Carpaccio con grana e rucola on
hyvin tyypillinen italialainen herkku, jonka voi nauttia esimerkiksi
alkuruokana tai lounaana. Naudan sisäfileetä lehdenohuina viipaleina
levitettynä lautaselle, niiden päällä rouhaus mustapippuria, ripaus suolaa,
rucolaa ja lastuja grana padanosta tai parmesaanista. Kaikki tämä kruunataan
hyvällä oliiviöljyllä, jota pirskotellaan kaiken komeuden päälle. Venetsiassa
sijaitsevan Harry’s Barin versio on klassikko, jonka resepti on tässä.
Teimme edellisten kanssa hieman
erilaisen mutta makumaailmaltaan kuitenkin hyvin samanlaisen version. Filee
maustetaan pinnaltaan suolalla, mustapippurilla ja lorauksella Koskenkorvaa. Se
kääritään tiukkaan pakettiin ja annetaan maustua jääkaapissa 2-3 päivän
ajan käännellen pakettia pari kertaa vuorokaudessa. Sitten siitä leikataan
mahdollisimman ohuita viipaleita, mutta tässä kohtaa tulee se suurin ongelma –
viipalointi. Miten lihasta saisi mahdollisimman ohuita, suorastaan läpinäkyviä
viipaleita.
Yksi tapa olisi laittaa liha
muutamaksi tunniksi pakastimeen ja viipaloida se sitten terävällä veitsellä tai
viipalointikoneella. Viipalointikonetta ei kuitenkaan yleensä kotoa löydy, eikä
kaikista ravintoloistakaan, ja kohmeisen lihan leikkaaminen - ei ehkä niin
terävällä - veitsellä on sekin hankalaa. Ongelmaan löytyy yksinkertainen
ratkaisu. Viipaloidaan jääkaappikylmä filee pitkällä, ohutteräisellä ja
terävällä (fileointi)veitsellä niin ohueksi kuin kokin taidot antavat myöten. Viipalointikoneen
tarkkuutta harva kotikokki kuitenkaan pystyy ylittämään, mutta koska liha on jo
itsessään mureaa, voi viipaleita litistää seuraavin tavoin.
Leveän kokkiveitsen lappeella
leikkuulautaa vasten painaen ja samalla levittäen on yksi tapa.
Toinen tapa on muovikelmujen
välissä kaulimella tai tyhjällä viinipullolla kauliminen karjalanpiirakan
kuoren tapaan. Viinipullo voi olla täysikin, mutta silloin tulee varmistaa,
että korkki on varmasti kiinni.
Kolmas mainio tapa on
tortillaprässin käyttö, mikäli sellainen sattuu löytymään keittiöstä. Me
hankimme sellaisen viime keväänä ja täytyy sanoa, että onpa hintansa arvoinen
kapistus moneen hommaan.
Avaa tortillaprässi ja taita
sisälle muovikalvo, jonka päälle laitat veitsellä leikatun lihaviipaleen.
Taita muovikalvon toinen reuna
lihaviipaleen päälle ja prässää.
Tadaa! Muovikalvojen välistä
löytyy täydellisen ohut lihaviipale, carpaccio!
Carpaccioviipaleet on aseteltu
lautaselle limittäin ja ne on maustettu karhunlaukkamajoneesilla (reseptimme täällä). Majoneesi on ohennettu muutamalla teelusikallisella maitoa, jotta majo
on pursotettavissa muovisesta nokkapullosta. Viimeistelyyn on käytetty oliiviöljyä,
salaattiversoja, parmesaanilastuja sekä juurileivästä revittyjä ja paahdettuja krutonkeja - ja tietysti hiukan sormisuolaa sekä
mustapippuria myllystä.
2 kommenttia:
Tosi nätti carpaccio-. Täällä oi ravintola, jossa sai vain carpaccioita, ja ne olivatkin näyttäviä, kuten tuo sinun annoksesi, mutta ravintola muuttui parin vuoden jälkeen toisenlaiseksi tyyliltään.
Oi tortillaprässi. Minulla oli sellainen, mutta se hävisi jonkun muuton aikana. VIeläkin harmittaa.
Sellaisia ravintoloita ainakin aikanaan oli Milanossakin. Tortillaprässistä on moneksi, sitä voi käyttää karjalanpiirakoiden teossakin.
Lähetä kommentti