kuva: Paristours |
Jokaisen
pitäisi käydä Pariisissa ainakin kerran elämässään. Jos minulta kysyttäisiin,
suosittelisin Pariisin matkaa nimenomaan näihin aikoihin keväällä, kun kaikki
alkaa viheriöidä, magnoliapuiden oksat suorastaan roikkuvat jättimäisten, valkoisten
tai vaaleanpunaisten kukkien painosta ja varsinainen turistikausi on vasta
tuloillaan.
Kunnon
turisti tarpoo kuuluisan ”munapään”, Sacre Coeur ’in portaat ylös, käy
katsastamassa upeat maisemat Eiffel 'in tornista käsin, istuu katukahvilassa maitokahvin
tai viinilasillisen äärellä tarkkailemassa ohikulkijoita sekä maailman menoa, seikkailee
kuusikaistaisen liikenneympyrän yli riemukaarelle (ja kuin ihmeen kaupalla
huomaa selvinneensä siitä hengissä), nauttii Seinen risteilystä säätilasta
riippumatta ja tekee (vähintään ikkuna)ostoksia Rue du Faubourg Saint-Honorè ’lla,
jossa on KAIKKI kuuluisat muotitalot. Lisäksi on ihan melkein pakko katsastaa
Printemps 'in tavaratalo Boulevard Haussmann’illa, eikä kunnon foodie voi
mitenkään jättää väliin maailman ehkä kuuluisinta herkkukauppaa, Fauchon ’ia
Place de la Madeleine’lla. Jos kunnon turistilla on aikaa, hän vierailee
Louvressa ja saatuaan lopulta raivattua tiensä teoksen edessä parveilevan sankan
väkijoukon läpi hän pettyy huomatessaan, miten kovin, kovin pieni onkaan Leonardo
da Vincin suuri ja kuuluisa maalaus Mona Lisa, tai ranskalaisittain la Joconda.
Pariisilaisista
ravintoloista on vaikea suositella jotain, sillä siinä kaupungissa on tuhansia
toinen toistaan mielenkiintoisempia ravintoloita. Time Out 'in lista tai The Fork saattaa auttaa valinnassa – tai sitten ei. Jos haluat juoda elämäsi ehkä
kalleimmat kahvit, poikkea kuuluisaan Café de la Paix ’iin.
Mikäli
Pariisin matka ei jostain syystä onnistu, pieni pala Pariisia on Stockmannin
tavarataloissa maaliskuun ajan.
Ranskalainen
nauttii hyvästä ruoasta periaatteella ”ihan kaikkea, mutta kohtuullisesti”. Ruoka
ei ole tarkoitettu pelkäksi polttoaineeksi, vaan hitaasti nautittavaksi. Stockmannin
demokeittiössä tehdään ruokaa ranskalaisittain. Vastikään ranskalaisen
keittokirjan ”Tarte Tatin” julkaissut ranskalais-suomalainen stylisti Prisca Leclerc esiintyy Helsingin keskustan demokeittiössä ensi perjantaina 18.
maaliskuuta. Priscan Pariisi-reseptit löytyvät myös teemaviikkojen
reseptivihkosesta.
Kävimme
lauantaina nauttimassa Stockan Herkun Meals-baarissa tuoreita ostereita ja
shamppanjaa. Ostereita oli tarjolla kolmea lajia, joista eniten pidimme
Bretagnen ostereista. Ostereita avaamassa oli vuoden 2012 osterinavauksen
Pohjoismaiden mestari Martin Söderström (Erikssonin kalatukku). Lautasella oli
ostereiden lisäksi myös hänen vadelmakastikettaan, joka täydensi mahtavasti
ostereiden meren makua. Kastikkeen resepti oli vapaasti jaossa, joten otan
vapauden julkaista sen myös tässä:
Vadelmakastike
ostereille
10 cl vadelmaviinietikkaa
2 rkl vadelmakastiketta
1 salottisipuli
tuoreita vadelmia
mustapippuria myllystä
Kuori salottisipuli ja
kuutioi se hyvin hienoksi. Sekoita vadelmaviinietikka, vadelmakastike ja
hienonnettu salottisipuli. Mausta vastarouhitulla mustapippurilla. Laita
kastike tarjoilukulhoon ja ripottele tuoreita vadelmia pinnalle.
Vaikka
kartamme mikrossa lämmitettäviä valmisruokia, huomasimme nämä annosruoat ja halusimme
antaa ranskalaiselle ankalle mahdollisuuden – ja se kannatti. Ainoa mitä näistä
annoksista jäi puuttumaan, oli pieni lusikallinen mustaherukkahyytelöä ja se
oli korjattavissa omasta jääkaapista. Minä nautin ankkani riisillä, M
perunoilla. Taisin riisien kanssa jäädä aavistuksen voitolle mausta ja
rakenteesta? Mikroruoka siis VOI olla myös hyvää – joskus.
Ja kuten
asiaan kuuluu, tällaisesta valikoimasta täytyy tehdä myös muita heräteostoksia…
Pariisin kevät, kukkivat puut ja iltapäiväsateet, ikävä...
VastaaPoistaSitten kun kunnon turisti on suorittanut nuo kaikki jutu, niin kannattaa tehdä ainakin toinen retki ja tutustua "oikeaan", vähemmän turistiseen Pariisiin, vaikkapa kaupunginosiin 13 ja 14 ja 5:n Seinestä vähän kauempana oleviin osiin ;).
"Ihan kaikkea, mutta kohtuullisesti" on erinomainen ruokavalio, jota meilläkin on opittu noudattamaan :) Toinen ranskalainen ohjenuora voisi olla että mitään ei hotkita. Ruokailulle on oma aikansa, ja pöydän ääressä on hyvä vaihtaa ne päivän kuulumisetkin.
VastaaPoistaPariisi on kyllä ihana, keväällä etenkin, mutta myös kaikkina muina vuodenaikoina :)
Luimupupulan väen perässä oli hyvä kävellä pieni erilainen Pariisi-kierros kesällä 2014 :)
VastaaPoistaPariisi jää valitettavasti käymättä tänä keväänä, mutta ehkä muutama osteri voisi järjestyä :) Onhan sekin jo jotain!
VastaaPoista@ luimupupu @ Campasimpukka
VastaaPoistaJoo, ensin "peruskurssi" ja sitten syventävät opinnot. Yksi mielenkiintoinen tapa tutustua uuteen kaupunkiin on myös matkustaa jollain kulkuneuvolla (bussi, metro) päätepysäkille ja katsoa mitä sieltä löytyy :)
@ barbajovis
Suomessa on ikävästi yleistynyt tapa syödä ja juoda kävellessä. Mukavampaa olisi jos syömiselle varattaisiin ihan oma aikansa - kuten Ranskassa. Pöydän ääressä nautittuna ruoka ja juoma maistuvat paljon paremmalta.
@ Antti | Kamera ja Kauha
Vanhassa Kauppahallissa Erikssonilla on varmaan ostereita. Eikös sieltä saa samppanjaakin...