Syksyn ensimmäiset omenat alkavat
olla valmiita syötäviksi ja leivottaviksi. Mitä muuta sellaiseen tarvitaan? No
tietysti helppoja ja herkullisia reseptejä. Vapiskaa, omenapiirakka ja omenamuffini,
aikanne on ohi! Nyt tulee omppukokkare! Juuri sopivan kokoinen, juuri sopivan
makea, juuri sopivan mehevä ja juuri sopivan kanelinen. Sen helpompaa omenaleivonnaista ei ole
olemassakaan. Ja tähän reseptiin ei käytetä edes mitään puolivalmisteita eikä
valmistaikinoita, vaan kaikki on itse tehtyä. Yhdessä kulhossa, yhdellä
uunipellillä, alle yhdessä tunnissa ja ilman yhtään erityistä leivontataitoa.
Omppukokkareet
4-7
omenaa (koosta riippuen, näihin tarvitaan noin 7 dl omenanpaloja)
6
dl vehnäjauhoa
1,5
dl kaurahiutaleita
0,5
dl sokeria
0,5
dl ruokokidesokeria
2
tl leivinjauhetta
0,5
tl suolaa
1
tl ihan hienoksi jauhettua kardemummaa
1
tl jauhettua kanelia
150
g kylmää voita pieninä paloina
2,5
dl maitoa
0,5
dl hunajaa
pinnalle:
tomusokeria
tilkka
vettä
Laita
uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Huuhtele
omenat, poista siemenkota ja leikkaa omenat sormenpään kokoisiksi paloiksi.
Mittaa että niitä tulee noin 7 desilitraa.
Sekoita
isossa kulhossa kaikki kuivat ainekset keskenään. Lisää kylmä voi pieninä
kuutioina ja nypi seos tasaiseksi muruksi. Tämän voi tehdä yleiskoneen
kutterilla, kuvan taikinannyppijällä tai ihan omin sormin nyppimällä. Kun muru
on tasaista, sekoita joukkoon omenanpalat. Sekoita hunaja maidon joukkoon ja
kaada kulhoon. Sekoita taikina tasaiseksi.
Nosta
taikinasta silikonimatolle 12 kokkaretta ja paista leivonnaisia uunin
alatasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta alkaa olla kauniin
ruskea. Anna jäähtyä hetken aikaa silikonimatolla ja nosta sitten kokkareet
ritilän päälle jäähtymään. Sitten voit nauttia nämä kahvin tai jäätelön kanssa.
Omppukokkareet
voi myös kuorruttaa tomusokerilla. Kaada pieneen pyöreäpohjaiseen kulhoon desi
tai pari tomusokeria ja lisää muutama tippa vettä, sen verran että sokerista
tulee tasainen tahna jonka voi pursottaa leivonnaisten päälle. Kaada sitten
kuorrute pursotinpussiin, leikkaa pussin kärkeen pieni reikä ja piirrä leivonnaisiin valkoisia raitoja.
Omppukokkareet eivät maun
puolesta tarvitse mitään tomusokerikuorrutusta, mutta ulkonäön puolesta kylläkin. Kun
aloin kuvata näitä blogiin, totesin että pakko tehdä jotain parantelua.
Ottamissani kuvissa ei näkynyt ihania herkullisia leivonnaisia, vaan ainoastaan
kasoja epämääräisen ruskeaa, vähän jo kuivunutta koiranoksennusta… Toivottavasti kukaan lukija ei
nyt menettänyt ruokahaluaan tästä toteamuksesta. Sellainen "koiranoksennusefekti" nimittäin
syntyy helposti, jos ruoka kuvataan liian läheltä liian tiukalla rajauksella, tai ruoka
on tasaisen kellanruskeaa tai muuten melko yksiväristä. Mikäli valaistuksena on lisäksi suora salamavalo, niin aina pahempaa. Erityisen vaikeita
kuvattavia ovat useimmat laatikko- ja pataruoat. Silloin kuvaajalla on täysi työ saada lukija
vakuuttuneeksi siitä, että ruoka on oikeasti paljon paremman makuista kuin
miltä se näyttää :) Vaikka sitten tomusokerikuorrutteella tai jollain muulla reseptin makumaailmaan sopivalla lisäyksellä.
4 kommenttia:
Vaikka kokkare ei kuulosta niin kovin hyvältä, niin tämä ohje on sitä! Pitää kokeilla, meilläkin tulee omenoita tänä vuonna aika paljon.
Minä olen todennut, että usein kaikki koiranoksennuksen näköiset ruuat ovat juuri niita kaikkein maukkaimpia!
Kiitos hyvästä reseptistä. Nämä menevät kokeiluun!
Oli nopeat leipoa ja vielä nopeemmat syödä. Lapset tyhjensi pullalautasen (ei ollut edes kuorrutettuja) niin alta aikayksikön että huomenna täytyy tehdä tuplasatsi että minäkin saisin maistaa.
Kiitos ilmeisen hyvästä reseptistä.
t. Marita & lauma
@ Sari
Onnellinen se jolla kasvaa omput omalla pihalla. Kaupoissa kotimaisista ompuista pyydetään ihan käsittämättömiä ryöstöhintoja, ikään kuin ne omput olisi vähintäänkin kullattuja.
@ marketta
Juu, ei ole koiraa oksenn... eikun pullaa päältä katsominen. Leipoisin näitä enemmänkin ellei se näkyisi vyötäröllä...
@ Marita
Toivottavasti olet toisesta satsista ehtinyt syödä itsekin ;)
Lähetä kommentti