torstai 9. tammikuuta 2014

Ankanrintaa ja appelsiinikastiketta




Ankanrinta on juhlavan näköinen ja makuinen tarjottava, jonka valmistaminen ei vie tuntitolkulla aikaakaan. Välineitäkin tarvitaan vähimmillään vain yksi, nimittäin paistinpannu. Lämpömittarilla voi tarkistaa kypsyyden. Uunia voi myös käyttää. Koska tämä vaikuttaa liian yksinkertaiselta, voi vaikeusastetta lisätä kastikkeen avulla ja saada samalla aikaan vähän lisää tiskiä.


Paistettu ankanrinta

1 kpl              ankanrinta syöjää kohti
                      suolaa
                      mustapippuria myllystä

Ota ankanrinta sulamaan jääkaappiin jo edellisenä päivänä. Anna sen lämmetä lähes huoneenlämpöiseksi ennen paistoa. Taputtele ankka kuivaksi talouspaperilla. Tee terävällä veitsellä ruudukon malliset viillot ankan nahkapuolelle. Viilto ei saisi mennä lihaan asti. Hiero erityisesti nahkapintaan hyvin suolaa ja mustapippuria. (Kiinalainen viismauste sopii hyvin ankalle, mutta sellainen oli meiltä loppu.) 

Laita ankanrinnat kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin ja kuumenna pannu keskilämmöllä.  Kaada aina välillä pannulle sulanutta ankanrasvaa pois pannulta, mutta ota ehdottomasti se talteen. Älä anna pannun kuumentua liikaa. Kun rasva on sopivasti sulanut pois ja nahka on kauniin ruskea ja rapea, käännä ankka ja paista se myös lihapuolelta. Jos on tarpeen, niin pannun voi siirtää 125 asteiseen uuniin muutamaksi minuutiksi. Sisälämpötila 55 astetta on ankalle sopiva. Tämän jälkeen ankanrinnat saavat vetäytyä pöydällä ilman foliota 10 minuuttia. Siis nimenomaan ilman foliota, sillä vain siten nahka pysyy rapeana kuten pitääkin. Ankka on nyt valmis viipaloitavaksi. Tarkempia työkuvia ankanrinnan paistamisesta viimekeväisestä blogitekstistämme löytyy täältä.

Melko täydellinen lopputulos: rasva on sulanut lähes kokonaan, väri on kauniin rosee ja nahka ihanan rapea.



Appelsiinikastike

1 dl                sokeria
2 rkl               vettä
2 rkl               sherryviinietikkaa
1                    appelsiinin kuori raastettuna
1                    appelsiinin mehu
1                    (veri)appelsiini  fileoituna
2 dl                kanalientä
1 kpl              salottisipuli hienoksi silputtuna

Laita sokeri ja vesi pannulle tai kasariin ja anna kiehua keskilämmöllä. Kun sokeri sulaa, heiluttele pannua kunnes sokeri on karamellisoitunut kullanruskeaksi. Ota pois liedeltä ja sekoita varovasti joukkoon viinietikka, appelsiinin kuori ja mehu, kanaliemi ja salottisilppu. Laita takaisin liedelle ja anna kiehua välillä sekoittaen, kunnes jäljellä on reilun desilitran verran eli noin 20 minuuttia. Ennen tarjoilua lisää appelsiinin lohkot ja lusikoi viipaloidun ankanrinnan päälle.


Perunat ruskistettiin ankanrinnosta sulaneessa rasvassa ja salaattiin sekoitettiin erilaisia vihreitä, granaattiomenan siemeniä, tavallista makeahkoa omenaa pieninä paloina ja rouhittuja pekaanipähkinöitä sekä kastikkeeksi granaattiomenabalsamicoa.


6 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Onpa komean näköistä ankkaa! Meillä oli ankanrintaa viikonloppuna, tuo vinkki menee korvan taakse, ettei saa peitellä paistamisen jälkeisen lepovaiheen ajaksi. Minun ankoissani rapea kuori lötkistyi, nyt ymmärrän syyn.

Tuplaespresso kirjoitti...

@ Campasimpukka
Kiva jos voitiin olla avuksi entistä parempien ankanrintojen kokkaamisessa :) Se rapea nahka on todella herkullista.

Olen usein ihmetellyt, miten ihan oikeat ammattikokit voivat antaa resepteissään sellaisia neuvoja, joiden kanssa ankka pilataan takuuvarmasti. Näitä ovat:
1. ankanrinta lämpimälle pannulle
2. paistetaan oliiviöljyssä tms
3. laitetaan folioon vetäytymään
1+2+3 = ei sellaista rasvaista ja vetelänahkaista ankanrintaa pysty kukaan syömään... Tai sitten niiden neuvojen tarkoitus onkin jättää ankat (kaikessa helppoudessaan) ravintolaruoaksi ja saada kotikokit tekemään jotain muuta? Ovelaa...

Suklaasieppo kirjoitti...

Toi kuullostaa aika hurjalta, että joku voi käskee paistaa ankanrinnan oliiviöljyssä, hui sentään! Vaikka on se varmaan mahdollista, kun ravintolassakaan se ankan nahka ei yleensä ole rapeaa vaan ihan pehmeää ja vetelää, ja joka yleensä on pakko jättää syömättä. Mutta sitä minäkin olen miettinyt, että millä ihmeellä sen nahan saa rapeaksi. Nyt tiedän, kiitos. Tästä lähtien minäkin pidän folion kaukana ankanrinnasta.

ulla kirjoitti...

Hyvä, selkeä ohje, kiitos! Tuo appelsiinikastikeohje otetaan tästä myös talteen. :)

Venla kirjoitti...

Ikinä en ole ankanrintaa itse valmistanut tai syönyt, mutta nyt rupesi kovasti houkuttelemaan… :D Tosi kiva blogi teillä! Herkullisen oloisia mutta helppoja reseptejä, hyvin havainnollistavat ohjeet ja hienot kuvat. Kiitos näistä, lauantaina menee viikuna-vuohenjuustopiirakka kokeiluun. :)

Tuplaespresso kirjoitti...

@ Suklaasieppo
Juuri näin, naudanfilee paranee foliossa mutta ankanfileetä ei missään tapauksessa pidä kääriä folioon.

@ ulla
Appelsiinikastike oli oikein hyvää eikä haitannut, vaikka sen ansiosta tiskejä tuli ainakin tuplaten lisää ;)

@ Venla
Kiitos kivoista kommenteista ja tervetuloa lukijaksi. Yritetään täällä tehdä mahdollisimman toimivia reseptejä laidasta laitaan. Niin, ja se viikuna-vuohenjuustopiirakka on tosi hyvää - ja helppo tehdä :)