevalla puukauhalla kunnes jauhot
turpoavat ja
muodostavat seoksesta kiinteän pallon.
Tähän menee aikaa ainoastaan noin minuutti
tai pari.
Sekoita lopuksi huolella taikinan joukkoon pehmeä
voi ja ota taikina
pois kattilasta. Ripottele työtasolle
hiukan jauhoja ja alusta hiukan
jäähtynyttä taikinaa 5-10
minuuttia kunnes se on jäähtynyt ja valmis
käytettäväksi.
Ota
taikinasta golfpallon kokoisia paloja. Pyöritä
palloiksi ja painele ne ohuiksi
levyiksi. Nosta keskelle
iso nokare kanatäytettä, sulje taikina nostamalla
reunat
ylös yhteen ja pyörittele siitä kämmenten välissä pisaran
(kanankoiven)
muotoinen kroketti. Kasta kroketti ensin
vatkattuun kananmunaan ja sen jälkeen
hienoihin
korppujauhoihin. Kun kaikki kroketit ovat valmiit,
nosta ne noin
tunnin ajaksi jäähtymään jääkaappiin.
Kypsennä lopuksi rypsiöljyssä 180
asteessa noin 6-8
minuuttia kunnes coxinhat ovat kauniin kullanruskeita.
Paista
ensin koekappale, jotta voit arvioida oikean uppopaistoajan.
Copacabana day & night
Eikä Copacabanasta voi puhua mainitsematta upeita hiekkaveistoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti