Ajattelin
tehdä pekonihilloa lähinnä hotdogin mausteeksi, mutta tämä osoittautuikin aika
mielenkiintoiseksi lisukkeeksi. Pekonihillossa (vai pitäisikö puhua pekonisesta maustekastikkeesta?) on kaikki paletin perusmaut
karvaasta umamiin ja yllättäen se tuntuu sopivan lähes mihin tahansa… Ei mitään
kevythilloa, ei tosiaankaan, mutta ehkä juuri siksi se onkin niin hyvää,
suorastaan koukuttavaa. Kokeilkaa itse, mutta muistakaa että minä olen
varoittanut!
Pekonihillo
2 pakettia (340 g) Amerikan pekonia
2 pientä keltasipulia isohkoina kuutioina
1 dl vahvaa kahvia
3 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
3 rkl fariinisokeria
3 rkl vaahterasiirappia
1 hienonnettu linnunsilmächili
1 tl karkeaa dijon sinappia
0,5 tl kuivattua timjamia
suolaa ja mustapippuria
vettä
Leikkaa pekoniviipaleniput noin sentin
siivuiksi ja paista ne rapeaksi paistinpannulla. Ei tarvitse erotella viipaleita, ne irtoavat toisistaan paiston aikana. Siirrä pekonit kattilaan,
mutta jätä rasva pannulle ja kuullota siinä sipulit pehmeiksi. Kaada sipulit rasvoineen kattilaan ja lisää tässä
vaiheessa kaikki muut ainekset paitsi vesi.
Keittele pekonihilloa matalalla lämmöllä 2 tunnin ajan
välillä sekoitellen ja lisäämällä vettä noin puoli desilitraa kerrallaan,
mikäli on tarpeen. Älä käännä selkääsi kattilalle kovin pitkäksi aikaa, ettei
seos pääse kuivumaan ja palamaan pohjaan. Parin tunnin hauduttamisen jälkeen
pekonihillon koostumuksen tulisi muistuttaa – niin, tietysti hilloa.
Jäähdytä
pekonihillo ja lopuksi aja se hienommaksi yleiskoneen leikkuuterillä. Tuloksena
on noin 300 grammaa täyttä tavaraa, energiaa noin 450 kcal/100 g, mutta eipä tätä hilloa
tarvitakaan paljoa kerralla. Ohuen ohut kerros pekonihilloa esimerkiksi korvaa paahtoleivällä sekä voin että leivänpääliset. Pekonihillo säilyy jääkaapissa muutamia päiviä, ellei tule
syödyksi ennen sitä.
4 kommenttia:
Pakko myöntää, että ohje vaikuttaa hurjalta. Laitan ystävälleni jakoon, koska hän aina manaa, kun ei ole olemassa pekonihilloa. Nyt on :)
Maku on kuitenkin hurjan hyvä. Pekonihillohan ei kuitenkaan ole mikään uusi juttu, mutta toisaalta ei kai niin kovin tunnettukaan. Maailmalla on erilaisia reseptejä ja tämä on minun versioni pekonihillosta. Kannattaa luopua ennakkoluuloista ja kokeilla :)
Mahtava, hyödyllinen ja pitkäjänteinen blogi. Kiitos.
Mihin tämän rekkamiehenlevitteen säilyvyysarvio perustuu?
Kiitos kommentista. Pahoittelen vastauksen viivästymistä, mutta mökkiremontti on vienyt paljon aikaa ja energiaa bloggaamiselta.
Rekkamiehenlevite on hyvä nimi pekonihillolle :) Säilyvyysarvio perustuu siihen, että ne kerrat kun meillä on tätä tehty, se on loppunut muutamassa päivässä. Näin ollen ei ole vertailukohtaa antaa juuri pidempää kuin muutaman päivän tai viikon varmaa säilyvyysaikaa.
Lähetä kommentti