Pão francês con almondegas

Lihapulla. Meidän suomalaisten herkku ja koti-ikävän lievittäjä ulkomailla. Epätrendikäs keittiö on jakautunut väliaikaisesti kahtia ja allekirjoittanut on Portugalissa tekemässä valmisteluja tulevan talven varalle. Saavuin vuokrakämppään illalla ja kun sain tavarat kannettua sisään oli kello jo kymmenen paikallista aikaa. Nälkä kurni vatsassa, sillä aamulla Lissabonissa nautittu herkullinen aamiainen oli enää muisto. Olin käynyt kaupassa tullessani, ja siellä minua lihatiskiltä kutsuivat tuoreet kaupan setien tai tätien omin käsin pyörittelemät lihapullat, jotka olivat vasikan (todennäköisesti nuoren naudan) lihasta tehdyt ja yrteillä ja valkosipulilla maustetut. Otin siis muutaman mukaani.

Perunoiden tai muiden lisäkkeiden tai kastikkeen valmistus ei oikein niin myöhään enää innostanut ja mietin, mitä sitä nyt sitten söisi. Sitten syttyi pieni lamppu pääkopassa. Olinhan ostanut pienen patongin tai ison sämpylän, miten sen nyt tulkitsee. Laitoin pullat uuniin kypsymään 200 asteeseen ja sillä välin sekoittelin ostamistani aineista kylmän maustekastikkeen levitettäväksi leivälle. "Poikamiessapuskaa"?

 2 rkl          tomaattipyrettä

1  rkl          umamitahnaa

liraus         soijaa

                 mustapippuria

Halkaisin leivän ja levitin mössön sille. Sitten uunituoreet lihapullat päälle ja rucolaa viereen ja vähän allekin. Ei huono – itse asiassa reissumiehen parempi eväs.

Ai niin : Mitä on umamitahna??? (Tällä ei sitten ole mitään tekemistä sen Tuplaespresson edellisen postauksen katkarapu-umamin kanssa.)

Hyvä kysymys. Sellainen tuubi sattui kaupassa käteen ja pakkohan sellainen oli ostaa ja koemaistaa. Putkilon pakkaus nimittäin kertoo sen sisältävän välimerellisiä, luontaista umamia sisältäviä aineita kuten kypsiä tomaatteja, parmesaanijuustoa, porcinisieniä, sardellia, tummia oliiveja ja balsamiviinietikkaa.  Pakkohan sen on antaa makua näillä eväillä ja kyllä se makustikin mukavasti  ainakin lihapullaleivät.